Eilisissä miekkailuharjoituksissa kävimme läpi perusaskelluksia ja tätä kautta varoasentoja ja muuta mitä siihen liittyy. Tarkemmin ottaen saimme mukavasti vierähtämään aikaa yhden yksityiskohdan kanssa. Tietyn askeletyypin, jonka nimi on volta stable. Fiore dei Liberi on kuvannut asiaa seuraavasti "Volta stabile che stando fermo po zugar denanci e di dredo de una parte." Eli tällä askelluksella jalkoja ei tarvitse nostaa lattialta ja kääntymällä voidan taistella samalta puolelta sekä edestä että takaa.
Harjoituksissa vaihdoimme asennosta toiseen. Sitten meidän käskettiin käännellä päätä. Ideana oli huomata, miten toiset "takana olevat asennot" ovatkin itse asiassa toisen "edessä", kunhan pää vain kääntyy. Näin pää ja katse itse asiassa määrää rintamasuunnan.
Tämä aikaansai minulla pieniä ongelmia. Sillä minun takanaolevat asennot ovat hieman "enemmän takana". Ja kun käännän päätä, muutan samalla kuin itsestään pieniä asioita, kuten esimerkiksi nilkkojen asentoa. Näin asento ei ole enää sama kuin ennen pään kääntämistä.
Windsor selitti että minun tarvitsee kääntää vain päätä. Mutta selitin että minusta tuntuu siltä että pää pysyy paikallaan ja kaikki muut liikkuvat. Esitykseni ei ollut kenties kuvaavin, sillä se tulkittiin selvästi eri tavalla. "Then you must be insane. Please continue." joka kuvasi sitä, että ihmiset eivät ole lilliviä päitä.
1: Lausunto ei ole loukkaava. Kun menin koululle, ihmiset olivat aluksi järkyttyneitä itseironisesta tyylistäni. He olettivat että minulla olisi huono itsetunto ja että kenenkään ei pidä ajatella "noin". Sitten he tajusivat. Siksi tuonlaisia lausumia paitsi tulee, minä myös kannustan niihin.
Kuitenkin ajatus siitä että ihminen liikuttaa vain päätä on itse asiassa erikoinen. Sillä tietoisuus lillii aivoissamme. Näin olisi helppoa kuvitella että tietoisuus olisi aivot, joka on sitten asetettu koneeseen nimeltä ruumis. Se hankkisi tietoa silmillä ja ohjaisi ruumista. Kuitenkaan kokemus ruumiistamme ei ole tämänlainen - fysikalistisesta pohjastaan huolimatta dualistinen - pääkeskeinen. Ihminen kokee itsensä ruumiskeskeisesti, ihminen on siis ruumiiltaan kokonaisuus.
Vielä tärkeämmäksi huomion tekee sen, että vaikka a priori emme voi sanoa ja määritellä että kumpi tietoisuuskokemus olisi aidompi, meillä on kuitenkin a posteriori saatuna jotain, jota voidaan yleistää. Siis vaikka tietoisuus ja kokemus omasta ruumiista on olemassa, voidaan aivan järkevästi esittää, Windsorin tapaan, että yleensä ihmiset kokevat liikuttavansa päätä, eikä että pää liikuttaa kaikkea muuta. Toki tieto tästä subjektiivisesta ei ole totaalinen tai lopullisen varma. Mutta tätä ei pidä sekoittaa siihen, että tämä ei olisi varsin hyvä arvaus. Eli perusteltua tietoa. Subjektiivisuus ei olekaan tyystin objektiivisuuden ulkopuolella.
Tietoisuustutkijat eivät yleensä harrasta itsepuolustuslajeja. Siksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti