Miksi nämä vaihtoehtokristityt piilottelevat?

Saatananpalvonta on paljon kuultu mutta vähän nähty ilmiö. Jokaisella tuntuu olevan siitä jonkinlainen käsitys. Mutta esimerkiksi kaikista erikoisistakin kontakteistani huolimatta, tiedän ainoastaan yhden joka pitää itseään saatananpalvojana. Hän tekee musiikkia, ja minulla on hänen levynsä. Eikä minulla itse asiassa ole käsitystä siitä, mitä muuta hän puuhailee. Muistan hänet lähinnä siksi, että hän oli hyvin taitava puhelinmyyjä. Keski-ikäiset rouvat ja mummelit tykkäsivät ostaa häneltä matkapuhelinoperaattorinvaihdoksia. Jotenkin tämä kontrasti huvitti minua.

Sen verran tiedetään, että saatananpalvonta liitetään noituuteen. Syynä on keskiaikainen teologia. "Noituus, taikuus ja noitavainot Suomessa" osaa kertoa asiasta hieman. Margaret Murray on kirjoittanut "The Witch-Cult in Western Europe" näkemyksen, jossa noitavainot keskittyivät oikeaan olemassaolevaan uskontoon, jota sitten vastustettiin. Saatananpalvonnassa aate sidotaan tähän historiaan, jolloin se ikään kuin saa "muinaisuuden tuomaa arvovaltaa". (Jostain syystä hengellisten totuuksien tulee aina olla vuosituhansia vanhoja.)

Tämä on melko vähän suosittu näkemys, koska useimmiten noitavainot nähdään lähinnä juorupuheiden leviämisen kautta rakentuneina ; Saatanasta tehtiin kova vastustaja, jotta esimerkiksi epätietoisuus kristinuskon opinkappaleista saataisiin vakavammaksi ja tärkeämmäksi asiaksi. Ja jotta uskonnon valta -asemaa saataisiin muutenkin pönkitettyä. Ja toisaalta siihen liittyi myös juorupuheiden leviämiseen liittyviä asioita ; Noitavainoista rakentui kokonaisuus koska juorut kiersivät ja sitten kaikki tiesivät mitä noituus tarkoittaa. Myös erillinen uskonnollisuus on syytä onohtaa ; Saatananpalvojat ovat kuitenkin perustaltaan ensisijassa kristillisiä. Ne ovat monin paikoin vastareaktiota kristillisyyteen, ja niidenkin kohdalla ammentavat sisältönsä kristillisestä teologiasta.
1: Juorupuheteoria näkyy tänäkin päivänä, sillä suuri osa entisten saatananpalvojien kertomuksista ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät uskottavasti perustu omaan koettuun elämään. Tämäntapaiset asiat johtivat tietysti saatanapaniikkiin, joka sai omituisia piirteitä - esimerkiksi roolipelaajia pelättiin, vaikka he ovat oikeasti harmittomia nörttejä. Kieltämättä hulluja ja pukeutumiseltaan epäesteettisiä nörttejä muovimiekkoineen, mutta harmittomia silti..

Saatananpalvonta on lainannut symbolinsa, sanansa ja teologiansa kristillisestä kulttuurista. Jopa nimet Saatana ja Lusifer ovat selvästi kristillisiä. Onkin hauskaa ajatella että tämä usein epäkristilliseksi mielletty liike olisikin nähtävissä enemmänkin kristillisenä valtavirtaa vastustavana ilmiönä.

Mutta miksi saatananpalvonta on niin piiloteltua?

Haen tässä muutaman syyn mystisyyteen. Rakas kansankirkkomme osaa kertoa että saatananpalvontaan liittyy aina rikollisuutta ja pahoina pidettyjä asioita. Siksi niitä on tehtävä piilossa. Kun tehdään asioita, joita ei pidetä hyväksyttävänä ja josta tulee ikäviä seuraamuksia, syntyy helposti piilottelua. Saatananpalvonnassa takana on kaksisuuntainen pelko ; On pelko ulkopuolisten ylenkatseen - ja mahdollisesti jopa juridisten rikosseuraamuksien kautta. Ja on ryhmän sisäinen pelko, jossa ryhmäpaine ohjaa mielipiteitä ja asioista laverteleva voi joutua pelkäämään "omia porukoitaan".

Osa mystisyydestä liittyy tietysti siihen, että saatananpalvonnassa on mukana mystiikkaan liittyviä ilmiöitä. Se on gnostilaista. Saatananpalvojien teologia eivät suoraan liity "pahan palvomiseen" kuin pahan absurdiin luonteeseen. He kieltävät hyvän ja pahan, ja korostavat että esimerkiksi valehtelu on taito, ja ovela paha teko vaatii tietoa, joten kaikessa pahassa on aina jotain hyvää. Tämä toki eroaa (kuten linkki huomauttaakin) siitä että kristillinen teologia näkee pahan enemmänkin Jumalan tahtoa vastaan toimimisena, jolloin pahan luonne muuttuu. Erosta huolimatta saatananpalvonta siltikin vahvasti suhteessa teologiaan.

Mystisyys itsessään johtaa helposti salailuun. Syynä on se, että tarjolla on ikään kuin jonkinlainen salattu tieto, joka parantaa tietoisuutta. Tehokkain tapa tuntea tieto erityiseksi on pitää sitä eksklusiivisena ; Jos kaikki tietävät että elämme aurinkokeskeisessä universumissa, se ei enää tunnu samanlaiselta jännittävältä erikoistiedolta kuin mitä se oli silloin kun näkemys oli maakeskinen ja aurinkokeskisyyden puoltava lausuminen sai esimerkiksi Lutherin suunniltaan vihasta. Näin mystiikka tarjoaa periaatteessa tietoa, mutta kuitenkin tekee sen "ulosrajaamalla". Yleinen näkemys on "teoria Erikoiskyvyistä", joka voi olla synnynnäinen ominaisuus tai sitten harjoittelemalla saatu taito. Molemmat ovat jotain joka tekee mystikosta elitistisen.

Kolmas teoria on se, että saatananpalvojia ei ole kovinkaan paljoa. Emme kuule ilmiöstä koska sitä ei juurikaan edes tapahdu. Ilmiö on marginaalinen eikä toimelias, joten sillä ei tavallaan ole mitään merkitystä.

Kaunein kuulemani teoria perustuu tietysti siihen että saatananpalvojat häpeävät. He ovat myyneet sielunsa saatanalle ja saaneet vastineeksi mustaa tukkaväriä ja meikkipussin.

---

Kuvassa on hyvin harvinainen graffiti. Saatananpalvontagraffiteja ei suinkaan helposti löydä! Tämä on Jakomäessä.