Nimittäin yhdessä vaiheessa keskiaikaisena muotina olivat suippokärkiset kengät. Niitä tuli niin suosittuja, että ylhäisö halusi omia ne täysin itselleen. Säädettin laki. (Lait olivat silloin tärkeitä. Koska näytettiin että hyvä yhteiskunta pitää huolta asioista. Siksi eläinoikeudenkäynneissäkään ei järjestetty huvitusta kansalle, vaan ensisijassa näytettiin että rikokseen on aina tulossa rangaistus, olipa tekijä kuka tahansa. Samalla sikojakaan ei käsitelty epäreilusti, mutta kenellekään ihmiselle ei ennen kaikkea tullut mieleen että hän voisi jotenkin olla lain yläpuolella.) Kärkien suippuudelle määritettiin laillisuuden rajat. Mitä isompi aatelisarvo, sitä pidemmät suippukärjet kengissä sai olla. Oli fiksua sanoa että "isokenkäisyys" oli silloin hyvinkin konkreettista ja hyvin vähän tulkinnan asteella. Myöhemmin näistä suippokengistä luovuttiin, muotiin tuli lattakärkiset kengät. Ja suippukärkisistä kengistä tuli tällöin nimen omaan narrien jalkineita. Arvostetusta statusmerkistä tuli naurettavien pellejen vaate.
Tästä päästään muotiin ja huonoon makuun. (Edellisestä minulla ei ole paljoa kokemuksia, mutta jälkimmäisestä minulla on lähes kolmenkymmenen vuoden kokemus, joten voi kutsua itseäni eräänlaiseksi ekspertiksi?)
Nimittäin muodin suhteen on erilaisia näkemyksiä. (Jotka eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa, mutta ei niiden piirteitä silti tarvitse kaikkia hyväksyä. Ja tästähän saadaan aina aikaan paljon sepeämistä.)1: Taiteellis -esteettinen, jonka mukaan muoti on "vaatetaidetta". Se muuttuu ajan mukana kuten kaikki muukin taide. Muodintekijät tavoittelevat kauneutta.
2: Kaupallinen, jonka mukaan muoti on rahastusta. Sillä muotimaailma itse luo konvention ja myy sitä eteenpäin isolla hinnalla. Tässä korostetaan usein samanaikaisesti sekä ylipäätään tuotteen suosiota ja kalleutta.
3: Elitistinen, eli sen tarkoituksena on eriyttää tietty sisäpiiri. Tämä vertautuu siis siihen että kun punkkari näyttää olevansa sisäpiiriä, sitä ei vaaleilla flanellipaidoilla tehdä. Ylhäisyys syntyy tietenkin jo ihan sitäkin kautta että vain rikkailla on varaa ostaa kalleinta muotia.
Otan lähempään tarkasteluun näkemyksen jossa muoti on "elitististä huonoa makua". Otan tässä avukseni kollegani näkemykset. Hän on omien sanojensa mukaan "erityisen luokkatietoinen", ja hän pitää tärkeänä sitä että hän pitää oman ylhäisen asemansa. Sillä alaluokan luonne on hänestä uhriasenne, kateus ja passiivisuus. Ja näistä hän haluaa pysyä kaukana. En ole päässyt selvyyteen onko hänelle yläluokka sen sijaan sitten aktiivinen ja ylenkatsova. Mutta sen tiedän että hän korostaa erityisesti eskapismin tärkeyttä:
Hän mm. rakastaa matkustelua, koska sillä hän voi nostaa itsensä arjen ulkopuolelle, ja ulkomailla turisti on kuin kuningas. Hän siis näkee että ulkomailla köyhät tekevät teatteria jotta saisivat osansa hänen varoistaan. Ja hän rakastaa sitä fiilistä jonka hän saa tästä. Hänestä yläluokkainen rakentaa oman todellisuudensa, joka nousee arkielämän yläpuolelle. Yläluokka rakentaa teatteria. Elämästä tulee taidetta, elämää suurempaa. Etiketti on erittäin mielivaltaisiin sääntöihin perustuvaa näyttelemistä. Teeskentelystä tulee hienostunutta, teatraalisuudesta ja keinotekoisuudesta ja "todellisuudentajuttomuudesta" hyve.
Tämä näkyy mm. siinä että hän pukeutuu erittäin värikkäästi, mutta monen mielestä tyylittömästi, jopa rumasti. Omasta mielestään hän näyttää tällä että hän on noussut "alaluokan" mielipiteiden yläpuolelle. Ja pirtsakat värit nostavat kirjaimellisesti arjen harmauden ulkopuolelle. Hän muistuttaa että kautta aikojen yläluokka on pukeutunut hassusti. Tällä he erottavat itsensä. Ja yläluokka tulee eriyttämisen ja lokeroimisen kautta. Pukeutuminen rakentaa sisäpiirille oman systeemin, jonka kaikki vielä näkevät - ja kauas. Hänestä muoti on siis ensisijaisesti "yläluokkaista", "erottavaa" sekä "alaluokkaisten mielestä huvittavaa", jopa "rumaa". Alaluokan rajojen rikkominen on juuri se, joka nostaa ihmisen statuksen yläluokkaiseksi.
Tästä näkemyksestä katsoen muoti joka olisi populaaria on mahdottomuus. Sillä jos se on populaaria, se ei enää ole muotia. Tässä suhteessa hänen käsittelemänsä muoti eroaa kovasti siitä muodista, jona sitä yleensä käsitellään. Hänellä "ostetaan paljon" korvataan elementillä "eliitti ostaa".
Kuva: Paulus Hextor Mairin "De Arte Athletica" -kamppailumanuaalista. Otin sen siksi, että jos aikaa ja kontekstia ei tajua, se näyttää "homopöksyilyltä". Kuva on siis samalla muistutus siitä että tässä on kaksi aikansa heteroseksuaalia yläluokan miestä painimassa, ja että tuollainen puku on ollut joskus hinnaltaan arvokas yläluokan merkki. Samalla se on myös vitsi. "Onnellisuus on velvollisuutenne". Naurakaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti