"Do You wanna know what I saw in the fire? I saw ... funny shapes. Funny little black tongues, licking my soul. I’m going to learn to kill. To kill with my spirit."(Blueberry)
Rangaistuksen ja koston teema on keskeisessä osassa ihmisten kulttuureja ja viihdemaailmaa. Käytän tässä käsittelyssä apunani paljon populaarikulttuuria, koska (1) se on hauskaa (2) minua huvittaa (3) asian sanoja ei muuta totuusarvoa (4) ihmiset eivät lue tälläisistä asioista mutta he käsittelvät niitä television kautta säännöllisesti.
Karkeasti voidaan sanoa että rangaistuksen "oikeudenmukaiselle rangaistukselle" on annettu kaksi päämuotoa:
1: Institutionaalinen rangaistus, jossa rangaistuksen antaminen kuuluu yhteiskunnalle. Siinä muiden toiminta on "lain omiin käsiin ottamista" ja "lynkkaamista", eikä sitä pidetä hyvänä. Tässä korostetaan objektiivisuutta ja mahdollisesti jopa tuomari jäävätään, eli hänen toimintaoikeutensa kielletään, jos rikos on liian lähellä. Tunteen ajatellaan sotkevan reiluuden, joka tarkoittaa sitä että kaikki saavat samanlaisesta rikoksesta samanlaisen tuomion. Tässä nousee "NUM3ROT" -sarjassa tuomarin vaimon murhaa käsittelevän jakson teema: Tuomari katsoo että hän on työkseen punninnut muiden kärsimyksien arvoa ja antanut niille numeerisia arvoja: Vahingonkorvauksien dollarimääriä ja vankilavuosia. Hän siis mittaa kärsimyksen arvoa ja on ikään kuin se, joka tietää sen arvon pennilleen. Kysymys on kuitenkin siinä, että onko tämä mittauslupa samatapaista kuin salamurhaajan: Tämänkin voidaan ajatella eräällä tavalla tietävän ihmisen elämän arvon sentilleen. Siksi sarjankin tuomari mietti oman kärsimyksensä kohdalla sitä, onko tämä oikein. "Kuka mittaa minun kärsimykseni?"
2: Yksilöllistetty rangaistus, jossa uhri on ensisijainen rangaistuksen tai armon antaja. Tässä ajatellaan että nimen omaan uhri on se, joka kykenee arvioimaan sen kuinka paha rikos oli, koska se on kohdistunut häneen. Tässä tietenkin samasta rikoksesta voi tulla eri rangaistus, koska uhrit pitävät eri asioita eriasteisesti tärkeinä.
Nämä molemmat ajattelutavat perustuvat "pysyvälle minuudelle". - Riippumatta siitä katsotaanko rangaistusta kompensaation ja koston kautta, eli siinä rikoksen tekijä kärsii suunnilleen sen verran mitä hänen tekonsa on arvoinen, vai onko kyseessä se, että muita suojataan rikolliseksi osoittautuneelta. Suojelua rikolliselta ja kostoa ihmiselle ovat järkeviä jos ihmisen ajatellaan olevan muuttumaton kohde, eli rangaistuksen kärsijä on olennaisilta piirteiltään sama kuin tekijä.
Rikoksen tehneen näkökulma.
Tältä näkökannalta otan avukseni "Xenan". Tämän televisiosarjan tyypillisessä keskiössä on muutos: Xena on ennen tehnyt pahojaan ja on nyt muuttunut, uusi. Xena nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä.
1: Katumus -teemassa keskitytään siihen, että pahantekijä saa anteeksi tekonsa, koska hän katuu tekojaan, eli ei haluaisi toistaa niitä. (1) Tämä korostaa osittain sitä että rangaistus ilman katumusta ei vielä välttämättä vaikuttaisi rangaistukselta. Aitoon armoon tarvittaisiin siis lisäksi pahantekijän tunne siitä että hän on tehnyt väärin aikaisemmin. (2) Tämä taas vaikuttaa "persoonan muuttumiseen", koska ihminen ei ole enää sama kuin aikaisemmin. Tätä kautta ei ole tarvetta suojella muita tältä. (3) Tämä vaikuttaa myös kompensaation kautta, eli kun katumus tuottaa kärsimystä ja pahaa oloa tekijälle, tämä sinällään "tasaisi tilejä", koska ideanahan on tasapainottaa tekijän aikaasaama paha hänen kokemallaan pahalla.
2: Hyvitys -teemassa taas korostetaan Xenan sankaritekoja ja ansioita. Tässä ajatellaan että teot (1) osoittavat että persoona on muuttunut joten suojelua ei tarvita (2) toimii kompensaationa peräti kahta kautta: (2.1) Ajatellaan että teoista on vaivaa, onhan niissä mukana usein vaaroja ja seikkailuja. Tätä kautta tehtyjä pahoja tasataan sankarin vaikeuksien kautta. (2.2) Hyvät teot myös lisäävät yleistä hyvinvointia, joten voidaan ajatella että tasaus tulee sitä kautta että aikaisemmin on aikaansaatu haittaa muille ja sitten tämä korvataan palauttamalla hyvää muille, mahdollisesti "korkojen kanssa".
Tämän lisäksi Xenassa korostetaan persoonan muuttumusta. Tämä ei itse asiassa rakennu täysin ja sujuvasti edellä mainitun kaksikon päälle. Se on tavallaan se, mikä Xenan maailmassa on erikoista. Se korostaan erillisyyttä. Olemisen Porteilla -blogissa tätä katkostyyppiä tuotiin esiin James Joycen kirjaa analysoimalla. Teemana on hajanaisuus. Persoona muuttuu, ja todellisuus on katkonainen. Ja ihmisen elämä on oikeasti tätä. Tässä ideana on se, että samassa ruumiissa voi tavallaan olla "useita elämiä": Kunhan ihminen vain määritetään persoonansa kautta. Tätä kautta voidaan sanoa että "vanha Xena" on "kuollut", ja hänet on korvannut "uusi Xena". Tämä itse asiassa korostuu eräissä jaksoissa, joissa Xena taistelee esimerkiksi Morfeuksen unimaailmassa omaa pahaa puoltaan vastaan aivan kirjaimellisesti. Aiheena on tietysti fyysisen ruumiin hallinta.
Tätä kautta Xena on tietenkin erittäin kristillissävytteinen, vaikka näennäisesti pyöriikin "väärien Jumalien" tiimoilla. Kristinuskossakin keskeiseksi asemaksi laitetaan syntien anteeksiannon saaminen, ja tässä vaaditaan uskoa, hyvän tekemisen tavoittelemista ja muita vastaavia uhrauksia. Mutta se tulee esiin myös siinä, miten kristityn uudelleensyntyminen tarkoittaa sitä että hän aloittaa aivan uuden elämän.
Institutionalista systeemiä vastustaa myös aivan erilainen sankari: "Kovan onnen kundi" on tyystin kompensaatiokeskeinen tilannekomediasarja, jossa pahoja tehnyt Earl yrittää putsata karmaansa. Olennaista hänen teoissaan on se, että ne ovat paitsi korvaavia tekoja, niistä seuraa yleisesti enemmän vaikeuksia Earlille kuin mitä ne ovat tehneet pahantekijöille. Tässä korostuu koron teema. Toinen tärkeä seikka on tietysti Xenan tapaan katumus. Kolmas, ja se syy miksi sen otan esiin on se, että teot on korvattava juuri uhreille. Eli anteeksianto on saatava juuri uhreilta. Ja uhri saa päättää missä vaiheessa teko on "takaisinmaksettu". Tässä korostuu se, miten persoona on pysyvä - jopa elämästä toiseen. Ajatuksena on se, että joko Earl korjaa karman tai sitten hän kohtaa kohtalon koston. Vaikeudet tulevat joka tapauksessa, joten miksi ei saman tien tehdä hyvää?
Molemmissa edellä mainituissa on keskitytty ja samaistuttu pahantekijöiden anteeksiantoon. Toistakin näkökulmaa on paljon. Uhrin tekemä oikeutettu kosto on yleinen teema. Usein kosto kohdistuu juuri tekijään yksilönä.
Kostajan kautta.
"Hi, I’m Charlie. And I’m powerless. Hate is a prison. Anger is a warden. And rage. Rage is the guard, who takes a peace of you every day. You all know what is like. You fall. You hit the bottom. The bottom broke. You fall some more. You get lost. Now I say myself : It is what it is. I’m ... doing my best ... I hope. Thanks."
(Life, ep. "Powerless")
Kostaja on aina henkilö, "instituutiota kostamassa" ei esiinny. Kostajassa tiivistyy uhrin halu saada kompensaatiota.
1: Tätä käytetään useasti, ja usein kostoteemalla perustellaan sankarin väkivaltainen aktio. Hän on hyvä koska hän kostaa. Sama teko olisi muuten pahoinpitely(jä) tai jopa murh(i)a. Samoin koston kohteena on usein yksilö, joskin joskus kosto kohdistuu myös instituutioon, salaseuraan, järjestöön... Tällöinkin se kuitenkin usein identifioituu jonkinlaiseen "pääpahikseen", joka on usein tämän ryhmän johtaja. Tai vähintään se, joka on sarjassa tai elokuvassa viimeiseksi hengissä.
2: Joissain tapauksissa kostoteemaa käytetään myös "pahiksen" perustelemiseen. Tällöin pahanteosta yritetään tehdä uskottavaa vetoamalla tämän ikävään menneisyyteen. Tämä on siitä ovelampi lähestymistapa, että siinä ikävä menneisyys ei muuta tekoa oikeaksi, vaan selittää miksi toinen tekee pahaa todennäköisemmin. Eräässä mielessä pahassa kostajassakin on usein mukana teema siitä miten menneisyydessä koettu pahuus on lieventävä asianhaara.
Taustakertomuksissa nämä tietenkin antavat "hyvälle" ja "pahalle" ikään kuin provenienssin, selityksen siitä mitä kautta tämä asettuu paikalleen. Ihmisen pysyvä identiteetti käyttäytyy tietenkin hieman samalla tavalla. Esiintuotu historia ja vaiheet ikään kuin kertoo mitä kautta ollaan päädytty siihen mitä on nyt. Ja tätä pidetään ennusteena sille mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Tai se vähintään kertoo sen tarinan.
Ehkä erikoisin kostoteeman sävyttämä sarja on "Life". Sen päähenkilö on turhaan vankilaan joutunut Charlie. Hän oli poliisi, joka lavastettiin. Vankilassa oli ikävää, turpaan tuli. Tukka jäi. Tikkejäkin tienattiin pari sataa kappaletta.
1: Sarjassa erikoista on se, että päähenkilö on korostetun ZEN -ideologiaa seuraava. Siinä taas kostoa pidetään pahana asiana. Itsensä lyömisenä. Kuitenkin Charlie haluaa kostaa. Tämä taistelu kostonhalua vastaan - jonka hän tietää ja tunnustaa pahaksi - on keskeinen osa sarjaa. Toisin sanoen kysymys on siitä että kostonhimo voi yltää rikoksen asteelle.
2: Toinen asia on se, että itse kärsimyksen aikaansaaneet, eli linnassa pahoinpitelevät konnat ja yhteiskunta joka antoi väärän tuomion, valamiehet jotka tuomitsivat jne. on jätetty rauhaan. Charlie haluaa selkeästi kostaa vain niille jotka lavastivat hänet. Muut eivät ilmeisesti ole "oikealla tavalla syyllisiä", he ovat toimineet kuten ovat pitäneet oikeana, lain ja sääntöjen mukaan. Syyllinen on se joka on manipuloinut tilanteen näyttämään siltä.
3: Kompensaatioksi ei selkeästi kelpaa mikä tahansa, koska vapautumisen myötä hän on saanut isot rahat. Syyt sille, miksi tämä ei riitä voi olla esimerkiksi seuraavat: (1) Kompensaatio koskeekin vain yhteiskuntaa joka rahat antoi. Eli syy valamiesten ja muiden kohdalla olevaan armoon johtuu tästä. (2) ZEN -filosofiassa rahaa ei varsinaisesti arvosteta kovin korkealle, joten korvaus on saatu "väärällä tavalla". Se on "arvoton korvaus", jolla on arvoa korkeintaan välineenä varsinaisessa kostossa.
Charlie tuo esiin monellakin tavalla väärän tuomion saamista. Sarjan yksi keskeisin teema on se, "mikä on vankila".
1: Charlie on itse tietenkin väärin tuomittu, joka korostaa myös rangaistuksen kohdentamisen ongelmia. Sillä erehtyväinen ihminen tekee aina jonkin verran virheitä. Niitä ei voida unohtaa.
2: Lisäksi väärin voidaan tuomita monesta syystä. Jakossa, jossa tutkitaan psykologisessa kokeessa tehtyä murhaa, selviää että vankilaksi riittää se, että on vartijoita. Edes lukkoa ei tarvita. Toisessa jaksossa raiskattu jota uhkaillaan ja joka ei voi todistaa raiskaajan syyllisyyttä on uhri, koska hän elää pelossa kotonaan, kun itse tekijä taas kiertää vapaana. Ja tietenkin myös kostonhimo on vankila. Kaikki haluavat olla vapaita.
Oman syyllisyyden teemaa taas nostaa esiin "Blueberry" -elokuva. Tässä ideana on se, että päähenkilö haluaa kostaa: Hänen nuoruudenihastuksensa ampuu paha mies. Kaikki selviää kun länkkäri vetää happoa ja päätyy omaan mieleensä, "sisäavaruuteen". (Kuten elokuvan takakansi näyttää.) Hän itse paljastuu ampujaksi: Paha mies olikin ampunut Blueberryä kohti ja tämä oli vahingossa itse ampunut naisen. Tässä elokuvassa korostetaan sitä, miten tieto omasta syyllisyydestä on Blueberryn "demoni". Se vahvistuu kostonhimon myötä. Hän ei tiedä edes demoninsa luonnetta. Oma syyllisyys on vaikeampi ja suurempi taakka, kuin ajatus siitä että joku toinen teki rikoksen. Siksi on helpompaa etsiä toinen syyllinen ja vihata tätä. Kostaminen rinnastuu elokuvassa muutenkin tappamiseen.
Toisaalta kostonhimo, pelko ja viha rinnastetaan elokuvassa lujasti ihmisyyteen. Se on se, minkä kanssa juuri ihmiset painivat. Tässä elokuvassa inhimillisyys ei välttämättä ole "korkein hyve." Sillä elokuvan aikana eläintoteemit - jotka näkyvät konkreettisina eläiminä että peyote -hallusinaatioina, ovat jopa parempia. Elokuvaa lainatakseni "Eläimet ovat petoja. Ihmiset ovat hirviöitä." ("Animals are beasts, humans are monsters.")
Olen toki saanut kuulla, että erinäiset tunnustukseni "oman kostonhimon myötä" estävät minua käsittelemästä aihetta kunnolla, koska ne osoittavat että lähestyn asiaa liikaa omalta kannaltani:
1: Ensinnäkin yritän muistuttaa sitä että yleensä sanoma ei ole väärässä vain siksi että sanoja on jonkinlainen. (Taikasana: "ad hominem".) Virheeni on ositettava itse argumentaatiosta. Niille joiden mielestä tämä ei ole vakuuttavaa, osoitan ihmettelyni lisäksi muuta kommentointia:
2: Tilanteenihan voidaan täysin rinnastaa esimerkiksi kristillisyyteen tai homoseksuaalisuuteen : Harva ihminen esittää että kristitty ei saisi esittää kannanottoja uskontoon tai homoseksuaali ei saisi osoittaa kannanottoja homoseksuaalisuuteen koska on "liikaa sisällä", tavalla joka "määrää positioita". Joskus näihin liitetään jopa "aiheeseen tutustuneisuuden" teema. Eli heidän kohdallaan asiassa sisällä oleminen kertoo "omakohtaisuudesta", joka voi jossain tilanteissa olla jopa etu. He tuovat sellaisia asioita joita ulkopuoliselle ei tulisi edes mieleen.
3: Voisin ottaa avukseni jopa tekopyhyyden ja syyllisyyden vaikea rinnakkaiselo. Jos joku tunnustaa pahoja tekojaan, onko hän pahempi kuin ne muut, vai olisiko mahdollista että mukana olisi suurempiakin väärintekijöitä?
4: Voisi sanoa että vähintään minun positioni ja taustani ovat tunnetut. Niiden kautta kannanottojeni sisällön syyt ovat tiedossa ja voidaan katsoa miten ne vaikuttavat. Sen sijaan ne, joilla kannanottoa ei ole, ovat aiheen parissa eri tasolla. Emme tiedä mitkä piilossa olevat vaikuttimet heillä vaikuttavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti