Avoin kirje kaikille avointen kirjeiden kirjoittajille

Oikein hyvää vuorokaudenaikaa jona satut törmäämään tähän tekstiin.
(Ei tosin siksi että olet kokemassa sitä vaan koska toivon mukaan itse elän kyseistä aikaa joten toivon ihan itsekkäistä syistä että se on mukiinmenevä.)

Olen pahoillani että löysit tämän kirjeen netistä sen sijaan että olisin lähettänyt sen vaikkapa postissa kotiisi jotta olisit voinut tutustua siihen rauhassa. Mutta koska olen kokenut vuoksesi niin paljon, ja olen ihmisenä vastuuton heikko paskiainen en voinut hoitaa asiaa herrasmiesmäisesti kasvoista kasvoihin. Voisin pyytää anteeksi, mutta en ole pahoillani. Sillä pesäero ja tämän kirjeen negatiivinen sävy ovat täysin oikeutettuja. Muun sanominen olisi vähän kuin sanoisi erotessa että "Se ei johtunut sinusta, se johtui minusta". On ilmiselvää että se on kohteliasta, mutta se ei myöskään ole totta. Ikinä.  En voi täsmentää sinulle juuri enempää seuraavaa. Tämä on ehdottomasti sinusta.

Suosimasi konsepti, Avoin kirje, on hieno keksintö. Valitettavasti tapasi käyttää sitä ei vain käytännössä aja niitä asioita joissa siihen ihastuin teoreettisena konseptina. Tässä suhteessa sinä olet minulle hieman kuten ne nettitreffit joissa luvataan 20 vuotiasta DD -kuppien silikoniblondia jotka sitten treffeillä paljastuvat 10 -vuotiaiksi pojiksi jotka ottavat sinusta videota ja laittavat sen nolosti nimetylle YouTube -sivustolleen jossa kaikki voivat nauraa tyypeille jotka eivät saa ketään ja jotka ovat niin epätoivoisia että etsivät kumppania internetistä. Ja kyllä. Sinä, hyvä avointen kirjeiden kirjoittaja teet tavallaan juuri tätä. Olet säälittävä ja epätoivoinen ihminen joka etsii kumppania internetistä. Kykenen näin ollen samastumaan. Tosin sillä erolla että minä sentään käyn niillä treffeillä. Kenties epäonnistuvilla ja YouTubeen päätyvillä treffeillä. Mutta treffeillä yhtä kaikki.

Sillä tapasi käyttää "avoimia kirjeitä" ei ole kommunikaatiota. Sen kauniina ideanahan olisi se, että se toimisi kirjeenä jossa kuka tahansa henkilö jolla on tärkeä kysymys johon ei saada vastausta tai kelpo kikka jolla voisi parantaa maailmaa voi saada yhteyttä ihmiseen jonka hallussa tämä kysymys ja tieto voisi valistaa yhteisöä oleellisesti ja kiinnostavasti tai parantaa yhteiskuntaamme. Avoin kirje tarjoaa kommunikaatiotavan jossa kirjeen saaja pystyy vastaamaan julkisesti usealle ihmiselle kerrasta. Niin että ei tarvitse vastata vaikka useisiin kirjeisiin aiheesta. Näin yksilön ruohonjuuritasollakin saamalle asialle saadaan näkyvyyttä ja samoihin kysymyksiin ei tarvitse vastata kerran toisensa jälkeen. Mutta sinä hyvä avoimien kirjeiden ystävä. Käsissäsä tämä kaunis ideaali on muuttunut käytännössä joksikin jolla haetaan julkisuutta sellaisille herjauksille ja loukkauksille joita varten on kehitetty kirjesalaisuuden kaltaisia konsepteja.

Ja Sinä hyvä paha avoimen kirjeen kirjoittaja ; Kirjesalaisuus näyttää olevan konsepti jonka olet sekä ymmärtänyt että et ole ymmärtänyt. Ja olet tehnyt tämän varsin kammottavalla tavalla. Kirjesalaisuuden ideahan on suojata kirjeen vastaanottajaa. Saamansa kirjeen voi vuotaa julkisuuteen, jotta voi puolustautua ilkeyksiltä. Ja sen voi jättää julkaisematta jos se on hankalaa. Avointen kirjeiden kirjoittamista käytetään usein lähinnä sen vuoksi että tämä kirjesalaisuuden tuoma suoja nähdään inhottavana esteenä omalle huomiohuoraamiselle. Olet siis oivaltanut että kirjesalaisuus ei aja agendaasi ja avoin kirje on keino kiertää tämä siitä huolimatta että olisi eettisempää etä sitä ei kierrettäisi. Tämä tekee sinusta, avoimen kirjeen kirjoittelijasta, melkoisen vastenmielisen olennon.

Sinä muistat kertoa että maailma muuttuu. Korostat, että avoimen kirjeen konseptin tulee muuttua mukana ja kun viestintäteknologia kehittyy, ruohonjuuritason vaikutus tehostuu hienosti. Tosiasia onkin että maailma on muuttunut ja potentiaalisesti se olisi jopa tehostusta vanhaan avoimen kirjeen ideaaliin. Käytössäsi avoimen kirjeen käyttäminen onkin muuttunut, ja ottanut teknologian edut hyödykseen maksimaalisesti. Mutta muutos on ollut pahempaan suuntaan. Näyttääkin että teknologian kehityksestä olet osannut raapia kaikki heikentävät ja huonontavat piirteet ja hylätä ne edut. "Minimoidaanko hyödyt vai maksimoidaanko haitta" ei ole kovin tehokas, mutta se ilmeisesti miellyttää Sinua.

Nykyään tilanne avoimien kirjeiden kohdalla onkin muuttunut sähäköityneeksi. Sinun perusideanasi on se, että aivan minkä tahansa ideologisen blogauksen nimeäminen "avoimeksi kirjeeksi" erottaisi sen jotenkin kaikesta muusta siitä ranttaamisesta ja henkilöä vastaan hyökkäämisestä jota netti on joka tapauksessa pullollaan. Sanapari muuttaa sen ikään kuin tärkeämmäksi viestiksi johon olisi jopa jonkinlainen velvollisuus vastata. Asiaa pahentaa se, että tekniseti nämä eivät ole mitään "avoimia kirjeitä" vaan ne ovat netin syöverehin vuodettuja kirjoituksia joiden olemassaolosta ei jakseta ilmoittaa "avoimen kirjeen" kohteelle.

Pahinta on se, että monesti joku muukin kuin sinä tekee avointa kirjettä jossa on oleellisesti samoja kysymyksiä. Olette hengenheimolaisia ja näytätte silmiini samalta. Mieleenne ei näytä kuitenkaan tulevan sellaisia konsepteja kuin yhteistyö. (Ja mahdollisesti kielenhuolto ja se että kirjeet olisivat esimerkiksi retorisesti laadukasta ja sisällöltään mielenkiintoista luettavaa.)  ; Käytännössä avoimien kirjeiden saajana oleminen on varmistettava toistuvalla googlella tehdyksi salapoliisiksi jossa huomaa olevansa pian suossa jossa koko elämä on muuttunut eri paikkoihin vuodettuihin mitä ihmeellisempiin ja aivottomimpiin kysymyksiin ja syytöksiin vastaamiseksi. (Vaadit mina vastaamaan suoraan että olenko vapaamuurari? Uskotko jos sanon että "en"? Arvasin että et.)

Näyttäkin siltä että sinä olet ymmrätänyt että avoin kirje siinä muodossa jossa sitä käytät Ei Ole Mikään Kirje. Se on jotain johon et halu vastausta. Suurin osa avointen kirjeiden tekijöistä uskoo laillasi että mitään vastausta ei tule. Ja tämä on se syy miksi "avoin kirje" kirjoitetaan in first place. Henkenä on se, että vastaamattomuus tarkoittaa sitä että avoimen kirjeen saaja "ei uskaltanut vastata haasteeseen". Ja näin tämä määritetään sinun eli avoimen kirjeen kirjoittajan voitoksi. Ja näin hiljaisuus tarkoittaa sitä että vuotamasi epäilykset ja moitteet ovat jotenkin relevantteja. Ja kyllä. Kysymys avoimissa kirjeissänne on aina moittimista. Sillä jostain syystä sävynne on positiivinen - tai edes informaatiohakuinen. Kyselet niissä aina henkilökohtaisia tai syytät ja haukut jostain. Ja voitat kun sinulle ei vastata. Tämä on toki melko irrelevantti voitto koska Ketään. Ei. Kiinnosta.

Minä - ja luultavasti jaan tunteen monen muun kanssa - en vain jaksa vihailevaa kateutta ja ilmiselvää huomiohakuisuuttasi. Koet olevasi tapahtumien keskiössä. Mutta olet niitä ihmisiä jotka tunnetaan bensa-asemakulttuurissa varsin hyvin. Ne "sosiaaliset" ihmiset jotka ovat oikeasti niin yksinäisiä että puhuvat aivan kenelle tahansa joka kuuntelee ja jotka pitävät itseään tämän vuoksi sosiaalisesti aktiivisina. Niitä ihmisiä, jotka sitten näissä keskusteluissaan kertovat siitä miten heillä on kontakteja moniin ihmisiin. Tarkalleen ottaen nämä kontaktit voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin ;
1: Niihin ihmisiin jota he ovat häiriköineet bensa-asemalla ja joita nämä pitävät siksi ystävinään. Siis vaikka nämä ihmiset ovat vain ystävällisiä eivätkä halua olla töykeitä kun tajuavat miten säälittävä toinen ihminen on.
2: Niihin ihmisiin joille nämä ihmiset ovat lähettäneet fanipostia. Ja jotka siksi ovat kontaktissa. Tämä on omituista, mutta oikeasti - eihän tämä eroa laadullisesti siitä bensa-asemalla tapahtuvasta häiriköinnistä. Se on samaa "sosiaalisuutta" paperimuodossa.
3: Niihin ihmisiin joille he ovat lähettäneet avoimia kirjeitä. Nämä ovat vihollisia, mutta ollakseen merkittävä ihmisellä täytyy olla vihollinen joka on tietoinen tästä. Tosin tässä on vain se ongelma että avoimien kirjeiden saajat harvemmin edes jaksavat muistaa saamiaan "avoimia kirjeitä". Ja jos paperikirjeiden aikana tilanne oli paha, on tilanne sähköpostiviestinnän - saati pelkän puskaiseen blogiin laitettuun "avoimeen kirjeeseen" - kohdalla pahempi. Roskapostisuodatin, klikkaamattomuus ja se että se blogi ei kiinnosta ketään ovat vahvoja esteitä joiden vuoksi mitään tietoa lähettäjästä ei koskaan rekisteröidy "avoimen kirjeen" saajalle.

Huvittavinta asiassa on tietysti se, että usein "avoimen kirjeen" konseptia käytetään jotta saataisiiin mielenkiintoa omalle viestille. Ja näin esimerkiksi blogiin saataisiin lisää lukijoita. Mutta ei. Oikeasti "avoimet kirjeet" ovat keskimääräistä blogausta vaativampia, kovempia ja inhottavampia myös lukijoille. Ne eivät ole vietintää ja asioiden puimista avoimesti, vaan ainoastaan puskasta huutelua ja ranttaamista. Se voi olla mukavaakin luettavaa, mutta kokemukseni mukaan ärhentely ja sekoilu ja raivopäisyys kiinnostavat kun niitä ei kohdisteta avoimina kirjeinä. Silloin ihmiset ottavat ne joko vitseinä tai sitten kirjoittajan kusipäisyytenä. "Avoin kirje" konseptina etäännyttää, koska siinä ei ole huumoriarvoa ja kusipäisyys projisoidaan kirjeen saajalle. (Saajalle, joka ei tietysti oikeasti saa mitään koska "avoimien kirjeiden" kijoittajat ovat laiskoja puskasta huutelijoita eivätkä yleensä muista lähettää sitä oikeaa kirjettä sille kohteelle.)

Ihmiset sietävät mielipuolisuutta yllättävän hyvin - tälläkin blogilla on enemmän lukijoita kuin lukijat uskaltavat tunnustaa tai ihmisiin positiivisesti suhtautuva nämä järkeviksi olettaen haluaisi uskoa - mutta avoin kirje on konseptina melko sairas. Sinä ja hengenheimolaiset olette kirjoittaneet netin pullolleen "Avoimia kirjeitä". Ja suurin osa niistä ovat loukkaavia. Ja vielä useampi aivan idioottimaisia. Sinä hyvä "avoimen kirjeen kirjoittaja". Sinä et ole mikään Jumalan lahja ihmiskunnalle. Sinulla ei ole mitään näkemystä, ja tiedän että tämä sekä yllättää että loukkaa sinua, sillä oletat olevasi ainutlaatuinen ja ainut jolla on minkäänlainen näkemys. Suoraan sanoen sinä olet paskainen mediapeliä pelaava syöpäläinen. Jos Jumala olisi olemassa ja hyvä, hän todennäköisesti tunkisi maahan asti sen Monty Pythonista tutun jalkansa ja tallaisi sinut mutaan, josta olet tullut ja jonne olet jälleen palaava. Tätä ei tapahdu ja se haastaa hitusen uskoani. Mutta ei riittävästi, sillä tiedostan yhden asian ; Jumalalla on ilmeisesti jotain muuta, mahdollisesti tärkeämpää, tekemistä. Ymmärrän tämän, sillä et ole kovin kiinnostava tahi relevantti.

Kirjeen lopussa kuuluisi toivottaa jotain. En voi toivottaa teille "kaikkea parasta" tai mitään sellaista. Minä kuitenkin toivotan sinulle "pikaista paranemista". Tai sitten lähetän omaisilleni "osanottoni" - samanaikaisesti nykytilan pessimismin tiedostaen että toiveikkaasti tulevaisuutta ja sen tarjoamaa väistämätöntä muutosta odottaen.

Epäyst. terv. Tuomo ja kumpp.

PS. Tekisin tästä "addressin", mutta se olisi liian kusipäistä jopa Sinua kohtaan.