(CMX, "Sivu Paholaisen päiväkirjasta")
Osa 1: Omistusoikeus ja raha.
"Money has become by convention a sort of representative of demand; and this is why it has the name "money (nomisma) - because it exists not by nature but by law (nomos) and it is in our power to change it and make it useless."
(Aristoteles, "Nicomachean Ethics")
Oletetaan että ei olisi omistusoikeutta. Yhteisöjen toiminta perustuu yleensä sille että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kaikkea kun ei voi ehtiä oppia. Tätä kautta on järkevää tehdä työnjakoa, jossa eri palveluja vaihdetaan. Tämä on ihmiselle tyypillistä. Yleensä kun järjestelmä kasvaa sen verran isoksi, että jokaista ihmistä ei voi tuntea, muuttuu vaihtaminen vaikeammaksi, koska samaa palvelua voi saada monesta paikasta ja niiden paremmuutta pitäisi järjestää jotenkin. Tarvitaan jokin mittari. Lisäksi kun esimerkiksi huovan tekeminen tai pellon äestys vaatii työtä - se on palvelus, ja jos peltoon ei tämän jälkeen ole omistusoikeutta, ei kukaan luultavasti hoida sitä: Ellei ihmisiä sitten orjuuteta ja pakoteta jotenkun ulkoisella paineella tekemään niin. Muutoin voi käydä niin että pellonviljelijät vain tekevät työt, ja kun heillä ei ole omistusoikeutta, joku toinen vie sen.
Tätä kautta yhteiskunnassamme on omistusoikeus. Se itse asiassa on kooste, joka sisältää joukon muita oikeuksia: Siinä on hallintaoikeus eli lupa käyttää tai nauttia tuotteesta, luovutusoikeus eli lupa antaa oikeusnippu toiselle - joko jollain ehdoilla tai pro bono. Jos näistä joustetaan, tilannetta kutsutaan varastamiseksi.
Yhteiskuntamme elää vaihtamisesta. Se on tavallaan sosiaalisuutta, jossa vaihtaminen on kontakti. Tähän käytetään rahaa. Sitä on eri henkilöillä eri määrä.
Tätä kautta eri henkilöille saman rahamäärän menetys on erisuuruinen asia. "Raamatussa" tätä valottaa kertomus lesken rovosta. (Mark. 12:41-44, jonka rinnakkaisteksti on Luuk. 21:1-4) Siinä aiheena on uhriarkkuun pantavat rahat. Monet rikkaat panivat paljon. Tämä oli ilmeisesti joko koknaan tai osittain julkista, koska määriä arvioitiin. Paikalle tuli köyhä leski joka laittoi arkkuun kaksi ropoa. Jeesus kommentoi "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
Toinen, mielestäni merkittävä asia, on se, että tässä Raamatunkohdassa voidaan nostaa esiin koko kirjan tulkinnanvaraisuus:
1: Lesken toimintaa pidetään usein ihannoituna. Vapaaehtoinen uhrautuvaisuus teki hänestä tavallaan marttyyrin, tällöin hänestä tulee glorifioitu sankari. Tältä tulkintapohjalta lähdetään, jos tarinalla vedotaan anteliaisuuteen esimerkiksi kolehdinhaun yhteydessä.
2: Itse tilanteen kuvaus on neutraali. Jeesus vain kertoo että raha on enemmän kuin muiden raha. Tällöin asiasta ei voida sanoa välttämättä muuta. Jeesus ei määrää moraalia vaan on mietittävä itse mikä on oikein ja mikä ei.
3: Toisaalta tilanne voidaan nähdä myös rikkaiden kritiikin kohteena. Kun rahan antaminen on julkista, on lahjoituksessa myös egonpönkityksen mahdollisuutta. Tällöin lahjoitus vahvistaa statusta eikä tule hyvästä sydämestä. - Mikä ei välttämättä kiinnosta lahjoitusrahan saajaa, muuta kuin siltä tasolta että sen pohjalta voidaan arvioida onko rahantulo pysyvää. Tämä tulkinta on järkevä, koska Jeesus on kritisoinut pitkin matkaa tekopyhyyttä ja kerskauskovaisuutta, esimerkiksi tarinallaan ylpeästä fariseuksesta joka rukoilee kiitosta siitä että ei ole publikaani, joka taas on Jumalan edessä nöyrä. Tässä tulkinnassa Jeesus ei ihannoinut leskeä, ja ajatellut että "well done", vaan päinvastoin : Jeesus pikemminkin sääli leskeä. Jos joku antaa "koko elämisensä" voi uhraus olla jopa sairas. Ehkä kolehtia pitäisikin antaa vain liiasta? Tällöin leski muuttuu matkimisen kohteesta uskonnollisen riiston symboliksi, ja tilanne oli tragedia. Persaukinen yrittää ostaa itselleen edes Jumalalta armoa ja suojelusta, kun mitään muutakaan ei ole, ja maailma potkii puolisonkin kuolemalla. Tällöin Jeesus pyrki kiinnittämään huomiota siihen, että vaikka Jumala ehdottomasti onkin, hänen maallisessa seuraajissaan on systemaattisesti rakennettuja pahuusjärjestelmiä, avoin kolehti onkin itsekorostuskeino. (Kuinka moni ei kehtaa olla laittamatta kun kolehti kiertää? Jopa minä, paatunut agnostikkopaska laitan hiluja, jos satun käydä heidän sunnuntaibileissään. Joka on siinä makuuni että viini virtaa. Tosin ei tarpeeksi.) Tähän tulkintaan ei törmää kolehtihaavin äärellä.
Viimeinen tulkinta on siitä mielenkiintoinen että se rinnastaa ropon eräällä tavalla varastamiseen. Tällöin köyhältä 100$ vieminen, joka kaataa hänen elämänsä kun vuokra romahtaa niskaan, on oletettava.
Osa 2. Antipatia.
"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"
(Vanha sananlasku)
Ihmisillä on sellainen tapa, että he sitovat identiteettinsä johonkin. Tätä jos joku vihaa sinua, vihaat häntä luultavasti takaisin koska tämä taho tai henkilö hyökkää sinua ja sinulle tärkeitä asioita vastaan. Tämä ei ole etiikkaa. Tämä on sitä, miten ihminen toimii. Moni on ihmetellyt kuinka homoseksuaali Jukka Hankamäki on maahanmuuttokriitikko. Tämä on sinällään hyvä rinnastus koska ideologisesti vasemmistolaisuuteen kuuluu se, että tuetaan ulkomaalaisia, erilaisia, ateisteja. Ja homoseksuaaleja. Tämä on rypäytymistä. Ja se on vahvana. Kuitenkin on hyvä huomata, että tilanne on helppo ymmärtää kun muistaa että islaminuskossa ei hyväksytä homoseksuaalisuutta. Ja mitä minä olen homoystävien/tuttavieni kautta oppinut huomaamaan - paitsi sen että minulle soitellaan outoihin kellonaikoihin - on se, että homoseksuaaleihin suhtaudutaan aika ikävästi. Heterona ja heteroporukassa tätä ei vain käytännössä voi huomata. Homoporukassa liikkuessa tilanne muuttuu olennaisesti. (Pitäisikö testin vuoksi joku päivä pitää vetää kenkälankkia naamaan ja katsoa miten mustiin suhtaudutaan? Muuten asenteita voi olla vaikeaa huomata.)
Tämä aiheuttaa normaalissa ihmisessä antipatioita.
Tämä on melko lähellä omaa tapaani toimia. Toimin kuten toiset seuraisivat kultaista sääntöä. Jos siis esimerkiksi joku kristitty vastustaa eritavoin uskovia, se kertoo siitä että hän suorastaan velvoittaa minut moittimaan hänen omaa näkemystään takaisin yhtä lujasti. Hänestä se on oikein. Hänhän toimii suhteessa toisiin samoin kuin hän haluaa itseään kohdella. (Sitten jotkut ihmettelevät miksi saan usein turpaan.) Harva ihminen vie tämän periaatteen yhtä pitkälle. Mutta mukana se on. Ilkeämielisestä ja vastustavasta ihmisestä ei pidetä. Niille jotka eivät pidä pelkästään ajatuskokeista tätä voidaan pistää koeolosuhteisiinkin: Tätä voi testailla vaikka vittuilemalla grillijonossa perjantai -iltana. Siinä ihmiset eivät pidättele tuntemuksiaan ja pue asenteitaan kauniisiin sanoihin, joista henki löytyy vasta vaativan analyysin jälkeen.
Osa 3. Minä nykyhetkessä.
Minua voi yleisesti luokitella reiluksi. Olen kyynisesti optimistinen kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Luotan että ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja, mutta hyvyys tulee siitä että he jättävät tekemättä. Luotan siihen että saan päivittäisen annokseni vastavuoroista ignoraatiota. Kuitenkin tällä hetkellä meillä on tietynlaista "turistiongelmaa". Maahanmuutosta ei voida puhua. Puhun tietenkin romanialaisista kerjäläisistä.
Ne olivat minulle "ihan OK" juttu. Useat niistä joko istuvat hiljaa paikallaan tai soittelevat. Ensimmäiset eivät häiritse ja toiset tekevät jotain konkreettista rahansa eteen. Se, että täällä "naisen euro on romanialaisen päiväpalkka" on ihan hyvä syy yrittää kerjäämistä täällä eikä muualla. Vähemmän nämä päivääni synkistävät kuin
Nyt asenteeni ovat kuitenkin muuttuneet jonkin verran parin kokemuksen kautta.
1: Keskellä päivää Kampissa minulta meinattiin viedä kamera taskusta. Eihän se rahallisesti ole kallis. "Systeemi viritettiin" kuten pitikin. Ensin on jokin joka kiinnittää huomion ja pysäyttää. Tämän jälkeen laitetaan kukkaa tarjolle. Tähän taas suhtaudutaan joko ottavasti tai torjuvasti, jolloin kädet nousevat. Jolloin takaa voi tulla kolmas tyyppi "kädet ojossa". Onnistuin juuri ja juuri väistämään tilanteen. Eivätkä nämä "kun jäivät kiinni" jatkaneet sen kummemmin. Ja kun tilanteesta ei tietenkään jää "riittävää näyttöä" päätin vain olla varovainen jatkossa. Eihän niitä lyödäkään voi. Toki voisi olla huvittavaa seurata heidän moraalista närkästystään, kun he peruspikkurikollisen tavoin eivät mitenkään voi ymmärtää että joku saattaa loukkaantua ja suuttua tälläisestä yritteliäisyydestä. Mutta se on kuitenkin rikos, ja tästä tulee olemaan näyttöä. Toisin kuin siitä itse varastamisesta. (Eli romanialaisten taskuvarkaiden mukilointia tekevät vain "järjellisesti vajavaiset".)
2: Jotkin pikku -uutiset kertoivat romanialaisesta porukasta jotka olivat Helsingissä virittäneet pankkiautomaatteihin lukulaitteet, jotka eivät ulkonäöllisesti muuttaneet automaatin ulkonäköä. Näitä oltiin pidetty eri automaateissa lyhyitä aikoja. Näin oltiin saatu kortit että niiden tunnusluvut. Tämä koski suht. pientä osaa ihmisistä. Nyt paljastui että minä olen yksi niistä. Muutama päivä sitten Pankista soittivat, että "laitetaan kortti jäihin". Tänään paljastui että olen 1460 euroa köyhempi. Olivat nostaneet ensin 400 kerralla ja sitten kun eivät olleet saaneet enempää, olivat ottaneet pienempiä summia. Olivat ottaneet selvää yleisimistä palkanmaksupäivistä, koska nostot suoritettiin heti kuun vaihteen jälkeen nopeana sarjana. On ajateltu että palkat tulee "yleensä" kuun ensimmäisenä. Olenkin tällä hetkellä 11 euron onnellinen omistaja. Niin vähän että niitä ei saa ulos pankista. Ongelmana on tietenkin se, että niillä rahoilla pitäisi mm. maksaa "vuokra". Nyky -yhteiskunnassa kun ilman rahaa ei systeemissä pysy.
Minulla on tiettyjä antipatioita. Huomenna edessä rikosilmoituksen rustaamista - Tänään ei enää ehtinyt. Sen kun laittaa liitteeksi, pankkibyrokratia "pyörii kivemmin". Alustavasti tosin sanoivat pankissa että "selvä tapaus" ja että "maksetaan takaisin". Niillä on vakuutus. Eli tässä vakuutusyhtiö ylläpitää romanialaista turismia? Toki ymmärrän että heilläkin on ikävää, ei he muuten tekisi mitä tekevät. Mutta ei minusta silti tarvitsisi tehdä "yhtä heistä". Olisivat edes katsoneet tilin ja jättäneet "turvavaran". 200 euroa talouteni olisi kestänyt, olisin vain säästänyt tupakassa (jota en käytännössä juurikaan polta) ja viinassa (jota en käytännössä juurikaan juo) ja muissa humputteluissa. Siitä huolimatta, että tuo viety rahasumma on vajaa kolmen kuukauden vuokra. Ja mainitun 200 euron tienaamisessakin menee helposti viikon verran. (Onko palkkatasoni verojen jälkeen pienempi kuin romanialaiskerjäläisillä? Kenen siis pitäisi pyytää euroa keneltä?)
No, onhan meillä toki helposti sellaista "liikaa", josta voisi luopua ilman että elämä romahtaisi. Olemme kaikki tietyllä tavalla niitä "Onnellisia ihmisiä", joista "Skandaali" räpäyttää. Mutta jokaisella on se raja jossa raha muuttuu "koko elämiseksi". Ymmärrän vielä miltei sen jos hätäänsä varastaa, yrittää päästä helvetistä. Mutta se kun "nörtin rovolla" ei pääse helvetistä. Sen viemällä vain saa helvettiin uuden tyypin, sen nörtin. Tosin nyt auttoi se, että on "toinen tili", eli puoliso, jonka rahoilla on elettävä byrokratiamyllyn ajan. Sinkkuna olisi ns. "kusiset paikat".
Täytyy toivoa että löytyy jokin "juttu", jolla tilannetta voitaisiin korjata. Itselle ei tule sen konkreettisempaa kuin seuraava ehdotus. Manataan Nicolae Ceauşescun henkiin nekromantisilla synkeillä rituaaleilla ja varustetaan hänet terävillä kulmahampailla. Sillä niitä romanialaisia on tähän asti kurissa pidetty.
1 kommentti:
Tuohon juttuun liittyy.
Lähetä kommentti