Suomen koulutusjärjestelmää peruskoulusta yliopistoihin kehutaan usein tasa-arvoisuudesta ; Se antaa kaikille oppia ja kaikille mahdollisuuden. Näin ajatellaan että on irtauduttu perinteisestä säätykierrosta, jossa vanhemmat määräsivät statuksen ja rahan kautta voimakkaasti ihmisen opintokohtaloon. Näin on ajateltu että kukin saa reilun mahdollisuuden päästä siihen mihin into ja lahjat yhdessä päästävät.
Tosimaailma ei ole tietysti tämänlainen. Suomessakin yliopistoihin mennään yhä useammin eliittilukioista. Ja toinen mielenkiintoinen piirre on pääsykokeet ja niihin liittyvät valmennuskurssit. Valmennuskurssejen käyminen lisää voimakkaasti todennäköisyyttä päästä opiskelemaan. Osa -itse asiassa jossain määrin jopa minä- on toki sitä mieltä että "Tajuat kai että kukaan ei valmennuskurssilla tao päähäsi niitä tietoja ellet tee sitä itse, ja miten tämä ohjatussa ympäristössä opiskelu on yhtään sen enempää huijausta kuin jos teet samat asiat itse?" Itse valmennuskurssin käyneenä tiedän että siellä kuitenkin autetaan paitsi tiedoissa, myös pääsykoerakenteessa ja vastaustekniikassa. Siinä missä yksinopiskelussa keskitytään usein pelkkään asian tankkaamiseen ja siihen mitkä kysymykset ovat olennaisia, valmennuskurssit valmentavat myös eitiedollista osuutta, koerakennetta.
Valmennuskurssit ovat toki siitä käteviä, että niihin liittyy myös ihmisen kiinnostus ; Jos on valmis (a) maksamaan itse (b) kärttämään vanhemmilta rahat asiaan on se jonkinlaista aktivoitumista. Osa kuitenkin menee pääsykokeisiin "vain kokeilemaan". He tuskin käyvät valmennuskursseja. Mutta toisaalta valmennuskurssit ovat aika kalliita, eli ne jäävät osalta vaikeaksi.
Köyhyys ei tee kurssimaksua mahdottomaksi, mutta vaikeuttaa sitä ns. helvetisti. Sama koskee muutakin valmennuskursseja koskevaa logiikkaa ; Valmennuskurssin käyvä tekee työtä. Mutta niin tekee kotona opiskelevakin. On turhan yksioikoista väittää että jokainen pääsykokeen käynyt olisi rikas riistäjä, joka vie huippulahjakkaalta köyhältä opiskelupaikan. Pikemminkin tilanne vaikuttaa "keskivertoisuuksissa" jotka ovat melko lähellä pääsemistä. Ja asia näkyy tietysti lähinnä tilastollisesti. Valmennuskurssi kuitenkin lisää pääsemistodennäköisyyttä esimerkiksi lakitieteelliseen sen verran voimakkasti, että on selvää että raha todellakin raivaa tietä huomattavan paljon. (Tai sitten kaikki kotona opiskelevat ovat vain niin helvetin laiskoja ja tyhmiä. Ehkä se johtuu geeneistä, kun tuppaavat tulemaan köyhistä perheistä?)
On olennaista huomata, että eliittilukioissakin on arvosanarajoja. Näin niihin tulee tilastollisesti ahkerampia ja parempia opiskelijoita. Mutta ne ovat maantieteellisesti painottuneita. Näin eliittilukioon joudutaan periaatteessa muuttamaan ja kulkemaan pitkiä matkoja junilla ja muilla kulkuvälineillä. Joka on aikaa, jonka voi käyttää lepoon tai opiskeluun -jotka molemmat taatusti auttavat opintiellä.
Tottakai helppo vastaus olisi muistuttaa siitä, että myös ammatteihin tarvitaan tekijöitä. Näin kaukana olevat ja köyhät perheet nähdään arvokkaina. Heistä tuleekin kieltämättä tuottavia ja rakentavia kansalaisia. Ja kieltämättä yliopistoihin liittyy statusta ja arvostusta joka on ihmetyttänyt minua lapsesta asti - jo lapsena ihmettelin miten putkimiehet saa huonoa palkkaa vaikka he työkseen sorkkivat asioita jota kukaan ei oikein tykkää sorkkia. Ja sitten jotkut saa hyvää palkkaa, vaikka he on opiskelleet itseä kiinnostavalle alalle ja tekevät mielenkiintoista työtä. Tämä tuntui väärältä lapsen silmiin. Ja aikuiseenkin.
Mutta kysymys on myös reiluudesta. Jos kaikki eivät saa samanlaisia mahdollisuuksia, vaan kansalaisuus, rotu, syntyperä ja muut vastaavat "irrelevantit ominaisuudet" - joina en jostain syystä pidä itse harrastettua ahkeruutta ja perimän kautta saatua lahjakkuutta - vaikutavat siihen mihin päädyt, on kyseessä epätasa-arvo. Eikä tämä epätasa-arvo muutu vaikka putkimiehet glorifioitaisiin. Jos putkimies haluaisi olla jotain muuta, mutta joutuu putkimieheksi, ei hirveästi lohduta että joku hänen haluamaansa alaa opiskellut tulee, lyö olalle ja sanoo "good man in right job". ~ Se, että yhteiskunta tunkee kapuloita ambitioiden rattaisiin tälläisissä periaatteessa rakentavissa toiveissa yksinkertaisesti pistää sanomattomasti vituttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti