Get it Real!

"Is It Real - Atlantis" -dokumentti käsitteli atlantismyyttiä. Toki siinä käsiteltiin hieman Platonia, jonka kautta Atlantistarina on levinnyt länsimaiseen kulttuuriin. Ja puhuttiinpa siinä natsien Thule -järjestöstäkin, joka etsi todisteita ylivertaisesta arjalaisesta rodusta, ja tähän liitettiin atlantis. Tämän kautta tutustuttiin moniin tapoihin joilla historiallista aineistoa "käytetään väärin" usein. Lisäksi nämä selitykset ovat sen tasoisia että yleisesti ottaen harva kykenee ottamaan ne vakavasti. Tätä kautta niitä voidaan käyttää esimerkkeinä joita voi soveltaa muualle, sellaisiin asioihin, joissa maailmankuvat, toiveet ja turhaumat nostavat liikaa päätään ja tekevät asioista vaikeita.

Tämä ei siis ole varsinainen jaksoreferaatti, eikä osa argumenteistakaan ole siitä napattuja. Dokumentti oli "sellaisenaan liian lempeä", joten paikoin tiivistin terää. Se on kuitenkin ollut vahvana pohjana tälle jutulle.

Matkan varrella ensinnäkin törmättiin teorioihin, jossa Mayatemppelin jumalahahmojen muoto todistaa atlantislaisten osallisuuden, joka perustui siihen että Mayoilla ei ollut viiksiä, eikä heillä ollut tyylittelytapaa taiteessa. Ainakin nykyisillä mayojen jälkeläisillä on viikset, ja tyylittely tunnettujenkin eläinten, kuten puumien, kohdalla on kulttuurissa enemmän tapa kuin poikkeus. Hauskinta on tietysti siinä kun atlantisasiantuntija väittää että naamarissa on "atlantislaisia piirteitä", vaikka kellään ei ole tietoa siitä miltä atlantislaiset konkreettisesti näyttivät, jos heitä ylipäätään oli. Ja asia todistui norsuun. Sillä Amerikoista ei voisi löytyä norsunkaltaisia hahmoja. (Mitä siellä nyt oli mammutteja ollut, mutta unohdetaan tämä.) Ja intiaaneilta löytyy norsu. Norsu on tarkalleen ottaen seuraava yksityiskohta:
Siinä toki on norsumaisia piirteitä, mutta on hyvä kysyä, onko yksityiskohta selitettävissä koristeellisuudella? Käyristyvä muoto voi syntyä monista syistä. Se voi olla jopa seurausta ihmisen normaalista tavasta yhdistellä asioita, tehdä komplekseja ideoita. Silloin "kärsä" voi olla vaikka käärmeestä inspiraationsa saanut. Muutenkin kuvio on sen verran tyylitelty, että on asiallista kysyä että "eikö tässä tehdä aika pitkälle vietyjä päätelmiä"?

Dokumentissa atlantisfanit myös kokoontuivat kiertelemään turistihengessä jo löydetyissä ja tunnetuissa turistikohteissa. Ja henkenä on ihastella näitä saavutuksia ja miettiä samalla sitä "olisiko alkukantainen ja vanha kulttuuri muka voinut tehdä ne ilman apua". Retkeläiset tulevat heitä itseään lainaten "laajentamaan mielikuvitustaan" ja tämä todistaa että "heille ei ole kerrottu kaikkea". Ja tämä oikeuttaa heidän "toisen perspektiivinsä". Kokemus vahvistui, kun he yhdessä ryhmänä itse kokevat ja näkevät nämä kohteet. Pääidea on siinä että kivet ovat niin suuria, niin sileitä, niin tarkkoja. Että ainut kuviteltavissa oleva keino on superteknologia ja ulkopuolinen apu, jotta ne saataisiin paikalleen.
1: Mikä on erikoista koska niitä on kuitenkin koeluonteisesti jopa rakenneltu alkeellisella teknologialla. Tässä on takana se, että "en voi ymmärtää" tai "en osaisi itse keksiä miten tehtäisiin ilman" tarkoittaa "kukaan ei voi sitä tehdä". Kun näyttöä tekemisestä on, egyptiläisiä ei tarvitse olettaa, sen sijaan tähtivierailijat, antigravitaatiolaitteet ja muut ovat konkreettisesti vielä esiinkaivamatta. Argument from personan incredulity eli omaan keksimättömyyteen vetoaminen ei ole välttämättä argumentti muusta kuin omasta tietämättömyydestä. Ja jos se laajennetaan koko ihmiskuntaan, päästään "Aukkojen Jumala" -tyyliseen virhepäätelmään, jossa oletetaan että jos ratkaisua ei tiedetä, sitä ei ole. Nämä eivät ole perusteluja, vaan argumenttivirheitä, jotka kyllä vetoavat ihmisten tunteisiin.
2: Lisäksi on etnosentristä väittää että kulttuurit eivät olisi voineet tehdä saavutuksiaan ilman apua. Jos he eivät pysty, miten atlantislaiset olisivat pystyneet? Tässä on takana itse asiassa suorastaan rasistissävytteinen ajatus siitä että nämö ihmiset olisivat niin typeriä että aikaansaannokset olisi pakko selittää muuten.

Erityisen miellyttäväksi kommentit teki se, kun kiertomatkojen johtaja näyttää hieroglyfejä, joita hän esittää Platonin lähteiksi ja joissa kerrotaan avaruusolentojen vierailusta. Tämä ei välttämättä ole erikoista, koska on mahdollista että Platon on saanut Atlantis -tarinan egyptiläiseltä papistolta. Kuitenkin tämä temppeli on tehty vasta Platonin jälkeen, joten alkuperäinen lähde on nuorempi kuin itse kertomus. Matka huipentuu siihen että kaivauslupaa ei ole, mutta ryhmä meditoi pyramidissa, koska siellä on "tähtienergioita" ja "yhteyksiä", joita ei ole muualla.

Lisäksi esiin nostettiin toinen temppeli. Siinä oli hieroglyfejä jotka näyttivät helikopterilta, sukellusveneeltä ja UFO:lta. Tämän tulkittiin kertovan keinoista joilla Atlantislaiset saapuivat Egyptiin.Maanläheisempien egyptologien mukaan kyseessä on se, että alun perin temppeli oli omistettu faarao Setille. Myöhemmin päälle kaiverrettiin Ramsest II:lle, ja näin syntyi muotoja jonka voi hyvällä mielikuvituksella tulkita helikopteriksi, sukellusveneeksi ja UFO -alukseksi.

Mielenkiintoinen, tavallaan jopa asiallinen kommentti, oli loppupuolella oleva cherry picking -varoitus. Tämä liittyi siihen kun Atlantiksen tarina liitettiin maanläheisempiin paikkaa, Santoriniin ja Kreetaan. Ja minolaiseen kulttuuriin, joiden tuho sidottiin tulivuorenpurkaukseen. Platonin tarinassa koko, ajankohta ja muut ei täsmännyt mutta monet kulttuuria kuvaavat yksityiskohdat osuivat minolaisiin. Kun muistetaan että juttu oli levinnyt melko pitkän ajan enne Platonia suusta suuhun, ja tarina saatiin egyptin papiston kautta, on selvää että aikajanat, koko ja muut voivat korostua ja kasvaa tarinoissa. Tämän selityksen kritiikin ydin oli että "osa sopii ja osa ei", ja että ei voida jättää osia ja hyväksyä toisia. Tämä onkin tavallaan totta. Kuitenkin historiassa on yleistä että hyväksytään esimerkiksi "Iliaksen ja Odysseuksen" Troijan kaupungin historiallisuus - kunhan se löytö vain ensin tehdään. Ennen sitä siihen ei tarvitse uskoa, mutta löytäminen tekee siitä uskottavan. Tämä ei tarkoita että joka ikinen yksityiskohta kirjasta tulisi ottaa totena. Hermes ja taikayrtit voi jättää uskomatta. Tätä kautta valikointisyyte oli luonteeltaan hieman erikoinen. Tätä kautta kritiikki tulee asettaa kontekstiin: Yhteydet ovat aihetodisteita, jotka osoittavat että tarinan takana on voinut olla inspiraatiota Santorinistä. Se on hyvinkin mahdollista. Mutta sitä vaihtoehtoa että Atlantis olisikin vain tarina, ja Santorinin yhteensopivuudet ovat vain sattumaa, on myös vaihtoehto. Tämä johtuu siitä että Atlantiksen tarinaan ei ole leimattu "Hei, olemme Santorineilta" -leimaa. Se ei siis ollut esitys siitä että tarinoita saisi sitoa todellisuuteen tavallista helpommin, vaan itse asiassa se sanoi että tässä kohden pitäisi olla erityisen kriittinen.

Tarina voi olla vain tarina. Aihetodisteet voivat olla mielenkiintoisia. Mutta pitkät matkat on tultu siitä kun arkeologia oli "lapsenkengissään", jolloin joku kertoi että oli löytänyt jonkun paikan, kun oli keksinyt miten se voisi olla siellä. Tarina, joka todistetaan tarinalla ei vielä ole kovin vahvoilla. Pitää saada paljon asioita sopimaan. Se on tietysti vaikeaa ja vaatii työtä.