Pahan miehen omatunto

Tapahtuipa päivänä eilisenä Jakomäessä seuraavaa. Törmäsin pukumieheen, joka kysyy osaanko englantia. Kävimmekin sitten keskustelua tankeroenglannilla. Hän selitti että hän on kauppamatkustaja joka on nyt jumiutunut ja tarvitsee autoonsa huoltoa. Tästä puuttuu viisikymppiä. Hän kysyi että voisinko auttaa miestä mäessä. Ilmaiseksi ei tietysti tarvitsisi auttaa. Vastineeksi hän tarjosi sormusta. Sormus kimaltaa kullalta ja näyttää varsin suurelta.

Tässä vaiheessa on tietysti ilmiselvää, mistä on kysymys. Käynnissä on ns. huijaus. tämä kyseisen huijauksen perusta on siinä että ihminen olisi valmis hyväksikäyttämään hädänalaista. Aidosta kultasormuksesta kun joutuu pulittamaan paljon enemmän. Jos ihminen on ahne, hän saa "riistettyä itselleen" messinkisen korun jonka arvo on muutama hassu euro. Huijari on tyytyväinen koska huijattu tuskin ilmoittaa tämänlaisesta poliisille.

Tapauksessa oli kaikin kaikkiaan varsin hyvän ja mietityn huijauksen piirteitä. Tapaus oli suorastaan oppikirjamainen ; Huijarilla oli suhteellisen siisti puku päällä. Hän näyttää sellaiselta, että hänellä voisi olla kultakoruja omistuksessa. Tarinakin on uskottava. Asiaa auttoi se, että hujari seisoi auton vieressä. Ihminen katsoo helposti raitoja ja näkee siksi auton hänen omanaan. Vaikka auto voi tosiasiassa olla aivan kenen vaan. Auto joka on siististi lukossa ja parkissa ei tarkemmalla vilkaisulla näytä uskottavalta tielle samahtaneelta.

Toisekseen tankeroenglantia käyttävä kauppamatkustaja Suomessa ei tunnu uskottavalta. Jos osaa Suomea, voi myydä. Huono englanti ei sen sijaan ole kovin suosittu ja toimiva. Ja jos myyjällä on varaa hienoon pukuun ja kultakoruihin, hänellä olisi silloin varsin paljon menestystä. Yhdistelmä "ei vaan toimi". Tilanne on ns. Liian Kaukaa Haettu.

Kolmannekseen "kauppamatkustajamme" kaivoi sormuksen taskustaan eikä sormestaan. Tämä on itsessään kummaisaa, koska sormi on luonteva paikka omalle sormukselle. Sen sijaan tasku sopii hyvin vaikka varastetuille koruille, koska korut voivat olla erikokoisia. Ihminen ostaa itselleen sopivan korun, mutta varastaa minkälaisia vain. Ja toisaalta sormus voi olla messinkiä, jolloin se jättää vihreän raidan sormeen. Ja messinkinen sormus alkaa myös haisemaan tunnistettavalle jos sitä käytetään. Kulta ei sen sijaan, jalometallina, ala haisemaan. Tasku on siksi paikkana epäuskottava tai epäilyttävä.

Normaali ihminen tässäkin voisi katsoa raitoja. Me aspergerit emme kuitenkaan osaa luonnostamme lukea sosiaalisia konteksteja, joten tämänlaiset harhautukset eivät oikeastaan vaikuta. Joko tilannetta ei analysoi jolloin ne menevät "yli hilseen", eli niitä ei huomata. Tai sitten tilanne analysoidaan ja huomio kiinnittyy niihin omituisuuksiin. Toki huijaus on mahdollista, mutta vaatii epätavallisia keinoja. Normaalille ihmiselle riittää että "olennaisia asioita ylikorostetaan", jolloin pienet loogiset ristiriidat ovat mahdollisia. Näyttely, ilmeet ja eleet kätkevät loppuja. Ne kertovat normaalille ihmiselle vahvistavaa viestiä, ja pikkuvirheet epäoleellisuuksissa jäävät huomaamatta. Normaalisti asperger menisi sen sijaan helpommin loogisesti koherenttiin paskasti näyteltyyn huijaukseen. Huomio olisi kiinnitettävä olennaisesti erilaisiin asioihin.

Päätin hoitaa tilanteen pois, omalla viistolla tavallani. Tarjolla olisi viihdettä ja sosiaalista harjoittelua.

Selitin että ei minulla ole mihinkään viiteenkymppiin varoja. Hän kysyi että mitä minulla oli. Selitin että viisi euroa minulla olisi. Hän ehdotti että nostaisin automaatilta, onhan tarjous kuitenkin kiva ja hänellä olisi tosi iso hätä. Selitin että automaattikorttini on valitettavasti jumissa. (Ei oikeasti ole, mutta hei, ei kai minun huijarille tarvitse totta kertoa.)

Sen sijaan selitin, että tilanne on sellainen, että jos sitäpaitsi ostaisin sormuksen, minulle tulisi tosi paha mieli koska olisin riistänyt häntä. Päädyin kahtiajakoon, jossa jos sormus on aitoa kultaa, niin huijaan häntä. Ja jos se ei ole aitoa kultaa, niin hän huijaa minua. Vaihtoehdot eivät ole eettisiä, eikä periaatteeni voisi joustaa ollenkaan. (Tosiasiassa on olemassa myös vaihtoehto joka minulle ensimmäisenä tuli mieleen. Eli että tässä myydään varastettua tavaraa. Mutta ei kai kaikkea tarvitse ääneen sanoa.)

Mies selitti että on hyvä että olen rehellinen ja rehti, mutta että hän todella tarvitsee apua ja muunlaiset eivät suostu. Kyyniset eivät anna ollenkaan. Hän näytteli että katso tätä sormusta. Pidin sitä kädessä. Se näytti hyvältä, mutta tuntui väärältä. Painonsa puolesta. Tästä tiesin että kyseessä ei ollut varastettu tavara, vaan halpa jäljitelmä. Varastettuun tavaraan en suostuisi koskemaan. Mutta se, että kyseessä on halpametalli, päädyin toiseen ratkaisuun.

Päädyin seuraavaan, hieman viistoon ja minusta hauskaan ratkaisuun. Selitin että tilanne näyttää siltä että tässä on joko mies hädässä ja epätoivossa koska häneltä menee työ. Tai sitten on mies hädässä, koska joutuu joustamaan perusihmisessä olevasta etiikantunteesta ja yrittämään huijata ihmisiä. Mikä on vielä säälittävämpää. Siksi, että minua ei voitaisi huijata, annan sinulle minulla olevan 5 euroa pro bono. Ihan ilman vastiketta. Näin minua ei huijata, enkä minä huijaa ja hädässäoleva saa joka tapauksessa apua.

Näin kuinka kaverin naama venähti ihmetyksestä. Hän vaati antaa sormuksen minulle. Selitin että otan sen vastaan vain sen takia että hänen ei tarvitse. Näin se oli omasta halusta annettu lahja. Päädyin siis saamaan kälyisen sormuksen suunnilleen siihen hintaan mihin saisin sen jostain liikkeestä. Siten sain siitä kuvan oheen.

Messinkisormus on hervottoman kokoinen. Syynä on se, että kullan tiheys on 19.32g/cm³ ja messingin 8.4g/cm³. Suomeksi ; ero on helvetin paljon. Kevyt sormus ihmetyttää, joten pientä sormusta ei voi käyttää tai joka ikinen huomaa että jokin on vialla. Isolla koolla voidaan hieman kätkeä sitä että sormus on liian kevyt. Iso messinkisormuskin nimittäin painaa. Ongelmana on tietysti se, että jos olet joskus kokeillut oikeaa kultasormusta, ero on isoissa sormuksissa helpompi huomata. Vieressä on kuva, josta huomaa että aito kultasormus on hyvin saman värinen. Messinkisormuksessa on jopa leima. Se kertoo siitä, miten huolellisesti huijausta on itse asiassa mietitty ; Jos leimaa ei ole, tietää varmasti että se ei ole kultaa. Sillä kultasormukset leimataan. Leiman saa kuitenkin väärennettyä suhteellisen helposti - toisin kuin vaikkapa setelien hologrammit. Tätä helppoutta on käytetty ovelasti hyväksi.
Loppujen lopuksi olen tyytyväinen tilanteeseen, koska nyt poliisit saivat tietoa siitä että tyypit yrittää myydä messinkiä kultana prosessilla joka täyttää huijauksen kriteerit. Ja minä, joka muutenkin käytän sormuksia, myös kälyisiä messinkisormuksia, sain kälyisen messinkisormuksen jossa on tarina. Peräti paras mahdollinen, eli omaa erinomaisuuttani ja oveluuttani boostaava sellainen.

Lisäksi se muistuttaa minulle siitä että pahalla miehelläkin on jonkinasteinen omatunto. Sellainen halpahintainen mutta kovasti kiillotetun ja hyvän näköinen. Sellainen, joka tarkemmassa tarkastelussa paljastuu köykäiseksi ja joka haiskahtaa pahalta ja jättää tarttujan sormeen pienet vihreät tahrat. Nämä painottavat sanaa jonkinlainen, mutta eivät poista koko omaatuntoa. Jos tyyppi olisi ollut täysin sydämmetön ja kyyninen, hän olisi säästänyt sen hilun arvon verran. Nyt hän selvästi yritti kompensoida tilanteen jossa minä osoitin ymmärrystä ja apua.

Kannattaa silti varoa Eteläsuomessa. Kaikenlaisia tyyppejä on olemassa. Ja nämä tuskin ovat kahta päivää samassa paikassa. Poliisi nimittäin pääsee aika pian tämänlaisissa paikan päälle. Ei huijattujen puolelta, vaan niiden joita ei ole huijattu.