Olen varmasti leimallisesti uskonnonvastainen ja homoseksuaalimyönteinen. Kuitenin olen molempia yllämainituista "vain kontekstissa". Hyväksyn nimittäin monia uskonnollisuuden ja hengellisyyden muotoja. Ja vastustan ns. "ärsyttävää homoseksuaalisuutta". Syykin on helppo löytää. Inhoan nimittäin myös ärsyttävää heteroseksuaalisuutta.Kenties ärsyttävä homoseksuaalisuus voidaan ymmärtää tämän ärsyttävän heteroseksuaalisuuden kautta. Tänään junassa sain kuunnella paria nuorta miestä, joiden jutuissa vilahteli lähinnä pimppajutut. Naureskelijat tuntuivat olevan juuri sellaisia nuorukaisia joilla ei ollut välttämättä kokemusta aiheesta, mutta joilla oli todellakin puhe siitä mistä puute. Näiden varsin härskien juttujen kuuntelu nosti minussa esiin feminismin. Minussa heräsi myötähäpeää. Ei sellaista hyvää mallia, eli punastelevaa ja samastuvaa myötähäpeää. Vaan sellaista jossa häpeä tulee siitä että kuuluu samaan lajiin kyseisten tyyppien kanssa.
Ärsyttävä homoseksuaalisuus on tietysti sama, mutta tyypit ovat vain homoja. Minulla on tässä kohden todellakin olemassa ärsytyskynnystä, mistä todisteena lieneekin se, että minulle on tullut banni ainoastaan yhdessä paikassa ; Legendaarisessa DTM -homobaarissa, jossa rehellisesti sanoen tappelin epämääräisissä oloissa, joissa prosoiduin suullisesti, toinen provosoitui nyrkillisesti, minun suu provosoitui. Ja kun toinen oli ensin lyönyt takaisin, minä tyhmänä jatkoin. (Ei tästä sen enempää. En voi väittää olevani kovin ylpeä tästä tempauksesta. Mutta tapahtunut se on silti.)
Voisin sanoa että minua ei häiritse julkihomous, ei julkiheterous eikä edes julkiuskovaisuus. Siihen täytyy vielä lisätä sellaista suoraviivaista röyhkeyttä että se muuttuu ongelmaksi. Mutta kun yhteiskunnassamme on enemmän ärsyttäviä uskovaisia ja ärsyttäviä heteroseksuaaleja kuin ärsyttäviä homoseksuaaleja, ja rajoituksia halutaan laittaa julkihomoudelle kun taas yhteiskunta yliseksualisoituu ja julkiuskovaisuutta tuetaan uskonnonvapautena.
Minua ärsyttävät asiat ovat toisilta paikoin tuettuja ja toisaalla marginaalisia niin että en törmää niihin niin usein että ärsytyskynnys ylittyisi raivoon asti. Jatkuva altistus voisi tietysti muuttaa tilanteen aivan täysin.
Uskallankin sanoa että kulttuurissamme olevassa epätasapainossa on se jokin, joka saa minut esimerkiksi kritisoimaan Pat Robertsonia -joka rinnasti homoseksuaalisuuden ankkojen kanssa naimisiin menemiseen. Suomessa tämä tunnetaan "hauveliargumenttina". He herättävät kysymyksiä siitä, pitäisikö erottamiskyvyttömien ihmisten lemmikkienhankintaa rajoittaa & kehottaa varovaisuuteen kun laittaa nettiin ilmoituksia kuten "Cute Chicks and a big Cock in Ass" tai "Kuumat kissat/mirrit/kollit hakevat seuraa" - ja pilkkaamaan hänen näkemyksiään.
Päätin laittaa siihen kritisoimiseen liittyvän videon, joka on luonteeltaan koominen. Pääsyy on siinä, että ärsyyntymisen ja kritisoimisen ei tule vielä tarkoittaa samaa kuin totaalikielto. Ärsyyntyminen kertoo ärsyttävyydestä ja se ei vielä itsessään ole laitonta. Ärsyttävyyttä ei voi sanoa kohteliaisuudeksi tai kovin kivaksi. Kritiikkiin ja ärsyyntymiseen -jopa ärsyttävään ärsyyntymiselle jota vaikapa tämä blogaus edustaa- pitää antaa tilaa. Ja toisaalta se voi edustaa monille juuri sitä ärsyttävää homoseksuaalisuutta. Onhan siinä sanoma jossa toisen maailmankuvasta tehdään pilaa!
Tuossa graffitissa on jotain sellaista "jos olet jotain, tee mitä haluat" -henkeä, joka sai minut vartija -aikanani selittämään niille näpistelijöille ja/tai häiriköille joiden mielestä saisin "vetää käteeni" että toimi on minulle mieluisa mutta että lakisääteinen tauko ei ollut vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti