keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Hääräämisen akseli.

Tyypillisesti populaarikulttuurissa, kuten elokuvissa ja tietokonepeleissä ja televisiosarjoissa on erilaisia vakiintuneita perinteitä. Nämä ovat konventioita. Niiden perustan alla on muun muassa sellaisia käsitteitä kuin genre.

Tämä tuo mukaan luomiseen ja taiteeseen liittyvän kädenväännön, johon liittyy mm. yhtenäistämisen ja yksilöllisyyden teemat. Usein erilaiset genret nähdään kopiointina ja tasapäistämisenä. Näin jos elokuvassa jokin trikki käytetään myöhemmin, se toisi alkuperäiselle elokuvalle arvoa koska sen tekijä on luonut ja muut vain kopioivat. Voidaan siis sanoa että luoja antaa provenienssin. Hän on kertomus ja syy sille että sitä nähdään.

Laajemmin asia näyttää siltä että juttu on nimeämisissä. Samaa tarkoittavalla määritelmällä on positiivisia ja negatiivisia konnotaatioita. Plagiointi on kopiointia jossa on paha ja epäluova maku. Interkontekstuaalisuus taas on kopiointia, jossa on luova ja taiteellinen maku. Käytän siksi tahallisesti paljon samaa tarkoittavia termejä. Ideana on tarkoituksellisesti hämmentää, ei tehdä asiaa vaikeammaksi ymmärtää. On vain muistettava että "kielenhallinta on mielenhallintaa".

Hollywood nähdään usein lähinnä ahneena rahasampona, koska tavoitellaan menestystä: Vanhaa kopioidaan, koska se on toiminut aikaisemmin. Toistuminen on todennäköisempää kuin keksiä uutta, joka toimisi. Ja vanhaa kopioidaan koska sitä on helppo ja nopea kopioida. Se on nopeampaa kuin alusta asti kaiken tekeminen. Ohjaajan tarvitsee tehdä vain ripaus uutta, ja sitten on tuote valmiina markkinoille.

Kaavamaisuus toki näkyy viihteessä. Esimerkiksi japanilainen viihde on hyvinkin sisäisesti kaavamaista, mutta se sisältää länsimaille erikoista ajattelua, joka tuottaa silloin tällöin tamagotchin kaltaisia yllätysmenestyjiä. Eurooppalaiseen ajatteluun se olisi ollut outo. Japanilaiseen vähemmän. Siellä mekaaniset robotit ovat (populaari)kulttuurissa isommassa keskiössä. Toisaalta animepiirretyissä on tyypillistä se, että aineksia lainataan paljon englannista ja amerikoista - tämä on vaikuttanut jopa japanin sanastoon, todella moni japanin sana on englantilainen sana. Samaa tapahtuu viihteessäkin. Kun japanilainen yhdistää omat kliseensä länsimaalaisiin kliseisiin, syntyy animea, joka on erilailla kliseistä, omalla tavallaan kliseistä. Ja silloin on vaikeaa sanoa myydäänkö animeissa länsimaalaisille heidän omaa viihdettään japanin kautta kierrätettynä.

Tätä kautta olisi tietysti helppo kutsua viihdettä tylsäksi, toistavaksi. Pinnalliseksi. Saanen olla hieman erimielinen. Sillä mielestäni hyvä argumentti ei kulu käytössä. Eikä trikin uusiokäyttö ole "pelkkää kopiointia": Näitä juttuja ja temppuja kun on kaiken kaikkiaan valtava määrä. Niiden yhdistelmiä on tavattomasti.

Tässä vaiheessa voin nostaa arkkityypit sekä korkeakulttuurin ihannoinnin esiin.
1: Ensin otan korkeakulttuurin ihannoimisen. Toki arkkityyppienkin käyttö on tätä ja niitä arvostetaan osittain vain sen vuoksi että ne viittaavat korkeakulttuuriin ja filosofiaan. Samoin elokuvaa arvosteleva voi pitää "Voi veljet, missä lienet" -elokuvaa heti parempana kun sen alussa mainitaan että se rakentuu väljästi Homeroksen "Odysseian" päälle. Elementtien lainaaminen on tässä vaiheessa hienoa ja sitä kutsutaan interkontekstuaalisuudeksi. Sitä ei pidetä harvinaisen härskinä toisintamisena, jossa toistetaan mahdollisimman tarkasti jokin toinen viittaus välittämättä siitä että se tiedetään laajasti. Tässä suhteessa hienostuneisuus johtuu siitä että nämä lainauksen kohteet ovat vanhoja, ja niillä on korkeakulttuurin leima, ja sen lähde tunnetaan joten sillä on provenienssi. Tämä hienostuneisuus sitten tarttuu.
___1.1: Tämä ajattelutapa muistuttaa kovasti sitä, miten useissa uskonnoissa ajatellaan pyhän suhteen. Niissäkin Pyhyys tulee taustatarinan kautta: Tämän kupin historia liittyy Jeesuksen ateriaan joten se ei ole kuppi vaan "Graalin malja". Tämän lisäksi pyhä usein tarttuu. Pyhää esinettä koskemalla itse muuttuu, yleensä vähemmän pyhäksi, mutta pyhäksi kuitenkin. Tätä logiikkaa käytetään melko hauskasti "Supernatural" -sarjassa, jossa demoneja karkoitetaan pyhällä vedellä. Vesi saadaan pyhitettyä kastamalla sitä kristillisiin symboleihin. Joten vankilaoloissa demoneita voidaan rankaista heittämällä risti WC -pönttöön ja tunkemalla demonin possessoima vartija saamaan "tukkahuuhtelua ala peruskoulu". Toisaalta myös päinvastainen noudattaa pyhyyden käsitystä. Nimittäin joskus pyhyys katoaa jos sitä koskettaa. Näin esimerkiksi ortodoksisten kirkkojen takahuone joudutaan pyhittämään uudestaan jos sinne tunkeutuu maallikko. Pyhyys katoaa maallikon kosketuksesta. Tällöin interkontekstuaalisuus on vain plagiointia lähteillä.
2: Kuitenkin arkkityypitkin ovat juuri kliseitä. Jos ajatellaan että on perushahmoja, joilla on perusteemoja ja perustarinoita, on kyseessä eräänlainen yleismaailmallinen genre. Se on genre, vaikka sitä selitettäisiin psykologialla. Ja on hyvä muistaa että näiden tarinoiden yleisyys liittyy siihen että ne viehättävät ihmisiä. Tässä ei olla kovin kaukana siitä, kun hollywood -elokuvansuunnittelija esittää että elokuvan tulee miellyttää ihmisiä. Hollywoodspektaakkeleja tosin harvemmin kutsutaan kulttuurillisen piilotajunnan esiinkaivamiseksi ja yleisön terapiaksi. Koska oletetaan että räjähtävä kortteli ei ole terapeuttista. Miksi ei olisi? Väkivalta on kuitenkin yhteiskuntien yleinen tabu ; voimassa on vanha nyrkkisääntö "Kun tabu on erityisen vallitseva hegemonia, sitä pidetään itsestäänselvyytenä ja sitä kutsutaan arvoksi." Sitä ei silloin enää kutsuta "yhteiskunnan kliseeksi". Joten elokuvat tavallaan yleisesti murskaavat yhteiskunnan tabuja ja ihmiset saavat tätä kautta terapiaa ja voivat käsitellä tätä tabua ilman että kenenkään turvallisuutta vaarannetaan. Suosio voi johtua siitä että tälle on harvinaisen paljon tarvetta. Ehkä tätä voisi lieventää sanomalla että elokuvat murskaavat yhtä ja samaa tabua niin innolla että se muuttuu konventioksi, jolloin se ei enää vai murskaa tabua vaan myös rakentaa uutta tilalle.

Osa ajattelee että luovuus on mahdollista vain genren sisällä. Että genre on jonkinlainen puite, jonka sisällä toimitaan kulloinkin. Osasta myös genren valinta on luovaa toimintaan. Kaikista myös genren keksiminen on luovaa toimintaa. (Kukakohan keksi ensimmäisen kaahailu_ammuskelu_korttelinräjäytys -elokuvan ja loi kekseliäästi yhden suurimmista genreistä?)

Minulla ei ole aavistustakaan siitä mikä elokuva on luovasti tehty ja mikä ei. Mutta minua kiinnostaa lähinnä se elokuva. Jos se miellyttää tai herättää "juttuja ja sepeämistä päässä" tai molempia, se on hyvä pätkä. En tiedä onko muulla edes merkitystä.

Ei kommentteja: