Minkälaisia ovat väärät analogiat?

Analogia on laajimmassa esiintymisissään "vertailu kahden eri asian välillä". Yleisesti se tarkoittaa kuitenkin sellaista vertailua, jossa asioilla on yhteisiä piirteitä, ja tästä samanlaisuudesta päätellään sitten muista piirteistä asioita.

Ehkä suurin osa analogioiden käsittelyn sekaannuksesta johtuu tietysti siitä että analogia on sinällään monimerkityksellinen, jolloin tulkinnasta seuraa usein equivocation -päättelyvirheitä. Joskus se merkitsee vain samanlaisuutta, joskus vertailua, joskus vertausta, joskus esimerkkiä, ja joskus sitä että A:n ja B:n jakana sama ominaisuus Y vahvistaisi että ominaisuus X:kin olisi samanlainen.

Määritelmällisyys ja epävarmuus:

Englanninkielisessä wikipedian virheellistä analogiaa käsittelevässä artikkelissa analogia näyttää tarkoittavan vain mitä tahansa vertailua. (Linkki on varmuuden vuoksi tähän päivään editoituun versioon.) Otan tästä todisteeksi esimerkkejä:

"Love is like a spring shower. It brings refreshment to a person's body. (Does it also sometimes lead to thunderstorms and being hit by lightning?)"

Kaikkien esimerkkien rakenne näyttää seuraavan tätä samaa kaavaa. On nimen omaan vertailu, joka ei perustu siihen että piirre X on sama joten myös piirre Y on. Tätä kautta wikipedian analogia on "laajinta määritelmää", johon taas törmää muutoin melko harvoin. Tämän perässä on lisäksi perustelu, miksi esimerkissä on puutteita. Tosiasiassahan analogian ei tarvitse olla täydellinen ollakseen hyvä: Analogiassahan on aina mukana epäanalogia: Jos vertailen saman valmistajan nukkeja, niillä on ainakin eri lokaatio, paikka tilassa, ja usein eri sarjanumero ja niin edespäin. Ja toisessa voi olla naarmu.

Tätä kautta englannin kielen wikipedian artikkeli itse asiassa tekee "väärän epäanalogian". Kukaan kun ei väitä että samanlaisuuden olisi oltava täydellistä että analogioita voitaisiin vetää. Eikä analogia ole koskaan mitenkään erityisen "vakaa päätelmä", analogian tekijä ei niinkään sano että "varmasti totta", kuin että "vertailu antaa kätevän työkalun esimerkiksi jatkotutkimukselle". Voidaan jopa kysyä, ovatko nämä sittenkin oivia esimerkkejä epäanalogiasta, koska joskushan analogia määritellään sitä kautta että kun kohteiden A ja B piirteet X ovat erilaisia, on myös piirre Y varmaan erilainen. Tätä kautta tuo esimerkki kokonaisuutena olisikin esimerkki epäanalogiasta (epäanalogian liian pitkälle vieminen on silloin yksi osa -alue analogioiden viallisuudessa) - joskin eri tavalla miten se näyttää olevan tarkoitettu!

Tiukasti katsoen tämä ei kata sitä, mitä analogiavirheet ovat aina (eli se on kaikissa analogian määritelmissä virhe, nuohan ovat analogiapäättelyssä tehdyn virheen sijasta joko vain huonoja vertailuja tai sitten ovat suppealla alueella analogia -argumentteja.)

Huonot esimerkit.

Oikein tiukasti esittäen väärä analogia tarkoittaa sitä että on tehty aito päätelmä, joka on väärin ja virhe syntyy siitä miten analogiaan on käytetty itse argumentissa.

Tässä kohden karsiutuvat pois esimerkiksi huonot vertailut. Eli jos yritän jollain esimerkillä selittää miten joku asia toimii, ja esimerkkini on vain huono, se ei auta ymmärtämään asiaa, tai sisältää hämmentäviä elementtejä, se ei vielä tarkoita sitä että itse asia olisi kokenut mitään vastoinkäymistä. Huono esimerkki on huono esimerkki. Ainoastaan ymmärtäminen on heikentynyt. Karkeasti sanoen tosin esimerkki ei sinällään ole virheellinen: Esimerkki ja vertailu ei yleisesti ottaen ole lainkaan argumentti vaan selventäjä. Ja ollakseen argumenttivirhe, pitäisi rakenteen olla argumentinomainen.

Tämä nostaa esiin tärkeän kysymyksen siitä, milloin ja miten voidaan sanoa että jokin analogia olisi argumenttivirhe. Tai milloin se on ylipäätään argumentti: Syy on analogian perusluonteessa. Se ei ole kovin samanlainen muiden päättelytapojen mukaan: Se suorastaan odottaa että aina välistä tulee vääriä johtopäätöksiä. Aina on pakosti mukana jokin epäanaloginen piirre, joten päätelmän olennaisiinkin osiin se osuu joskus.

Jälkikäteen todettu huonous.

Eli jos vertaillaan kohdetta A ja B, ja huomataan että ominaisuus(joukko)X on sen sisällä samanlainen, niin tästä päätellään että myös tämän joukon ulkopuolinen ominaisuus Y on samanlainen A:lla ja B:llä. Tämä on analogia (kaikilla sen määritelmillä). Tämä analogia voidaan osoittaa varmasti oikeaksi vain tutkimalla onko se oletettu yhteys todellinen. Toisaalta analogia voidaan osoittaa varmasti vääräksi samalla tavalla. Ongelma on tietysti siinä, että tämän jälkeen koko analogiapäätelmää ei tarvitse miettiä. Sen lopputulos on jo tiedossa, joten voidaan kysyä että mitä tämän tasoisella toiminnalla sitten ylipäätään pitäisi tehdä?

Voidaan sanoa että dilemma on seuraava : "Tarvitsemme päättelyvirheen, eli muodon joka itsessään antaa oikeita tuloksia vain vahingossa." Tietenkin ongelma on siinä, että "Tarvitsemme myös päättelyn, eli muodon joka antaa oikeita tuloksia muutenkin kuin vahingossa".

Koko asian yleinen epämääräisyys.

Päättelyvirhe -esityksissä tämä ei usein tule kovin helposti esiin, koska niitä on helppoa tehdä. Niillä on kuitenkin yleensä sellainen muoto että ne joko antavat siihen epäuskoa etsimällä epäanalogisia piirteitä ja väittämällä että myös haluttu piirre on tätä joukkoa, eikä sitä samanlaisuuksien joukkoa. (Kumpi joukko voittaa, samanlaisuuksien joukko vai erilaisuuksien joukko? Rajanveto on liukuvarajainen.)

Toisaalta ne esittävät usein myös sellaisia vertauksia joiden johtopäätös tiedetään vääräksi, ei rakenteen, vaan lopputuloksen kautta. Tätä voisi valottaa seuraava yhdistelyketju :

Koska koira ja lapset ovat elossa, niillä on neljä raajaa... ja koska koiria pitää kasvattaa kurilla, myös lapset täytyy kasvattaa kurilla ... joten kun koirien ruokakupit ovat lattialla on lastenkin syötävä lattialla. Esimerkkinä väärästä analogiasta on siis usein "koska koirilla on yhteisiä piirteitä + koirat syövät lattialla on lastenkin syötävä lattialla".)

Ongelma on tietysti siinä että kaikki tajuavat että jossain on "järkevät rajat" etsiä samanlaisuuksia. Joskus näistä vaan on valtavasti erimielisyyttä. Ei ole mitään selvää juttua jolla voisi katsoa milloin raja on ylitetty. Ja tämän vuoksi virheanalogioista tehdyt esimerkit ovat yleensä melko huonoja. Parempia on todella vaikeaa tehdä. Yritän kuitenkin tehdä erityisen huonon analogiapäättelyn, joka noudattaa sellaisenaan pelkän vertaamisen sijasta "tiukkaa piirreolettamista" ja jota ei ole vain "jälkikäteen kokemuspohjaisesti tai muuten havaittu vääräksi" :

Koska "Bioinformatics for Dummies" opetti minulle bioinformatiikasta asioita, ja sama julkaisia on tuottanut "for Dummies" -sarjassa sellaisen kirjan kuin "Chess for Dummies", tämä taatusti auttaa minua selvittämään asioita bioinformatiikasta.

Tämä on selvä esimerkki siitä että tätä yhteyttä ei ole uskottavaa vetää. Sen sijaan jos esitykseni olisi ollut erilainen ja sanonut että tuo toinen kirja opettaisi shakista, se olisi järkevä odotus. Tosiasiassahan kirja voisi olla huonokin, enkä oppisi siitä shakkia. Mutta tämä ei tee siitä alun perin huonoa. Ennen kirjan lukemista on fiksua olettaa vanhan perusteella, että kirja on varmaan hyvä shakinopettaja.

Ongelmana tässäkin esimerkissäni on tietysti se, että tämän esimerkki on ehkä ymmärrettävä, mutta siinä ei ole mitään "yleistettävää muotoa" joka rajaisi hyvät analogiapäättelyt omaan ja huonot omaan luokkaansa. Se kuitenkin vihjaa siitä että olisi jotkut "järkevät rajat". Jokin veteen piirretty viiva, joka harmaasävyisesti kattaa analogioiden koko laajan perheen.

Sama rakenne voi siis olla "ihan kelpo" tai "aivan paska" päättely. Muutokset ovat pieniä.