Kaikissa itsepuolustuslajeissa etäisyys on jollain tavoin tärkeää. Etäisyys vaikuttaa ennen kaikkea siihen voiko toiseen osua ja voiko tämä osua sinuun, mutta se on suhteessa myös siihen, mihin voi osua ja mitä tekniikoita voi käyttää.
Otan avukseni Kung fun yhden "alatyypin", Hung fa yi:n etäisyyteen ja "portteihin" liittyvää teorian alkeita, ja jatkan tästä hieman "omille teilleni".
Perusta on yksinkertaisesti seuraava: Ihmisellä on ruumis, jota voidaan lyödä. Tämä osio voidaan jakaa osakokonaisuuksiksi: Vasemmalta oikealle, vyötäröltä ja rintakehästä. Näin saadaan kuusi "porttia".1: Jos tilannetta katsotaan suojauksen kautta, jos peität osan esimerkiksi kädellä, tähän "porttiin" ei voida lyödä. Samoin jos käännyt kyljelle, pienennät taakse jäävien porttien kokoa. Itse asiassa joissain etäisyyksissä suljet ne täysin. Tällöin jäljelle jää vähemmän "portteja" joihin toinen voi lyödä.
2: Jos tilannetta taas katsotaan hyökkäyksen kannalta, sivuttain asettaminen sulkee myös erilaisia hyökkäyksiä. Kun kyljen mukana siirtyy myös käsi, se tarkoittaa että tällä ei yletä yhtä pitkälle. Tämä sulkee eräitä hyökkäystapamahdollisuuksia.
Karkeasti: Lopputulos on kompromissi.
Tilanne kuitenkin on tässä kohden vielä aivan liian karkea. Nimittäin moni asia on etäisyysriippuvainen: Myös "porttien" aukeaminen ja sulkeutuminen on. Nimittäin jos käännyt kyljelle kun ollaan painietäisyydellä, ei itse asiassa suljeta portteja eikä rajoiteta omia hyökkäysvaihtoehtoja, koska muutos on niin pieni, että "portti" jää auki.
On lisäksi otettava vielä etäisyydet tarkempaan syyniin. Sen mukaan aseettomassa taistelussa pisin etäisyys on se, jolla voi potkaista takajalalla. Tällöin etujalka on tukipiste, jonka suhteen takana olevaa jalkaa siirretään. Tämä voidaan tehdä yhdellä liikkeellä. Tätä ideaa soveltaen etäisyydet ovat seuraavat:
1: Pitkässä etäisyydessä on käytettävissä vain yksi jalka. Portteja on käytössä kuusi kappaletta. Pää, jalat ja muu ovat paremmin suojassa kuin keskivartalo, koska niissä jalkaan tulee "kulmaa". Jalka on kuitenkin aina kiinni ihmisessä. Asiaa voidaan tietysti muuttaa menemällä matalaksi ja hyppimällä, jolloin avataan erilaisia portteja.
2: Keskpitkä etäisyys: Käytössä on yksi käsi ja yksi jalka. Yleensä takasivu on suojassa toiselta. Sama koskee yleensä myös vastustajaa, koska hänkin on sivuttaisasennossa
3: Keskimatka, jossa käytössä ovat molemmat kädet ja jalat. Toiseen osuu mihin tahansa paikkaan. Sivuttaisasennolla ei ole niin kovasti merkitystä.
4: Lähietäisyys, jossa molemmat kädet ja jalat ovat käytössä, mutta käytettävät tekniikat ovat rajoittuneempia. Siksi hyökkäystapojen määrä on pienempi.
5: Tarttumisetäisyys, jossa tarttuminen ja tähän liittyvä nivelmanipulointi on järkevää.
6: Painietäisyys, jossa ollaan erityisen lähellä. Potkiminen ja lyöminen on vaikeutunutta, joten tilanteet keskittyvät enemmän "halipohjaiseen" tasapainon viemiseen.
Etäisyyksiä voi tietenkin muuttaa pääasiassa liikkumalla kohti tai poispäin. Näin tilanteesta tulee helposti dynaaminen, jossa etäisyydet vaihtuvat. Karkeasti voidaan kuitenkin sanoa että itsepuolustuslajit keskittyvät muutamaan etäisyyteen: taekwondossa keskitytään pidempiin etäisyyksiin, ja siksi pitkäulottuvaiset potkut ovat paljon käytössä ja lyömistä käytetään vähemmän. Nyrkkeilijät taas toimivat edellisiä lähempänä. Jujutsukat, jotka käyttävät nivellukkoja ja heittoja toimivat vielä lähempää. Painijat taas keskittyvät aivan lähietäisyyksiin. Niissä etäisyys ei poistu näille "lajille tyypillisistä" rajoista. Muun muassa tämän vuoksi erilaista lajia käyttävän kohtaaminen on usein harrastajalle erityisen outoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti