Kiinassa on perinteisesti korostettu ravinnon merkitystä myös kamppailulajeissa. Tyypillisesti niissä korostuu syötävän olennon "olemuksen" siirtyminen. Eli käärmeistä saa nopeutta (koska käärmeet itse ovat nopeita) ja niin edespäin. Tässä on erityisen tärkeää mitä syö. Se on kuitenkin taikauskoa. Toisen tavan mukaan taas syömistä ei korosteta, kunhan harjoittelee keskittyneesti. Tämä taas tekee erikoisia oletuksia ihmisten syömistottumuksista.
Kuitenkin syömisellä on tietty merkitys. Historiallisesti tämä on merkittävää, koska sotureita on ollut muutamaa sorttia.
1: "Farmerityypissä" on ollut sellaisia, joilla on ollut ravinnon puutetta muutenkin. Osa sadosta on mennyt veroihin, ja työ on ollut fyysistä jo ennen itsepuolustusharjoittelua. Heidän on täytynyt syödä energiapitoisempia ruokia.
2: "Soturityyppisten" taas ei ole tarvinnut varsinaisesti viljellä, vaan heidän ravintonsa on kuljetettu. Heillä on ollut mahdollista syödä riittävästi ja paikata mahdollinen ylijäämä vaikka ylimääräisellä harjoittelulla. Toisaalta kun ravinto on pakko myös kuljettaa, se tarkoittaa sitä että ruokapuolen pakattavuutta ja koostumusta on täytynyt miettiä eri tavalla. Ruuan täytyisi "riittävän monipuolista", eli siinä olisi paikata ihmisen erilaiset tarpeet ja olla mahdollisimman kevyttä jotta sitä saataisiin paljon ja myös mahdollisimman säilyvää. Tässä voidaan jopa ottaa huomioon olosuhteet: Esimerkiksi Draegerin "ninjutsu - the art of invisibility" -kirjan mukaan ninjat pakkasivat mukaansa ravintoa, joka oli tiivistä siinä mielessä, että se sisälsi olennaisia ravintoaineita, ne olivat kevyitä ja lisäksi niitä ei saanut helposti luonnosta : Jos jokin "kasvaa maassa", sitä ei välttämättä tarvitse raahata mukanaan.
3: Lisäksi on ollut munkkityyppisiä ratkaisuja. He eivät yleensä ole kuljettaneet ruokaa. Esimerkiksi kiinassa on ollut "kamppailuluostareita" - tai on, kuuluisin lienee "Shaolinin (kung-fu)munkit". He ovat harjoitelleet päivät pitkät, mutta ovat myös viljelleet luostarin yhteydessä.
Nykyisin ihmiset elävät oloissa, jossa ylensyönti on helppoa, ihminen saa helposti niin paljon ravintoa että mikään kaksi kertaa viikossa suoritettu itämainen huitominen. Toisaalta alisyöntikin voi tietysti olla ongelma : Ihminen kuluttaa ja syö. Jos hän syö enemmän kuin kuluttaa, hän lihoo, ja tästä seuraa terveysongelmia (ellei se painota kohti "tervettä"). Ja jos hän kuluttaa enemmän kuin syö, hän laihtuu, ja tästä seuraa terveysongelmia (ellei sama).
Syöminen on tärkeää. Sekä määrä että laatu. Jos harjoittaa jotain liikuntaa, sen merkitys korostuu, vaikka luulisi että kävisi päin vastoin. Ehkä se liittyy siihen että TV:n tuijottamiseen pystyy panostamaan täysipainoisesti vähemmänkin terveenä.
Kiinnostuneita varten internetistä saa käärmeenvalmistamisen perustaidot. Kodin pikku herkkusuita varten internet pursuaa myös tarkempia käärmeenvalmistusreseptejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti