Mitäs (ihmettä) me rojalistit?

Suomi on tasavalta. Silti me pidämme kovasti kuninkaallisista. Ruotsin kuningasperheen touhut saavat kiinnostusta. Ja nyt oli tietysti kuninkaalliset häät Englanninmaalla. Esimerkiksi romanttisia rakastuneesta kuninkaallisesta parista otettuja kuvia seurataan valtaisissa määrin.¹

Puheissa romantiikka oli se, joka häistä teki ihanan, vaikka sitä oli monien, kuten IL:n "hoviasiantuntijan", mukaan vaikeaa nähdä. Tapaus oli enemmänkin epäspontaani ja mekaaninen mediatempaus ja suorite. Tämänlaisten suoritteiden erikoisen romanttinen ilmapiiri ei tunnu realistielle. Häissä kirkko -osuus ja muu ennalta -arvattava rituaalisto on muutenkin tylsin.²

On syytä uskoa että jokin muu kuin romantiikka ja sen ilmeneminen on suosion vaikuttavin syy.

Aihetta lähestyttiin hyvin myönteisesti myös fundamentalistisemmisissa suunnissa ; Esimerkiksi vakavasti otettavalla ja tiiviillä otsikolla tehty blogikirjoitus
"Herramme väkevä muutosprofetia: persujen vaalivoitto ja prinssi Williamin ja Katen kuninkaalliset häät" esittää häät erityisen positiivisesti "Prinssi William ja Kate Middleton vihittiin tänään Westminster Abbeyn kirkossa. Sekin kertoo kutsusta taivaalliseen hääjuhlaan jossa valkovaatteiset Jeesuksen seuraajat riemuitsevat,ks. Matt. 22:1-14."

Maallinen kuningas kiinnostaa, vähintään on tärkeä symboli taivaalliselle kuninkaalle. Monille kyseessä olikin avioliittoinstituution vahvistamisesta. Ja avioliittoinstituutio taas nähdään symbolina muille asioille. Sillä erikoisella logiikalla³ jossa jokainen uskonnollinen heteroavioliitto on todiste homoseksuaalejen yhteiskuntakelvottomuudesta. Ja jossa jokainen avioliitto on protesti avoliittoa vastaan, osoitus siitä että susipariutta pidetään huonona ratkaisuna. En kuitenkaan usko että tämä on riittävä kuninkaallisten suosion syy. Fundamentalisteja ei ole "niin paljoa".⁴

Kenties prinsseillä ja prinsessoilla on vielä sitä glamouria joka heillä oli silloin kun saduissa prinsseillä oli siistit miekat ⁵ joilla he siististi tappoivat lohikäärmeitä suojellessaan sitä avutonta prinsessaa ja saadessaan lopuksi kivasti prinsessan ja puoli valtakuntaa.

Tällöin voitaisiin ikään kuin sanoa että kuninkaallisuutta ei pidetä niinkään historiallisena kuin symbolisena ilmiönä. Tämä vie tietysti mietteet esimerkiksi "Mythopoeian" esitykseen narratiivisesta teologiasta. Sehän on vaihtanut tulkintakenttää. ; Perinteisesti asiaa on lähestytty siten, että katsotaan miten "Raamatun" tapahtumakuvaukset ovat historiallista tapahtumaa, jossa asioiden tutkiminen ja dogmien ymmärtämienn ja sisäistäminen on tärkeää. Tämä oikeaoppisuus on kuitenkin saanut vaihtoehdon jossa tapahtumakuvaukset ovat tarinoita, joiden sisältö antaa ja tarjoaa jotain kokemusta ja ymmärrystä lukijalle. Näin teologia on etääntynyt uskonnosta, normeista ja käskyistä ja on painottunut kohti uskonnon kokemista ja tekemistä. Näin ei ole tiettyä uskontoa jota "seuraa tai on vääräoppinen".⁶

Toisin sanoen ihmiset eivät olleet kiinnostuneet hääparista vaan siksi että se on symboli jollekin. Prinssi ja prinsessa eivät olleet mitään poliittisia koneistoja vaan viittaus tarinastoon. Näin ei seurattu ihmisiä vaan ideaalia ja mielikuvaa. Luultavasti sitä, joka on peräisin lastenkamarin iltasaduista.

Tämä ei sinällään tee syystä väärää ; Onhan selvää että romantiikkaa löytää lähes häistä kuin häistä. Mutta ihmiset eivät seuraa suurinta osaa niistä oikein millään kiinnostuksella. On selvää että kuninkaallisissa häissä on jokin spesiaali, joka näkyy siinä miten se eroaa normaalista avioliitosta. Arvo haetaankin muualta kuin fundamentalistinen näkemys viittaa. Suosio ei johtuisikaan siitä miten kuninkaallinen hääpari edustaa tavallista avioliittoa ja esittää sen tärkeänä, vaan sitä miten kuninkaallinen hääpari eroaa symbolisesti olennaisesti tavallisista häistä.

Luultavasti kuninkaalliset häät olivat suosittuja osittain molemmista syistä. Häät olivat sekä extra ordinary että extraordinary.. Oikea tulkinta on se, jonka katsoja itselleen rakensi.

Tai sitten media päättää mitä hypetetään ja sitä ihmiset sitten hypettävät. Sellaiseksi voi silloin muutoin demokratiahypetyksessä elävälle kulttuurille kelvata jopa yksinhallinto ja sen symbolisto.

---

1 Okei, hääkuvista osaa minäkin seurasin kiinnostuksella. Tunnustan, olen niin hellämielinen.
2 Se, mitä kaasoille tapahtuu jatkoilla on sen sijaan paljon kiinnostavampaa.
3 Sillä erikoislogiikalla, jossa kaikessa on kysymys pelistä jossa ideologia joko voittaa tai häviää ja välimaastoa ei tunneta.
4 vaikka he persustelevatkin perustelevatkin asemaansa vahvaksi tällä hetkellä voimainsa tunnossa poliittisen muutoksen kautta.
5 Miten sattuikin tämä priorisointijärjestys ja sanavalinnat? Ihan sattumalta!
6 Tämä on sinänsä mielenkiintoista, sillä nimen omaan uskonnollinen aktivismi - etenkin se, joka on niin aktiivista että on päättänyt erota kirkosta ja pykätä pystyyn oman laitoksen - esittää että he eivät ole uskontoa vaan uskoa. He näkevät valtionkirkon instituutiona ja että he ovat jotenkin liian pieniä ollakseen itse sellainen. Kuitenkin heillä on kenties kaikista vahviten kysymys uskonnosta. Heillä on tiukemmat ja määrätymmät kannat esimerkiksi aborttiin ja homoseksuaalisuuteen. Ihme paradoksi tämä.