Why I'm here? Right here. Right now.

"Right here - Right now / Bang! / Buppanase Like a dangan liner! / Right here - Right now / Burn! / Buttakitteku ze Get the fire!"
("Fighting Dreamer")

Kommunikaatio on vaikeaa. Mutta vielä vaikeampaa on systematisoitu ihmisen luoman instituution tai järjestelmän harjoittama kommunikaation teeskentely, eli byrokratia. Tästä hyvänä esimerkkinä on minulle tuoreesti käynyt "pankkikriisi". Tausta. Tilini höylättiin kerralla tyhjäksi. Pääsin osallistumaan jännittävään elämäntapatestiin. Se on ollut erityisen opettavainen.

Sain tiedon kun pankista soitettiin. Soittaja esitti että tili voidaan jäädyttää koska voi olla että kortti oli päätynyt vääriin käsiin. Ajattelin tässä vaiheessa että kyse on varotoimesta, että mitään ei ole vielä viety. Soittaja esitti että kortti voitaisiin lukita seuraavana päivänä, jotta ehdin käydä automaatilla. Joka minusta tuntui viittaavan siihen suuntaan, että tilillä olisi jotain nostetavaa. Tämän seurauksena oletin implisiittisesti että on valvottu esimerkiksi automaatin käyttöaikoja tai brute force -testaamista pankin järjestelmään. Ja todettu että on jotain "riskiryhmää". Eli ennakointia. Varmuuden vuoksi.

Yritin kysellä kuitenkin yksityiskohtia, mutta niitä ei saanut kertoa. Tilitapahtumien luonnetta ei saa kertoa ilman henkilöllisyyden tarkistamista. Tilin voi kuitenkin hyydyttää ilman. Ja tässä päätöksessä tapahtuman luonne voi olla aika kriittisen tärkeää. Tosin ei minun tapauksessani, koska mitään vietävää ei enää ollut.

Kysyivät että haluanko jotain reklamaatiolomaketta. Ihmettelin että valittaa tarkalleen ottaen mistä? Että ei siitä pidä vaatia korvausta, vaan pikemminkin antaa mitali. Oikeasta toiminnasta ei valiteta.

Asian tila valkeni siksi vasta myöhemmin. Kun vuokra meni maksuun. Tai siis ei mennyt. Kun vuokra alkoi maksautumaan, rahani jotka minulla olivat eivät olleetkaan ja tätä kautta vuokra ei maksautunut. Soitin tästä tietysti pankkiin ja kävin poliisilaitoksella puuhaamassa rikosilmoituksen. Pankissa lupasivat postittaa reklamaatiolomakkeen. Jutun pitäisi tilitapahtumien mukaan olla "ihan selvä". Etenkin kun poliisit tutki asiaa. Ilmeisesti se, että ilmoitan tilanteesta kirjautuneena - jouduin linjalle päästäkseni naputtelemaan pankin tunnuslukuja ja salasanoja kännykkään - ei ollut "ihan selvä". Poliisien penkominen ei ole "ihan selvä". Lisäksi täytyy lähettää reklamaatiolomake, jonka luonteen voisi ymmärtää sitä kautta että se tiedottaa tapahtuneesta. Nyt tiedotusta oli tullut tehtyä paljon.
1: He itse olivat soittaneet että "epäilyttäviä tilitapahtumia".
2: Olin soittanut asiasta kirjautuneena palveluun.
3: Poliisit olivat soittaneet asiasta.

Kun pankin päässä varmasti tutkitaan että onko perää ennen kuin rahaa saadaan, olisi tässä perusvaatimuksena oikeiden tapahtumien erottaminen vääristä. Että mihin sitä formia oikein tarvitaan?

Lomakkeessa oli lukuja joita en osannut täyttää. Esimerkiksi mitä tarkoittaa "rek. nro.", jota vaaditaan? Lisäksi korttivaihtoehdoista puuttui juuri se, jota tarvitsin. Kakkossivussa puhuttiin myyjistä tavalla jonka yhdistin verkkokauppaan. Ajattelin että olin saanut väärän formin. Lisäksi mukana ei ollut palautuskuorta, joten vaihtoehdoksi jäi hommautua suoraan pankkiin.

Matkalla ihmettelin sitä pientä asiaa, että minkä ihmeen vuoksi reklamaatiolomakkeen lähettämistä pidetään palveluna, jos rahattomalle ihmiselle ei lähetetä

Tästä päästiin tähän päivään. Lähdin hakemaan rahojani joita ei ollut missään. Tai ovat ne tietysti jossain. Enkä oikeastaan hakenut niitä minun rahojani, vaan toisia rahoja. Pankin tai vakuutusyhtiön rahoja. Eli kun taho A varasti, vaadin kompensaatiota taholta B, jolta taho A myös varasti. Ja tämä hoitaa sen vaatimalla kompensaatiota taholta C, joka ei ole missään tekemisissä tahon A kanssa. Ihan järkevää ja normaalitoimintaa. (?)

Satoi. Ajattelin kulkea formiin laitettuun osoitteeseen. Johon se pitäisi postittaa, jos olisi kuviteltu postimerkki. Se pankki ei ollutkaan pankki vaan jokin byrokraattinen paikka jonne ei vuoronumeroita jaeltu. Piti mennä pankkiin joka oli konttori. Saadakseni lapun siihen paikkaan jonne se pitää saada, jouduin siis loogisesti menemään pois siitä paikasta jonne se pitää saada ja mennä jonnekin muualle. Ihan järkevää ja normaalitoimintaa. (?)

Menin jonottamaan. Huomasin että spurgulla - joka oli vielä vartijan vakanssin kautta tuttu kaveri, sellainen joka yrittää provosoida vartijat toimialueensa rajojen ulkopuolelle ja lyö heitä sitten - on kyky nostaa enemmän rahaa kuin minulla. Tätä fiilistä ei joka päivä saa.

Siinä vuoronumeroa odottaessa mieleeni tuli kysymys. "Why I'm here. Right here. Right now." Päädyin siihen että:
1: Jotkut tahot halusivat minun täyttävän lomakkeen lomakkeentäytön vuoksi.
2: He eivät laittaneet mukaan postimerkkiä. Vaikka ongelman sisältö oli ilmiselvä: Tilanne että tilillä 11 euroa. Ja kun automaatilta saa nostettua vain 20 euroa kerralla, on rahat nostettava konttorista. Joten ei ole mahdollisuutta hankkia rahaa käymättä pankin konttorissa. Joten tottakai lähetetään sellainen palvelu postissa, jonka saa konttorista. (Siinä samalla kun nostaa rahat siihen postimerkkiin?)
3: En osannut täyttää saamaani lomaketta. Tiskillä paljastui että rek. nro. on henkilöturvatunnus. Takalomakkeen hintojen asettelua en edes uskaltanut arvailla. En sitten tiedä rankaistiinko tässä tyhmyydestä. Mahdollisesti. Tai siitä että oli haluttu tehdä niin monikäyttöinen lomake että sen käyttäminen ei onnistu. Se "automaattikorttikin" piti siististi kirjoittaa siihen tilaan jota formissa ei ollut, kun muut olivat kivasti rasti ruutuun. (Mitä taas tunnetusti käy väärin täytetyille lomakkeille?)
4: Epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia asioita. Kun ennenmuinoin kirkonkiroukseen asettaminen ajoi ihmisen käytännössä yhteiskunnan ulkopuolelle, niin miten käy rahattoman ihmisen nykykulttuurissa, jossa markkinavoimat ovat yhteisön perustalla? Siksipä olin valmis kierimään, antamaan tassua. Ja jopa juomaan pöntöstä.

Tilanne näyttää kuitenkin "selvältä", joten saan rahani "joskus". Mitään aikamäärettä siitä, miten kauan tässä prosessissa menee, en saanut selville. En tiedä onko päivien, viikkojen, kuukausien vai pidempien aikojen päässä. Tietenkin pankilta voisi ottaa lainaa, jonka maksaa takaisin omilla rahoilla. Mutta se tuntuisi tyhmältä. Sillä ne rahat ovat minun rahoja. Ei minun tarvitse niitä hävittää vain siksi että ne ovat hävöksissä.

Mielestäni tärkein asia pankkipalveluissa olisi vaivattomuus. Että systeemit rullaisi kuin itsestään. Ja sitten kun ei, niin sitten informoitaisiin. Tässä kohden on hyvä huomata, että minä olin varastustilanteessa ensikertalainen, kun taas pankki oli instituutio, jolle kyseinen tapaus on tuonut juttuja päivittäin. Ei ehkä hyvää mainosta tietoturvalle, mutta olettaisi homman toimivan.

Pitänee siirtää vakuutusyhtiön omistamat minun rahat joita minulla ei ole jonnekin muualle. Mutta se ei tietysti onnistu. Koska minulla ei ole niitä rahoja jotka ovat yhä minun.