Elitisointi.

"It's not you are it's who you know. / Others lives are the basis of your own. / Burn your bridges and build them back with wealth. / Judge not let's ye be judged yourself."
(Metallica, "Holier than thou")

Finnsanityssä oli aiheena "AntiChrist" -elokuvan saama asennoituminen. Sen kommenteissa nousi esiin arvokas asia feminismistä. Kun blogissa nostettiin esiin sen tosiasian, että elokuvan arviointi olisi erilainen, jos sen tekijänä olisi nainen. Kenties hengen voisi tiivistää seuraavaan lainaukseen: "Feministien puheessa nainen yhä on ihmiskunnan ja perheen ainoa toivo viattomuudessaan eikä tälläinen nainen siis kykene väkivaltaisuuteen, muuta kuin miehen pakottamana. Feministit julistavat intoa puhkuen samaa naisen eksistentiaalista erilaisuutta, vastuuttomuutta ja pyhimysmäisyyttä kuin patriarkalismi."

Paikalle ilmestyi henkilö, joka kommentoi asiaa seuraavasti "Muuten ihan osuvia ajatuksia, mutta teet saman virheen kuin monet, monet muut, jotka arvostelevat - sinänsä ihan ansiokkaasti - naisia. Syytät FEMINISTEJÄ siitä, mistä pitäisi syyttää ihan tavallista valtavirta-ajattelua. Törmään jatkuvasti tähän väärinymmärrykseen, jossa valtakulttuurin yleisistä ongelmista syytetään feministejä. Naisten glorifiointi on nimenomaan kaikkien mökin muijien ja usein jopa bensiksen kahvioon kokoontuvien äijien tapa ajatella naisista. En löydä naisten pyhittämisestä yhteyksiä feminismiin, normatiiviseen arkiajatteluun löydän sen sijaan paljonkin. "

Mielestäni syynä on feminsmin eri määritelmät. Molemmat puhuvat asiaa ja ovat aivan oikeassa. Kuitenkin se, mitä he feminismillä tarkoittavat, ovat keskenään aivan eri asia. Onnistuin toimimaan sillanhajottajana, koska esitin uskontovertauksen, jota tulkittiin sitten hieman väärin. (Jostain syystä minut aina luetaan siten, että jos menen rakentamaan siltoja, niin kaikki päättelevät että olen polttamassa niitä.)

Vertasin nimittäin akateemisissa keskusteluissa olevaa feminismiä ja teologisen koulukunnan tai fundamentalistejen tapaa reagoida. Uskontoa, kuten mitä tahansa muutakin ideologiaa, kuten feminismiä, voidaan lähestyä kahta kautta:
1: On jokin määritelty "denotaatio". Ideologialla on normisto ja määritelmä. Tällöin jos noudattaa sitä, on jäsen. Jos ei, ei ole jäsen. Tätä kautta esimerkiksi uskovainen voi sanoa että "kristinuskon nimissä tehdyt teot" ei kosketa mitenkään kristittyjä koska nämä kristityt eivät ole olleet "oikeita kristittyjä". (Toki tämä muuttuu erikoiseksi ainakin homoseksuaalisten käsittelyn pohjalta, koska homoseksuaalejen tai naispappien oikeuksien rajoittaminen ja kieltäminen nähdään hyvyydeksi, jolloin vaikka se kaikista muista tuntuisi miten pahalta, se ei kerro että kristinusko olisi paha, vaan siitä että kaikki muut ovat niin hairahtuneita.) Tämä tapa toimia on elitisointi. Siinä ideologia määritellään valta -asemaisesti ylhäältäkäsin pienen ja valikoidun joukon toimesta. Jos tätä ei toimi, on "ei aidosti seuraava", "nimiseuraaja" joka ei ole "aitoo maetoo".
2: Ideologialla on jokin "konnotaatio", eli ajan henkeen sidottu fiilis, joka muokkaantuu sen seuraajiksi itseään kutsuvien kautta. On jokin ryhmittymä, joka kutsuu itseään jollakin nimellä. Tämä ryhmä sitten ehkä määrittää jonkinlaisen normiston ja määritelmän. Tässä kristitty on se, joka kokee olevansa kristitty. Ja kristinusko on uskoviensa summa. Mielestäni tämä sopii uskontoihin ja ideologioihin oikein mainiosti, koska tosiasiassa nämäkin rakentavat jonkun säännönmukaisuuden: On ikään kuin ne ohjeet joita seurataan. Ne kuitenkin myös muuttuvat ajassa. Se selittää miksi alkuaikojen luterilainen on hyvinkin erilaista kuin nykyinen luterilainen oppi (esimerkiksi suomessa ei tapeta noitia.) Tämä on merkittävää myös uskontojen kohdalla, koska eri Raamatun kohtia voidaan painottaa eri tavoin. Myös kaikkien tekstien monitulkintaisuus on otettava huomioon: Tarina Lesken rovosta voi toimia kolehdinkeruun puolesta tai sitä vastaan. Tämä voi vaihtua ajassa, vaikka koko ajan luotettaisiin "sanasta sanaan" siihen mitä Raamattu sanoo.

Näistä kumpikaan ei ole "ihan väärin". Ne ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Itse tosin painotan aina sitä että "christianity is what christians do", eli mielestäni ideologioiden luonne on merkittävä lähinnä sitä kautta miten ne vaikuttavat maailmassa. Ja tämä on harvoin se ylhäältä määritelty ideologia, sen tehtävänä on tarjota poliittisesti korrekti kulissi, ja se jää sellaisenaan "kuolleeksi kirjaimeksi", johon vedoten tuomitaan ja vältetään kritiikkiä. (Jos vaikka naispappeus on ongelma, fundamentalistit itse kokevat toimintansa oikeana. Muut taas kokevat sen "joidenkin muiden näkemykseksi". Lopputulos: Asialle ei tehdä mitään.)

Mielestäni tässä puolellani on kuitenkin retoriikan perussäännöt. Sanan akateeminen sisältö voi olla erilainen eri yleisössä. Foorumi, jossa viesti esitetään, ja kohdeyleisö jolle puhutaan, voi vaikuttaa sekä muotoon että määritelmiin. Ja Feminismi -sanasta on liikkeellä monta eri määritelmää. Tässä tapauksessa valinnan ei pitäisi olla vaikeaa, koska esille on laitettu aineistoa johon viitataan. Tämä viitattu kohde ei ollut "akateemista feminismiä". Se oli "telaketjufeminismiä". Tätä kautta on järkevää olettaa että kritiikin kohteena ei ollut "akateeminen feminismi" vaan "telaketjufeminismi". Ja tästä voidaan päätellä, että sikäli mikäli telaketjufeminismi ja "akateeminen feminismi" ovat eri asioita (kuten tietojeni mukaan ovat) koko jutun aihe ei ollut "akateeminen feminismi". Se on siis aiheena eräällä tavalla "offtopic". (Joskin se oli silti hyvä, koska se kuitenkin oli ehkä kiinnostavin asia koko ketjussa. Ja nosti esiin erityisen tärkeitä asioita ja yleisiä harhaluuloja, ne myös vääräksi osoittaen.)

Sainkin jo ihan hyvän huomautuksen siitä että analogiani ei pätisi kovin laajasti. Mielestäni se vaan vahvisti sitä, mitä nostin esiin. Sain nimittäin huomautuksen: "Puhuja ilmoittaa kannattavansa kyllä tasa-arvoa, mutta ilmoittaa jämäkästi, ettei kuitenkaan ole feministi. Tapafeministejä ei siis ole, kuten on tapakristittyjä."

Tapakristillisyys on siitä jännittävä asia, että tavallinen uskova pitää sitä "hörhöilynä". Siksi ei ole tavatonta törmätä henkilöön, joka kertoo että "uskon Jeesukseen, mutta en ole mikään hihhuli/hörhö/fundamentalisti". Tässä on mielestäni kyseessä juuri sama asia. Suuret massat kannattavat tasa -arvoa, mutta kokevat että feminismi tarkoittaa juuri telaketjufeminismiä. He sanoutuvat tästä telaketjufeminismistä eroon samaan tapaan kuin "normaali uskova" sanoutuu irti innokkaammista aateveljistään. Tämä erottelu on mielestäni asiallista ja se pitää tehdä.

Olen sitä mieltä että juuri "akateemisesta feminismistä" voidaan sanoa se, minkä sain kommenttina: "Minä olen sitä mieltä, että nimenomaan feminismistä voi löytää tuoreinta ja osuvinta kritiikkiä naista ja naiseutta kohtaan. Sitä kutsutaan itsekriittisyydeksi. Sen sijaan kaikkialla muualla, "toteutuneessa tasa-arvoisuudessamme" on naisten arvostelu kovin hys, hys. Naista ei saa moittia. Kirjailija Jari Tervo totesi joskus, että Suomessa on pari asiaa joita ei saa kritisoida. Toinen niistä oli naiset. Olen samaa mieltä. Mutta! Älkää hemmetissä syyttäkö feminismiä siitä, että valtakulttuurissa koetaa tärkeäksi se, ettei sanansäilää käytetä naista vastaan." Ja kaikki "Kuittisen kritiikit" taas sopivat täysin "telaketjufeminismiin". Keskustelussa näitä yritetään pitää kuitenkin samassa lauseessa, mikä on minusta suuri virhe. Feminismejä ei saa sekoittaa keskenään, koska ne ovat hyvin erilaisia. (Jopa paljon erilaisempia kuin luterilainen valtionkirkon keskiarvomielipide ja äärifundamentalistien mielipide.)

Onnistuin saamaan siis kinan aikaiseksi aiheesta henkilön kanssa, jonka kanssa olin täysin samaa mieltä - olin erimielinen ainoastaan kontekstista. Minusta tämä on huvittavaa, koska alun perin yritin vaan nostaa esiin sen, että eri määritelmien käyttäminen samalta on equivocation -päättelyvirhe. Ja jos toisen argumenttia käsitellään sellaisella, siitä tulee samalla myös straw man/olkiukko-argumenttivirhe : Siinähän toisen väitetään sanovan muuta kuin mitä tämä on tarkoittanut, ja sitten tämä väännös kumotaan. (Tämän virheen synty on kuitenkin erityisen ymmärrettävää, koska sitä voi luulla että argumentti käsittelee feminismiä sen "akateemisessa määritelmässä". Silloin se nostaa esiin oikean jutun, eli sen että "se feminismi" ei ole "sellaista kuin tuossa luki".)

Ongelma taitaa olla siinä, että en osaa keskustella, koska en osaa olla ihmisten kanssa. Syynä ei ole mikään miehinen sovinismi, vaan olen "muuten vaan ASsi".