Koska tämänlaisia järkeviä tulkintoja on tehty, en näe itselläni juurikaan merkitystä sivistyneen tulkinnan osalla. Mutta sen sijaan elokuvan ympärille pystyy tulkitsemaan kaikenlaista hauskaa. Asia onnistuu tietysti helpoten ottamalla avuksi psykoanalyysistä tuttuja käsitteitä. Vanhaksi hyväksi tavaksi havaittu tie on minusta perusteltu, koska kyseessä on komedia. Sen tulkinnankin soisi olevan hauskahtava ; Jos elokuva on hauska, kai sen tulkinnankin pitää välittää jotain humoristista, tai muuten elokuvasta jää olennainen aspekti siirtymättä..
Asiaa voidaan lähestyä siitä että napa on paitsi maantieteellinen, myös anatominen. Tämä tulkinta sopii tarinaan, koska nyt ei päästä suoraan navanalusjuttuihin, vaan se on ikään kuin enemmänkin pyrkimys. Miehistymisprosessissa onkin kysymys parisuhteeseen liittyvästä asiasta. Halu penetraatioon ojaa miehen seikkailuun ja riskeihin ja vaaroihin.
Elokuvassa tärkeässä ja keskeisessä roolissa on myös puu. Sitä pidetään tärkeänä ; Puun luonne on mielenkiintoinen. Se on hirsipuu, johon Kapun esi -isät ovat hirttäytyneet. Elokuvan mukaan tarinan mies onkin itsemurhaaja peräti viidennessä sukupolvessa. Tämä tuo toki mieleen esimerkiksi Raamatullisen ulottuvuuteen. Isien synneistähän on vaikutus "Neljänteen ja viidenteen polveen". Puu on elokuvassa isossa roolissa, vaikka tarina ei ole mikään puutarhajuttu, vaan digiboksinhakureissu. Puu ja digiboksi eivät sujuvasti liity yhteen. Siksi painotus onkin vihje siitä että puu on tärkeä symboli.
Puu on hyvinkin perinteinen ja vakiintunut fallossymboli. Kuitenkin hirsipuu on hyvin poikkeuksellinen, mutta siltikin hyvinkin freudilainen ; Siinä yhdistyvät kuolemanvietti thanatos ja elämänvietti libido. Voidaankin sanoa että puu edustaa muotokielellisesti erektiota ja siihen liittyy libido, elämänvietti. Ja puun köysi edustaa muotokielellisesti löysänä roikkuvaa penistä, impotenssia ja thanatosta, kuolemanviettiä. Itsemurha tämänlaiseen tilanteeseen on tulkittavissa libidoon hirttäytymiseksi, eli elämänvietti ajautuu kuolemanvietin apuvälineeksi. Kysymys on miehen tuhosta.
Tässä mielessä digiboksinhakeminen näyttää hyvin erilaiselta. Se vertautuu esimerkiksi metsästäjä-keräilijän saaliiseen, joiden tarkoituksena on vietellä nainen. Tämä on kuitenkin tuhonkin siemen. Thanatos vaanii. Kaupallisuuden voi siis nähdä symbolisesti olevan se, joka ajaa libidon kautta kuolemaan. Tarina on näennäisesti vastuunottoa, jotain joka ajaa aktiivisuutta ja libidoa. Sen sijaan se onkin pohjimmiltaan puunkasvatusta. Libidoa paisutettava, jotta thanatos saa kunnollisen hirttäytymisalustan. Näin digiboksin tuhosymboliikka on mukana.
Tätä kautta elokuvan huipentuminen hirsipuun katkaisemiseen ei olekaan irtiotto menneisyydestä, vaan kastraatio. Tätä passiivisuus ja aseksuaalisuusteemaa korostaa myös lopussa tapahtuva tila. Kun sankari tulee digiboksinhakureissultaan onnistuneena, häntä odottaakin yllätys jossa toinen mies on jo suorittamassa seksuaalista valloitusta. Elokuvassa suuttumista seuraa kuitekin rauhallinen loppuratkaisu ; Sen sijaan että metsästäjäkeräilijä olisi tarttunut falliseen nuijaan ja valloittanut naisen itselleen, tehdäänkin asia rauhallisesti. Keitetään kahvit kilpakosijalle. Näin sankari pääsee napapiirille, mutta hänestä ei koskaan tule napatutkijaa kummempaa. Navanalusseikkailut jäävät, samoin kuin itsetuho. Näin tarina tarjoaakin itsetuhoon rakaisuksi elämäntahdon tuhoamisen, libidon poistumisen.
Ratkaisuksi elämän ja kuolemanvietin tuomille ongelmille ehdotetaankin karusti kastraatiota. Se poistaa erektion ja impotenssin ilmenemiseen liittyvät ongelmat.
Tämä tarina on omistettu psykiatrille, joka pystyi musiikkimausta arvaamaan ongelmia; Siitä että kuunteli kappaletta "What's new, pussy-cat?" hän huomautti, että pussy on englannin kielessä monimerkityksellinen - sekä kissa että pimpsa. Ja ehdotti että musiikkimaun takana voisi olla jotain alitajuisia seksuaalisia frustraatioita. Omistus tulee myös niille jotain 12 -vuotiaille pojille jotka Keravan kirjastossa katselivat ilmeisesti eroottisia kuvia ja hokivat, "Kato, tissit" ... "Kato, tissit!" kun samanaikaisesti luin psykoanalyyttistä kirjaa, jonka sisältö sai minut tuossa kontekstissa miettimään, että oliko se viisas psykoanalyysi harrastanut aikanaan jotain hyvin samantapaista. Ja että oliko minun ja noiden poikien välillä oikeastaan mitään muuta eroa kuin se, että minun puolellani oli vitusti sanoja ja heillä oli tiivis ilmaisumuoto, jossa oli ymmärrettävästi kaikki olennainen. Kovin syvälle ei näytä sivistyneenkään ihmisen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti