Itsepuolustuslajeja ja kamppailu -urheilua voidaan lähestyä monella tavalla. Karkeasti ne voidaan jakaa kahtia. (1) On niitä jotka ovat "monisteja" joiden mielestä kamppailua voidaan yhtenäistää yhdellä logiikalla sekä (2) niitä jotka ovat "pluralisteja" eli joiden mielestä on toisistaan irrallisia lajeja, jotka keskittyvät yhdentyyliseen aspektiin "kamppailun totuudesta".
Itse olen "jossain tässä väliltä". Nimittäin, kun eri lajeja katsotaan, niitä yhdistää yksi asia. Ne toimivat. Esimerkiksi toimivalla potkulla on kaiken kaikkiaan rajallinen määrä toimivia vaihtoehtoja. Ne kaikki vastaavat ympäristön ongelmiin teknologioilla joita ihmisellä on käytössä. Ne toimivat tietyn fysiikan lakien pohjalta: Luut murtuvat tietyn rajan jälkeen olipa ihminen sitten japanilainen tai eurooppalainen, ja käyttipä hän karatea tai nyrkkeilyä. Samoin kun otetaan eri lajit yhteen, voidaan luokitella tekniikoita jotka toimivat eri kategorioihin. Näistä saadaan yleistyksiä. Kaatamista ei voi tehdä rajattomalla tavalla eri määriä. Näistä luokituksista saadaan joskus hyvinkin rajattuja "yleistyksiä", joskus vain "nyrkkisääntöjä". Tältä kohden olen "monisti".
Kuitenkin yksityiskohdissa on paljon eroja. Jokainen niistä nostaa esiin jotain asioita ja hylkää toisia. Judon heittelyllä näyttää olevan vain vähän yhteistä kickboxingin kanssa. Nyrkkeilyn tukevasti maasta tehdyllä askelluksella tehdyillä lyönneillä näyttää olevan vain "vähän samaa näköä" capoieran kanssa, jossa potkimiset ja akrobatia ovat keskiössä. Vielä vähemmän kyodolla jossa ammutaan nuolia on tekemistä edellämainittujen kanssa. Silti vain harva sanoisi että nuoliammunta jotenkin "nollaisi" judon heitot tai toisin päin. Hermopistetaidot eivät tee nivellukkoja turhiksi tai toisin päin. Tältä kohden olen "pluralisti".
Moni voisi ajatella että tässä olisi vakava jännite. Mielestäni näin ei ole. Tätä voidaan lähestyä helposti tieteenfilosofian perusteiden kautta. Monen ihmisen mielestä lääkäri ja fyysikko tekevät tiedettä. Harva vaan kerkeää samanaikaisesti keskittymään niin että oppisi kaikki eri tieteenalat ja ehtisi vielä toimia sen jälkeen niiden kanssa. Tosiasiassa ekspertit keskittyvät johonkin osatotuuteen. Lääkäri ei välttämättä tiedä mitään atomien vahvasta voimasta, joka heidän potilaansa joka ikisessä molekyylissä kuitenkin toimivat. Näiden kahden välissä ei ole ristiriitaa: Lääkärin erilainen tapa tutkia vaikkapa ihmistä ei tarkoita että fyysikon tapa olisi heti "väärä". Kyllä ihmisen sähköjännite, massa ja muut fysikaaliset ilmiöt voidaan kartoittaa ja ne ovat aivan yhtä paljon ihmistä, kuin III tasolle nousseen paksusuolisyövänkin tunnistaminen. Ulkoisesti fysiikka ja lääketiede näyttävät hyvin erilaisilta.
Tätä kautta voidaan ajatella että jos kamppailutaito on aluksi vain "kasa toimivia trikkejä", sitä ei saada ihmiselle opeteltua sujuvaksi kovinkaan helposti. Tämän vuoksi yleensä spesialisoidutaan. Nyrkkeilijä ei osaa välttämättä ampua nuolia tai kyodo -ampuja osaa lyödä ketään. Mutta kumpikin osaa jotain aspekteja.
Siksi jos - tai oikeastaan kun - vastaan henkilöitä, joiden mielestä he ovat "kehittyneet maksimiin", ja "ymmärtäneet koko taistelun ytimen", ihmettelen. Tulkitsen että hän ehkä osaa syvästi jonkun tavan reagoida, ja että tämä toimii kaikissa relevanteissa tapauksissa. Eli hän on ikäänkuin "niin kuuluisa fyysikko, että hänen tuolillaankin on kyky liikkua ja puhua". Tai rehentelijä. Tai sitten "monisti" on ottanut lomaa todellisuudesta.
Samoin kuin ne, joiden mielestä mitä eriskummallisimmat tavat pitäisi sallia. "yellow bamboo" , jossa keskitytään esoteriaan toimivuuden sijasta. Sen mainostetan tarjoavan mitä erikoislaatuisempia kykyjä, kuten ihmisten kaatamista "etänä", ilman varsinaista lyömiskontaktia, ja jos kosketusetäisyydelle päästään, niin tappavan kosketuksenkin pitäisi olla mahdollista. Todellisuus on sitten oma, erikoinen, lukunsa. Nämä ovat aivan yhtä paljon itsepuolustusta kuin astrologia on tiedettä. Ne ovat hengellisyyttä ja uskontoa. Ja sellaisena niitä voidaan tietysti kunnioittaa. Jos niitä väitetään muuksi, ne saastaavat sekä hengellisyyden että yrittävät tehdä saman sille mitä ne esittävät olevansa. Nämä "ääripluralistitkin" ovat siksi ottaneet lomaa maailmasta.
Karkeasti: Tieteilijät ovat sitoutuneet testaavaan tutkimiseen ja olemassaolevan aineiston analyysiin, poliitikot ovat sitoutuneet hallitsemiseen (ja filosofit ovat valitettavan usein sitoutuneet saivarteluun). Kamppailutaidoissa taas kyseessä on sitoutuminen ihmisen päihittämisen taitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti