Kautta historian ateistit ovat kyselleet "Voiko Jumala tehdä niin suuren kiven, että ei enää pysty nostamaan sitä." Tämä kysymys on tietyllä tavalla typerä. Sillä uskovaisilla on siihen vastaus. Itse asiassa siihen on kaksi, keskenään täysin ristiriidassa olevaa, vastausta.
1: Ensimmäisen mukaan mahdollisuus määritellään logiikan mukaan. Kaikki tarkoittaa silloin "kaikkea loogista". Kivi on sisäisesti epäkoherentti, joten se ei ole mitään. Siksi se ei ole ongelma. Jumala kaikkivoipuudessaan voi tehdä kaikkia loogisesti ristiriidattomia kiviä. Jumala on Järki, Logiikka, Logos.
2: Toisen mukaan Jumala ei välitä logiikasta. Logiikka on alisteinen Jumalalle eikä toisin päin. Tässä ihmisen logiikan rajojen pitäisi korostaa ihmisen nöyryyttä ; Jumala ja hänen aikaansaannoksensa ovat niin ihmeellisiä, että se ei esiinny ihmisjärjen mukaisesti. Ihminen on rajoittunut kun vaatii Jumalaa ilmenemään tietyllä tavalla.
Molemmat ratkaisevat ongelmat. Mutta tosiasiassa nämä ajavat uskovaiset kohti varsin mielenkiintoisia tilanteita.
1: Jos Jumala on looginen, silloin Jumalatodistukset ovat vaatimus. Tämä vaatii sitä, että Jumala voidaan ymmärtää ihmisjärjellä. Silloin ei voida vedota mihinkään mystiseen. Rationaalinen Jumala esiintyy logiikan sääntöjen mukaan. Toisin sanoen Jumalaa voidaan ymmärtää eikä mysteerikorttia voida käytännössä vetää, koska sen mukaan Jumala olisi irrationaalinen.
2: Jos Jumala on irrationaalinen, ei enää voida sanoa että Jumala tekisi mitään ymmärrettäväksi. Jumala ei selitä, ei tee asioita käsitettäväksi. Maailman järjestys ei enää liitykään mihinkään Jumalaan ; Jumala voisi tehdä irrationaalisia universumeita aivan vapaasti. Jolloin Jumala ei ennusta että syntyy järjestyksellinen maailma. Jumalan ja Maailmassa olevan Järjestyksen väliltä katoaa yhteys.
Tietysti vaihtoehdoksi on keksitty transsendentti, jossa paetaan kaikkea yllä olevaa ns. propositionaalista. Tämän jälkeen "Jumala ei ole" "Jumala on" ja "Jumalasta ei voi tietää" muuttuvat joksikin jota ei lyödä loppuun tai päätellä. (Sillä se olisi propositionaalinen väitelause.) Ateismi, agnostismi ja uskovaisuus ovat aivan yhtä järkeviä tai typeriä.
Jos uskottaisiin transsendenttiin logiikkaan, sen pitäisi tietysti johtaa siihen että Jumalaa ei kutsuttaisi rationaalisen ihmisen rationaaliseksi uskomukseksi, ateisteja ei moitittaisi irrationaalisiksi eikä agnostikkoja haahuilijoiksi joiden tulisi vaan päättää se järkevä uskomus. Ja tämä tila ei toteudu uskontokeskustelussa. Kuitenkin sen tarjoamiin kikkoihin turvaudutaan säännönmukaisesti. Transsendentin logiikan opinkohtia käytetään uskon puolustamisessa kritiikkiä vastaan.
Tämä kertoo siitä, että tosiasiassa transsendentti logiikka ei esiinny käytännön uskontokeskustelussa. Transsendentin tarjoama Mysteeri on vain jotain, jota käytetään vähän aikaa kun uskovainen häviää debatissa. Sen jälkeen palataan siihen miten Järkevä ja Todistettu Jumala on. Tämä ei ole "reilua peliä", sillä jos ateisti käyttäisi transsendenttiä logiikkaa, sen pääteltäisiin tarkoittavan sitä, että hän on oikeasti uskovainen. Tosiasiassa transsendentti logiikkahan ei itse asiassa sano suoraan mitään tälläistä, mutta käytännön tasolla tämä esto on päällä. Joka tarkoittaa sitä, että se tarjoaa suojaa vain uskovaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti