Veitsi ja torjunta.

Tyypillisesti esitetään erilaisia tekniikoita, jotka ovat samanlaisia aseita vastaan. Tällä kertaa otan keskiöön miekaniskun torjumisen veitsellä. Vaikka nostan esiin tälläisen yksityiskohdan en jätä sitä - ihme kyllä - pelkäksi kuriositeetiksi, vaan viittaa suuremminkin torjumisen teemaan. Tämä käsittelee tikarin dynamiikkaa hieman laajemmin. Yksityiskohta on valittu sen vuoksi että se tarjoaa kunnon "haasteet". Puolittaisia tai kohtuullisesti toimivia juttuja ei siksi sen kohdalla sallita.

On nimittäin tärkeää muistaa että miekallakin pyritään torjumaan läheltä väistiä. Tältä kautta veitsen pituus ei ole yhtä radikaali haitta, kuin voisi luulla. (Mikä on eri asia kuin sanoa että se ei ole haitta ollenkaa) Sen lyhyempi etäisyys on este vastahyökkäyksille, joten miekan kanssa täytyy joko toinen manipuloida tulemaan luo tai "jos vuori ei tule", on tikarilla varustetulla tietenkin jalat.

Kuitenkin on hyvä muistaa että eurooppalaisessa miekkailussa tikari on "rystypuolella". Tätä kautta sen torjunnassa pätevät tietyt, hieman erilaiset säännöt. Nämä samat toimivat tietysti muissakin maissa, kuten ninjutsuvideo näyttää.

Pääasia on tietysti siinä, että jos tikari on 90 asteen kulmassa kädessä, sen terällä torjuminen suoraan ei ole kovin helppoa. On hyvä muistaa että miekaniskussa on voimaa, ja tikarilla se tulee joko pysäyttää tai siirtää syrjään. Esimerkiksi oikealla oleva Fiore dei Liberin kuva osoittaa että ylhäältä alkava torjunta voi hyvinkin päättyä asentoon, jossa tikari on 90 asteen kulmassa. Mutta jos kyseisen kuvan isku olisi vaakasuuntainen ja torjunnan alku, olisi luultavaa että veitsi ei pysäyttäisi sitä. Tukevana rakenteena kun on vain ranteen voima. Se joustaa helposti taaksepäin, kohti käsivartta, ja silloin torjunta ei toteudu.

Siksi onkin hyvä laittaa tikari vasten kättä. Kuten Fioren toinen kuva näyttää. Tässä asennossa tikari kun saa tuen paitsi ranteen voimasta, myös käsivarresta. Ja tämän taakse voidaan laittaa omaa ruumiinpainoa, joten torjunta on paljon vakaampi. Iskua voidaan vääntää tätä kautta enemmän. (Etenkin kun sitä kuvan tilanteessa vielä tehostetaan manipuloimalla kättä johon on tartuttu.) Tietenkin torjunta voidaan tehdä suorallakin, "ulospäin". Kuvan "sisäänpäin" oleva tikari voi tuntua hieman epämukavalta.

Jos kättä ei haluta kääntää tuolla mallilla, voidaan tilanne tietenkin muuttaa. Tällöin tikaria on tuettava jotenkin. Ninjutsussa tämä tehdään tukemalla lapetta kädellä. Eurooppalaisessa tyylissä on tavallista ottaa toinen käsi avuksi, kuten "Gladiatoriasta" otettu kuva näyttää. Tässä tulee luonnollisesti "paljon tukea". Lujemmankin iskun saa torjuttua.

Ongelmana "käsivarren tukemisessa" tulee tietysti jos tikari ei ole pääasiassa pistämiseen tarkoitettu piikinkaltainen. Tai jos se ei ole yksiteräinen veitsi. Jos tikarissa on kaksi terävää terää, sen tukeminen käsivarteen aikaansaa sen että käteen tulee haavoja (joita voi tietysti estää suojuksilla, mutta oletetaan että niitä ei ole käytössä.) Tällöin tikarinkäytön dynamiikka muuttuu. Sitä ei voida käyttää samalla tavalla "vahvaan torjumiseen", vaan tuenta on tehtävä muutoin.

Kaksiteräisen tikarin yleisyyteenkin on kuitenkin syy. Kun rystyveitsen pääidea on siinä että "joka liikkeeseen saadaan hyökkäys", eli toiseen suuntaan heilautus viiltää ja paluu pistää, kaksiteräisessä tikarissa systeemi muuntuu siten, että jos toinen torjuu tikariniskun joko laittamalla käsivarret ristiin tielle tai muutoin, voidaan lisäksi "vetää taaksepäin". (Oikealla kuva jossa torjuttu "ylhäältä" tullut isku. Kaksiteräisellä voidaan "vetää oikealle" ja silloin "torjuvaan käteen ns. sattuu".) Siinä missä yksiteräisen veitsen lape ei tässä aikaansaisi vahinkoa, kaksiteräisellä veitsellä sillä saa vahingoitettua torjuvaa kättä helposti. Tätä voidaan tietysti kiertää ottamalla otteet yhdellä kädellä ja taaempaa ranteesta. Tämä kuitenkin on yksi syy sille, miksi monet tikarit ovat kaksiteräisiä, mutta yksiteräisiäkin veitsiä on käytetty paljon taistelussa. Molemmat ovat hyviä, mutta hieman erilaisia.