Rahaa palamaan!

Sain tänään Jaakko Honkakoskelta lahjaksi erikoisen setelin. Se ei ole "oikea maksuväline". Sen sijaan se oli symbolirahaa, joka on tarkoitettu esi-isille. Se poltetaan, ja sitten esi-isät saa taivaaseen viikkorahaa. Seteli on sinänsä hauska, koska siinä lukee isolla "Heaven Bank Note" . Mutta vihreissä kaarissa lukee itse asiassa "Hell banknote"(sen näkee jopa oheisesta kuvasta jokseenkin hyvin.)

Modernin ihmisen mieleen tämä näyttää erikoiselta. Onhan symbolien ja rituaalien samanlaisuusajattelu liitetty vahvasti taikauskoon. Poltettu raha hajoaa, joten sen idean ajatellaan siirtyvän Tuonpuoleiseen. Tämä yhdistyy symbolisesti ihmisen kuolleeseen ruumiiseen. Ja maanpäällinen rahankäyttö muutetaan taivaalliseksi kuolleiden tekemäksi kaupankäymiseksi.

Ja pitihän Milan Kunderakin kykyä vastustaa symboleita kypsyyden merkkinä. Näin hengellisessä nähdään varsin pinnallisia sävyjä. Ja peräti tavalla, joiden onttous näyttäytyy selvältä jopa Suomalaisen fundamentalistikristityn silmiin.

Kuitenkin rahakin on periaatteessa kulttuurillinen konstruktio. Sitä pidetään kuitenkin varsin konkreettisena asiana. Ehkä syynä on rahan hiljainen muutos. Alussa oli pelkkä vaihdantatalous. Sitten rahaa käytettiin vaihdossa apuvälineenä. Metallin kultapitoisuus oli pitkään olennaista, koska raha nähtiin käytännöllisenä. Sitten raha pistettiin setelille joka luvattiin vaihtaa tiettyyn määrään kulta. Ja sitten irrotettiin raha kultakannasta. Nykyisin raha sidotaan lähinnä siihen että sitä käytetään vaihdon välineenä.

Zeitgeist -liikkeen jupinoita kuunnellessa olenkin ihmetellyt lähinnä sitä, että heidän argumentaationsa näyttää siltä, että he osoittavat että raha on kulttuurillinen konstruktio. Esimerkiksi olen useammankin kerran kuullut siitä, miten kun pankki lainaa jollekulle rahaa, pankki voi teoriassa luoda rahaa tyhjästä. Eli pankille luodaan rahaa olettamalla velka ja tämä luotu raha annetaan ihmiselle.

Rahaa ei kuitenkaan itse asiassa luoda aivan miten tahansa. Tämän meille näyttää Zimbabwe, jossa ajateltiin likimain niin, että rahan painaminen johtaisi siihen että kaikilla olisi rahaa. Seurauksena oli kuitenkin lähinnä aivan valtaisa inflaatio. Rahaa oli ihmisillä yhä suurempia numeroita, mutta sen käyttöarvo pieneni valtavaa tahtia.

Syynä on se, että raha on itse asiassa vaihtoon sidottuna eräänlainen luottamuksen symboli. Helposti saatava luottamus ei anna varmuutta. Rahaa annetaan usein jotain vastaan. Ihminen valmistaa kivikirveen, jousen tai jotain muuta. Tämä muuttaa maailmaa. Jos olet metsästäjä, sinun kannattaa vaivalloisesti kaataa villisika ja tarjota tätä jousisepälle jotta tämä tekisi sinulle jousen, jolla pystyt tappamaan jatkossa saaliita helpommin. Liha on luottamussuhde, sinun kannattaa antaa lihaa jos ja vain jos saat jousen. Vaihdossa on kuitenkin aina riski. - Esimerkiksi joskus jousiseppä saa sydänkohtauksen ennen kuin nuolenlinkoamisvälineesi on valmis.

Jos metsästäjä joutuu pinnistelemään, on mahdollista että hän tarvitsee apua saadakseen riittävästi ruokaa, jotta jousentekijä pysyy elossa. Tätä varten hän voi lainata ihmisiltä lihaa lupauksella antaa heille saman takaisin myöhemmin. Mutta metsästäjäkin voi kuolla. (Vaarallisen ammattinsa vuoksi kenties jousiseppää todennäköisemminkin.) Tätä voidaan yrittää peittää erilaisilla ratkaisuilla, joista osa kulkee nimellä "korko". Jos olet heimolainen ja lainaat lihaa jotta saat huomenna enemmän lihaa, osa metsästäjistä voi olla onnistumatta palauttamatta lihaa ja silti et kuole nälkään.

Yhteisö voi hyötyä tästä ihan oikeasti ; Saadaan aikaan jousia, joita ei muuten saataisi tehtyä koska jousentekijä joutuisi itse menemään metsälle saadakseen ruokaa. Yhteiskunta muuttuu, ja itse asiassa siinä kiertää eri määrä lihaa. Yhteiskunnan käytössä olevan lihan määrä on siis muuttunut lainan kautta. Velkaliha on muuttunut yhteiskunnan konkreettiseksi lihaksi. Syynä on onnistuminen. Velkalihalla on saatu jotain aikaan.

Siksi sen vaihtomäärä voi laskea vaikka luvut suurenisivatkin. ; Näin lainanannossakin mukana on se, että joskus lainaa ei saada maksettua takaisin. Jos kaikki saavat helposti lainaa, näitä epäonnistumisia tulee enemmän. Silloin liikkeellä on enemmän rahaa mutta vähemmän tulosta. Jos rahaa vain luodaan tyhjästä, se johtaa siihen että maailmalla liikkuvan rahan arvo laskee. Sitä saa helposti, ja hommat menevät helposti pieleen. ~ Eli pankki voi kenties teoriassa luoda rahaa isompia numeroita. Mutta syntyneet numerot eivät tarkoita samaa kuin kasvanut maksuvoima. Sillä ei ole vaihtoluotettavuutta, eli arvoa. Yhteiskunta kalibroi numerot luottamukseen.

Voidaankin itse asiassa sanoa että raha on kulttuurinen konstruktio. Mutta että rahan konstruktiivinen luonne ei ole kovinkaan oleellinen tarkastelukohde jos rahaa pidetään symbolisena ja turhana. Sillä jo vaihtotilanne -olipa se sitä että kävelet kauppaan ja otat esineen käyttöösi vai teetkö minkä rituaalin- on aina jonkinlainen sovittu järjestelmä. En siksi pidä tätä rahan abstraktion luonnetta minään rahan falsifiointina tai edes sen arvon kadottamisena. Siksi en oikein ymmärrä tämän argumentin roolia ja painoarvoa Zeitgeistereiden elämässä.

Mutta kenties minä olen niitä ihmsiä, joihin Kundera viittasi, kun jatkoi mainittuaan symbolien suhteen kypsyyteen jatkamalla siitä miten yhteiskunta näyttää vain nuortuvan.