Hyökkäystavat.
Karkeasti sanoen eurooppalaisessa keskiaikaisessa ja renessanssiajan tikarinkäytössä oltiin kärkipainotteisia. Erityisiä viilto ja leikkuutyylisiä tekniikoita ei siksi ole kovin helppoa löytää. Karkeasti itse tikarilla tehtävät hyökkäykset voidaan jakaa seuraavasti:
1: Pistotyyppiset hyökkäykset.
2: Koukkauspohjaisia tekniikoita (hooking techniques). Nämä jatkuvat sitten heittoihin tai käsivarsilukkoihin. Perusideana on se, että tikari asetetaan jonkin kohteen - yleensä niska, polvi, kädet - yli, alle tai ympäri. Näitä voidaan tehostaa esimerkiksi toisella kädellä auttaen.
3: Viiltopohjaiset hyökkäykset.
Maalina olevat kohteet.
Myös maalina olevat kohteet vaihtelevat. Nekin on jaettavissa kolmeen kohtaan.
1: Vaaralliset kohteet. Ideana on se, että harniskoitua kohdetta vastaan taistellessa pääasiallisia maaleja on vähän, kun taas ilman haarniskaa olevalle kohteelle voidaan alueita laajentaa. Tärkeimmät alueet ovat niskan, kaulan alue, kainalokuoppa ja haarukset. Syynä on osittain juuri se, että ne oli tavallista heikommin suojattuja - tai joskus jopa täysin suojaamatta vaikka toinen olisikin haarniskassa. Näihin iskeminen tuottaa todennäköisesti kuoleman: Niiden lähellä on esimerkiksi suuria verisuonia.
2: Toisen tyypin kohteet eivät tuota tappavia vammoja, mutta ne vaikuttavat suuresti toisen haluun ja kykyyn ns. "jatkaa tilannetta". Esimerkiksi kyynärtaipeen sisäreuna ja kämmeneen pistetty veitsi ei välttämättä tapa, mutta toisen into lopahtaa.
3: Kolmannen tyypin kohteet olivat "outoja". Ne olivat tehokkaita joko tappavan tai tehokkaan vaikutuksensa vuoksi, mutta niiden saavuttaminen oli yleisesti ottaen niin vaikeaa että niihin erikseen tähtäily ei ole kovin järkevää. Siksi niihin ei yritetä erikseen avata hyökkäyslinjaa, vaan niihin isketään vain jos niihin sattumalta tarjotaan tilaisuus. "Munuaisten alue" selässä, selkä, sisäreisi ovat tästä malliesimerkkejä.
Soveltaminen toiminnassa.
Tietenkin ylläoleva on vielä melko alkeellista. Sillä niissä kohde on ikään kuin staattinen objekti, joka ei ole yrittämässä mitään. Niinpä kun jonkun kohteen kanssa taisteltiin, oli käytössä tärkeää muistaa muutama periaate.
1: Ehkä yksi keskeisimmistä asioista on tarttuminen. Se estää toista käyttämästä tikaria. Ote kannattaa ottaa toisen ranteesta melko etäältä, ei aivan veitsen juuresta. Koska tikari on sivusuunnassa, sillä ei saa aikaan kovin vakavaa vahinkoa kädelle. Tästä voidaan jatkaa monella tavalla eteenpäin:
___1.1: Disarm on hyödyllinen aina. Se muuttaa voimatasapainoa. Erityisen hyödyllinen se on, jos vain vastustajalla on tikari ja sinulla ei. Tässä perusidea perustui tarttumiseen. Ranteesta otettiin kiinni ja sitä väännettiin, joka johta helposti tikarin tipahtamiseen. Toinen tapa oli ottaa toisen tikarista ja kääntää se irti tämän kädestä. (Koska tarttuminen on jo pysäyttänyt liikkeen, kärjestä voidaan ottaa kiinni.) Kun esim. Fiore dei Liberin kuvassa olevaan tapaan nappaa kiinni kärjestä ja kääntää kohti kyynärpäätä, veitsi on vipu joka vääntää kohti toisen sormien päitä.
___1.2: Toinen merkittävä tapa on tietenkin jatkaa tarttumisesta lukkoon. Näitä on monenlaisia. Ne keskittyvät siihen, että toisen raaja saadaan sidottua. Näin hänet voidaan vaikka painaa maahan. Lisäksi lukkotilanne voidaan käyttää horjuttamiseen tai jotta toinen saadaan pysymään paikallaan. Ja silloin voidaan tietysti lyödä tämä. On hyvä huomata, että lukkoja voi tehdä "eteenpäin", jolloin käsi taipuu suoraksi, kuten tuossa kuvassa. Toinen tapa taas on taittaa käsivarsi "kiinni", jolloin toisen käsi taipuu niin että kämmen on "niskan vieressä" ja kun tätä taivutetaan taaksepäin, toinen kaatuu. Itse kannatan "suoraksi kääntämistä", koska (1) yleensä hyökkääjän liikevoima on valmiiksi suoristumiseen päin. (2) jos tekniikoihin ehtii mukaan "myöhemmin", niin sitä vaikeampaa taakse päin kääntäminen on. Jos reaktio on erityisen nopea, se on kuitenkin kannattavampi kuin "suora". (Mitä tämä siis kertoo minusta ja minun reaktiosta? Aivan.)
___1.3: Kolmas asia on jalkojen kimppuun käyminen. Se horjuttaa toisen tasapainon. Vastaavan voi tietenkin periaatteessa tehdä myös kamppeja hyväksikäyttäen. Kun toinen on maassa, tilanteen voi lopettaa haluamalla tavalla poistumisesta toisen lopettamiseen.2: Tietenkin voidaan vain "rynnistää toisen käsivartta päin" ja näin estää sen toimintaa samanaikaisesti, kun lyödään läpi. Tällöin vääntelylle, tarttumiselle ja muulle kikkailulle ei jää aikaa. Menettely on äärimmäisen suoraviivaista.
3: Kolmas tapa on tietysti väistää ja lyödä. Tässä tärkeää on samanaikaisuus. Kun toisen isku loppuu, niin myös omasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti