Saksalaisen miekkailun perusajattelutapa.

Miekkailu voidaan nähdä ikään kuin "pohjalta ylös", jolloin perusasennot ovat se, mistä lähdetään, sitten tehdään yksittäisiä iskuja ja askelia, jotka sitten yhdistetään tekniikoiksi, joilla on suhteessa toisiinsa dynamiikka. Tässä otan tähän päälle vielä ajoituksen, jolloin puhutaan laajemmasta systeemistä. Pahoittelen sitä, että osa näistä jutuista on sellaisia että en ole vielä kirjoitellut niistä. Osittain tämä on tietysti vanhan kertausta, ja hyvä niin. Kaikki mahdolliset virheet ovat omiani.

Ensimmäinen tavoite on saada vorschlag, eli yksinkertaisesti päästä lyömään ensin, saada aloite. Tämä kun asettaa sen, että toimit, et reagoi. Tavoite on siis "Act, not react". Tämä tehdään iskemällä suoraan läpi, jolloin tarkkailun alla on 4 perusmaalia. Tai sitten avataan itselle reitti, jolloin murretaan suojaus. Tämän jälkeen on tietysti kaksi vaihtoehtoa:
1: Vorschlag onnistuu, jolloin voidaan lyödä, koska reitti on kerran auki.
2: Tämä epäonnistuu, jolloin päästään toisenlaiseen tilanteeseen:
___2.1: Toinen on väistynyt (avoid), jolloin sinun on kohdistettava huomio tähän suuntaan ja reagoitava siihen mitä hän tekee, ja yritettävä saavuttaa vorschlag -tila jälleen.
___2.2: Tilanne on se, että miekat ovat kohdakkain (parry tai bind). Tällöin siirrytään kriegiin, jossa käytetään niihin liittyvää dynamiikkaa erityisen lähietäisyydellä.

Puolustustilanteessa on vain muistettava nostaa suojaus oikealla perusasennolla ja ottaa aloite toimimalla heti toisen toiminnan perään, jolloin hän menettää aktiivisen statuksensa ja joutuu puolustuslinjalle. Aggressiivinen taas voi joko murtaa puolustuksen master strikeillä, jotka ovat siitä näppäriä että jokaiselle asennolle on tietty murtosysteemi: ochs murretaan krumphaulla, pflug schielhaulla, olber sheitelhaulla ja tag zwerchaulla tai zornhaulla. Ja jos haluaa käyttää toista lähestymistapaa, voi soveltaa duplieren, mutieren ja winden -toimintoja toisen puolustuksen aukaisemiseen. Kaiken toiminnan ideana on siinä, että saa itsen toimimaan ja toisen reagoimaan.

Joku voisi kysyä, miksi systeemi näyttää näin yksinkertaiselta? Koska jos systeemi olisi monimutkaisempi, sitä ei kukaan osaisi. Sillä tässä kohden dynamiikka sisältää valtavan määrän yksittäisiä tekniikoita, jotka ovat oikeassa tilanteessa käytössä ja opittavissa vain jonkinlaisen systeemin osana. Tätä kautta yksinkertainen teema on nimen omaan nerokas. Se sitoo järkevällä tavalla eri tekniikat kokonaisuudeksi. On hyvä muistaa että satunnaisella huitomisella on vaikeimmin kuvattava kokonaisrakenne. Siksi yksinkertaisuus korostaa sitä että systeemi on hienostunut. Sillä vaikka se on esitettävissä melko tiiviissä muodossa, tämä yksinkertaistus ei uhraa toimivuutta.