Jostain syystä uskontoa puolustetaan usein sitä kautta että se tarjoaa yksittäisiä rituaaleja. Esimerkiksi rippikoulun ja etenkin konfirmaation merkitystä kehutaan tärkeänä initiaatioriittinä ; Korostetaan miten hienoa on kun nuori tunnustaa suullisesti uskonsa julkisesti seurakunnan ja sukulaistensa edessä. Sen lisäksi kerrotaan häistä. Pappi sanoo aamenen ja kuittaa avioliiton sille kuuluvalle merkitykselle. Sama koskee tietysti kastetilaisuutta.
Kuitenkin jos kirkon tarjoamat huipputilaisuudet lasketaan yhteen, saadaan esimerkiksi seuraavanlainen kaava. Kuvittelen erittäin erikoislaatuisen kaverin. Hän ei edusta normaalia. Hän itse asiassa saa harvinaisen paljon kirkolta. Näin laskelmani antaa korostetun isoja tuloksia.
1: Kuvitellaan että henkilö syntyy. Hänet kastetaan. Kirkollinen tilaisuus kestää arviolta tunnin.
2: Kuvitellaan että henkilö menee ripille. Hän viettää rippikoulussa aikaa sanotaan viikon, jossa hän viettää koko ajan täydessä uskonnollisessa hurmiossa. Nukkumatta. 7*24h = 168 tuntia.
3: Kuvitellaan että hän menee neljästi naimisiin. Häätilaisuus kirkossa kestää noin puolitoista tuntia. 6 tuntia.
4: Lisäksi hän saa 12 lasta, joiden kastajaisissa hän käy ja joiden konfirmointitilaisuudessa hän käy katsomassa. Kaikkiin näihin vierähtää tunnin verran. Yhteensä 24 h.
Kokonaissaldo on 199 tuntia. Jos tässä vaiheessa ollaan 50 -vuotiaita, on kirkossa vietetty keskimäärin 4 tuntia vuodessa. Tämä ei ole paljoa. Se ei oikeasti ole juuri mitään. Asian tekee pahemmaksi se, että valtaosa tunneista tuli rippikoulun kautta. Jos oletetaan että viikon sisällä nukkuisi 8 tuntia ja leikkisi tytötpojat ja tykkäämistä pari tuntia päivässä, määrät olisivat paljon pienempiä. Ja siltikin rituaalit keskittyisivät hyvin epätasaisesti elämän varrelle. Kokonaisuutena deal is wery bad. Kun miettii että sitä kuitenkin maksaa helposti satoja euroja.
1: Ja hauskaa kyllä, esimerkiksi meidän perheessä maksettaisiin vuodessa useampi sata euroa kirkollisveroa. On oleellista ottaa koko perheen tulot mukaan, koska esimerkiksi häätilaisuudessa ja rippijuhlissa on kysymys perheestä. Summasta tulee mielenkiintoinen
Vertailun vuoksi ; Jos katsoo televisiota hyvin vähän, eli ½ tuntia päivässä, 398 päivässä saa . Se on yhdessä vuodessa ja 33 päivässä televisio vie aikaa enemmän kuin uskonto koko elämän aikana. "Ihmemies MacGyveriä" on tuotettu televisiosarjana kaiken kaikkiaan 139 jaksoa. Kyseisen sarjan seuraaminen johtaa ajallisesti "yllättävänkin tasoihin" uskonnon kanssa. Nautin sarjan katsomisesta ja se on tarjonnut "huippukokemuksia". En kuitenkaan myisi IhmemiesMacGyveriin vedoten ihmisille elämäntapaa. En, vaikka se onkin pirun hyvä sarja ja esimerkkinä juuri siksi.
Sillä tämänlaisesta ei pitäisi olla kysymys. Kun kyseessä on elämäntapa ja tarpeena kannustaa elämäntavan noudattamiseen, ei oikeasti voida vain viitata muutamaan hassuun tuntiin ; Tosiasiassa kukaan ei elä näillä huippuhetkinä myydyillä rituaaleilla. Ei vaikka ne olisivat oikeasti huippuhetkiä. - Mitä ne eivät rehellisyyden nimessä olet ; Keskimääräinen jumalanpalvelus on (a) tylsä (b) helvetin tylsä.
Asia on oikeasti tärkeä. Kulttuurissamme on puheen tasolla vallitsevana jonkinlainen rituaalien ylikorostus. Avioliittoa ja häätilaisuutta pidetään tärkeänä. Moni menee avioliittoon sitoakseen puolison tehokkaammin. Kuitenkin häätilaisuus ei ole mikään pitkäaikainen teholiima, vaan avioliiton onnistuminen on siinä arjen työssä. Häätilaisuus ei muuta yhdessäeloa helpommaksi. Se tuo siihen vain tiettyjä juridisia etuja. Joilla niilläkin on arvo ja merkitys jos ja vain jos niiden viittaamat tilat toteutuvat siinä arjessa.
Ihmiset ovat näin tehdessään irrottaneet arjen ja pyhän toisistaan ; Pyhät ovat vapaata ja irtiottoa arjesta ja sen kuvioista. Pyhää myydään harvinaisena huippukokemuksena, tasapainona arjelle. Ja ottaakseni viittauksen aiempaan mietintääni ; Pyhä alkaa eriytyneenä olemaan transsendentti asia, joka erottuu arkena joka taas ilmenee immanenttina. Näin uskonnosta tulee jotain jolla ei ole merkitystä arjessa ja elämässä. Ja tämä itse asiassa etäyttää siitä "myös juhlassa". Uskonto muuttuu harvinaiseksi asiaksi, josta ei normaalielämässä tarvitse välittää. Näin ihminen on uskonnollinen muutaman tunnin vuodessa.
Sillä esimerkiksi miekkailussa olen oppinut että toistuvuus on hyvin tärkeä asia. Tämä näkyy tietysti esimerkiksi miekkailun harjoittelussa. Moni voisi ajatella että kilpaileminen tai voitot olisivat erityisen tärkeitä. Kuitenkin oikeasti tärkeää on se tekeminen. Jos pelkkä onnistuminen ja harvinaiset tilaisuudet olisivat miekkailuharrastuksen pohjana, romahtaisi käytännössä motivaatiokin. Pitäisi keksiä millä jaksaa ne sadat työtunnit jossa mekaanisesti toistaa jotain liikettä jotta se sujuisi. Se, että "kymmenen vuoden päästä on sun pomo" tai "kun vuosi sitten sain oman viisisekuntiseni" ei oikeasti kanna kovinkaan pitkälle. Voitot, tapahtumat ja bileet ovat enemmänkin extraa, joita tulee kun jaksaa sen arjen ja ennen kaikkea nauttii siitä arjeast.
Juuri tämän vuoksi pidän kristillisestä "arki@pyhän" -toimintastrategiasta. Pyhä on jotain, jossa arki toteutuu. Siinä ei retostella karnevaaleilla. Siinä on hieman jotain samaa kuin innostuksensa kohteesta mestariksi opettelussa. Se vaatii 10 000 tuntia. Sen verran yleensä tarvitaan jotta siitä saa "osatun elämäntaidon". Ihminen on "harjoittelija" hemmetin pitkään. Siksi voidaan sanoa että sen tuntimäärän kannattaisi tulla kasaan ja siihen kasaan saamiseen täytyisi saada jotain motivaatiota. Se, että näkee tuon urakan, jossa luvataan työtä ja vaivaa, ja silti haluaa tehdä sen. Siinä on sitä, jota minä arvostan miekkailussa. Ja jota haluaisin kristityn arvostavan uskonnossaan.
Nykyään tämä unohtuu, kun pitää rakentaa jotain hiton karnevalistista mainontaa, jossa uskontoa myydään hedonismilla. Uskonto joka myy itseään rituaalejen tarjoamilla huippukokemuksilla ei eroa silmissäni "Cosmopolitan" -lehdestä joka myy itseään lupauksella harvinaisesta seksuaalisesta kokeilusta. Harvemmin katsovat "miten siedät nörttimäistä poikaystävääsi ja tämän WoWia vuoden seurustelusuhteen jälkeen", vaan sitä lyhytaikaisempaa ja eiarkisempaa tarjoavat. Ja jos perusta puuttuu, ei parisuhdetta mikään seksiniksi pelasta. Vaikka olisi oikeasti hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti