"Where life had no value, death, sometimes, had its price. That is why the bounty killers appeared."
("For a Few Dollars More")
Länkkärit tietävät. Kuolemalle tulee hinta koska elämälle ei nähdä arvoa. Nihilistisen maailman seurauslakeja miettien se tuntuu mahdolliselta. Se on eräänlainen elokuvan tarjoama selitys palkkamurhaajien olemassaololle. Niille, joita elokuvassa seurataan. Tosiasiassa palkkamurhaajan ammatissa on kysymys elämisen ja kuolemisen välineellistämisestä. Kun jonkun kuolemalle nähdään instrumentalismin kautta suurempi arvo kuin hänen elossaololleen, jossain on joku jolle tarjota osa tästä erotuksesta. Näin ihmisille ei ole luvassa "pitkää ikää ja valiojogurttia." Elokuvien palkkatappajateemaa voisi kasvattaa viittaamalla elokuvaan "I Hired a Contract Killer", jossa elämäänsä pettynyt maksaa palkkatappajalle koska ei kykene tekemään haluamaansa itsemurhaa.
Tämänlainen on tietysti kovaa ja julmaa. Mutta tästä kuitenkin päästään siihen miten elämä ja kuolema muualla arvottuu. Evolutionistit eivät ole julmia, mutta evoluutiossa itsessään on kysymys luonnonvalinnasta. Ja se voi ilmetä tavoilla jonka ihmiset kokevat julmina. (Maailma ei ole puhtaasti eettinen laitos. Olipa syynä sitten vaikka ihmisten syntiinlankeemus tai muu selitys pahan ongelmaan.)
Se miten evoluutiossa asioita mitataan ei tietysti ole lompakko. Kyseessä on kelpoisuus. Evoluutio näyttäytyy helposti elämän rakastamisena. Evoluutiohan liitetään mielikuvissa hengissäselviämiseen ja kovuuteen. Pitkäikäisyys näyttäisi siis olevan yksi hyvä mittari onnistumisesta evoluutiossa ; Pitkään elävä ehtii siittämään monta.
Evoluution yhdistäminen elämään näyttää kummalliselta, kun huomaa miten paljon kaikenlaista luonnossa nimen omaan kuolee. Kuolema näyttäisikin olevan jonkinlainen probleemi evoluutiolle. Eihän elämää pidentävä evoluutio kuolemista lisää, vaan yrittää sitä vähentää.
Kuitenkin voidaan kuvainnollisesti sanoa että populaatio on jossain olosuhteissa valmis "ostamaan palkkatappajan". Jossain tilanteissa adaptaatio joka lyhentää elinikää voi olla hyvä strateginen ratkaisu.
Ensivilaksulla evoluutio toki tuntuu ikään kuin "rakentavan Lamborgiineja". Se tuottaa elinkykyisyyttä, toimivuutta, laadukkaita rakenteita. Parhaiten sopeutunut (vahvin tai muu) pärjää. Kuitenkin evoluution kannalta jokin voi olla "haaskaamista". Näin mukana on myös "Ladastrategia", jossa osat jotka eivät ole oikein ikinä kuolemisen syynä heikentyvät. Luonnonvalinta ei pidä niiden "ylenmääräistä kestävyyttä" yllä. Tämä johtaa muihinkin asioihin kun maksimaalista heikompitekoisiin kohtiin.
Tekno Kekon mielekäs maailmanhistoria esittelee Darwinin kuljettaman pitkäikäisen kilpikonnan ja kertoo tämän avulla mukavasti tärkeän yksityiskohdan evoluutiosta. Kuolemisessakin on järkeä. Syynä on se, että evoluutiossa on yksilöiden sijasta kysymys populaatioista ja ajasta.
Mukaan nousee evoluution edistymistahti. Evoluution edistyminen sukupolven aikana voidaan arvioida (yksinkertaistetysti) jalostajan yhtälöstä. Ominaisuuden perinnöllisyysaste ja valintapaine vaikuttavat siihen miten paljon muutosta syntyy valinnan kautta kyseisessä sukupolvessa. Mutta sitten jos ruvetaan miettimään pidempää aikaa, huomataan että sukupolvet muodostavat pitkiä ketjuja. Tästä päästäänkin siihen että populaatio edistyy geneettisesti jotain tiettyä tahtia. Koska muutos on sukupolvea kohden, saadaan edistyminen esiin jakamalla sukupolvessa saatava muutos sukupolven kestoajalla.
Näin evoluution eteneminen ei ole pelkkää valintapainesta selviämistä ; Sukupolvien välinen aika ratkaisee yllättävän paljon. Mitä lyhyempi sukupolvien välinen aika on, sitä nopeammin evoluutio edistyy jossain aikayksikössä. Pitkäikäinen lisääntymisikä vaikuttaa edistystä hidastavasti. Jos on pitkäikäinen eliö, joka siittää jälkeläisiä pitkän ajan kanssa, populaation geneettinen muutos ei kokoonnu yhtä nopeasti kuin populaatiossa jossa eliöt kuolevat nopeasti. Kuolemalla on biologinen funktio ; Se auttaa elämää edistymään. Tämänlaisesta asiasta on etua etenkin jos olosuhteet eivät ole vakiot, tai on jokin muu syy muuntua nopeasti.
Kuolemalla on jopa niin paljon arvoa, että on jouduttu selittämään miksi naiset eivät kuole vielä pitkään aikaan sen jälkeen kun ovat ylittäneet lisääntymisikänsä. Miksi evoluution kannattaisi pitää ympäristön kantokykyä kuormittavaa (eli esimerkiksi syövää) mukanaan. Syyksi on tulkittu sukulaisvalinnan mukana tuomaa apua. Mummot tietävät, taitavat ja osaavat auttaa lastenhoidossa. Näin kuolema voidaan välttää.
Hyviä mummoja ei kannata päästää päiviltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti