Minulta kysyttiin "skeptikon kantaa huumausaineisiin". Kysymystä oli painotettu siten, että sen jälkeen lueteltiin siitä miten kannabis on vähemmän myrkyllistä kuin alkoholi mutta alkoholi on laillista. Kysyttiin että onko huumeidenvastustuksessa huuhaata.
Tälläisellä taustoituksella on selvää että tämä ei ole oikeasti mikään kysymys, vaan enemmänkin statement joka oli naamioitu kysymykseksi. Lisäksi se oli taustoitettu hyvin omituisesti. Sillä eihän tuolla taustoituksella kysymys oikeasti ole (a) skeptismiä koskeva (b) tasapuolinen.
Kysymys ei koske skeptismiä koska skeptismi liittyy tieteellisyyteen. Kysymys taas on taustoitukseltaan enemmänkin legalistinen. Eli kysymys oli siitä mikä on laillista ja mitä pitää pitää laillisena. Ja tässä kohden vertailu on itse asiasa hyvin vaikeaa koska alkoholilla ja kannabiksella ja muilla huumeilla on hyvin erilaisia vaikutuksia. Tarkalleen ottaen kun seuraukset ovat erilaisia, se mitä sanotaan vaaralliseksi vaatii priorisointia. Esimerkiksi joku voi ottaa kannabiksen psykoosinlaukaisuvaikutuksen, niin marginaalisesti pieni kuin se onkin, juridisesti oleelliseksi koska kannabiksen käyttäjämäärän kasvaessa nämä tilastot realisoituvat. Muutenkaan vertailua ei yleensä ottaen voida tehdä reilusti. (Jopa huumeiden kannattajat mittaavat melkoisen usein riskejä vertaamalla kannabiksen synyttämiä tilastoja alkoholin käyttämistilastoihin, vaikka alkoholia käytetään enemmän.)
Se, että jokin on vaarallisempaa kuin jokin toinen on käytännössä vain osittain tieteellinen kysymys joka voidaan esittää toksikologisena. Ja molemmin puolin rintamaa tämä kysymys usein ohitetaan. Arvomaailmapohjauiset priorisoinnit salakuljetetaan keskusteluun tieteenä. Skeptikko dissaa tämänlaista ja siksi jo kyseinen kysymys on perustaltaan väärä, virheellinen, jopa halveksuttava. Sellainen jota kysyy lähinnä idiootti. Hänen olisi pitänyt joko kysyä mikä on minusta oikein. ; Joka ei ole itsestäni kiinnostava tai tärkeä kysymys jaettavaksi tahi paljastettavaksi. Tai sitten jättää skeptismiin asiaankuulumaton juridiikkapuoli syrjään.
Skeptikko voi sanoa kantaa vain siihen mitä seurauksia kannabiksella ja alkoholilla on. Niiden arvojärjestykseen laittaminen on helppoa ja mahdollista jos ja vain jos ne tekisivät oleellisesti samoja asioita. Mutta ne eivät tee. Poliittiset kannanotot ovat sitten jotain jotka sidotaan näihin faktoihin. Ja rehellisesti sanoen jos ei vääristele ja asiavirheitä, niin jokainen vääristelköön tätä puolta niin paljon kuin lystää.
Ja kysymys ei todellakaan ollut tasapuolinen. Koska käytännössä missä tahansa on puoli joka harjoittavat huuhaata. (Jopa skeptikoilla on pseudoskeptikot.) Kysymyksen painottaminen tällä tavalla on enemmänkin mielipiteiden manipulointia, koska hyvä tiedefaktoihin rakentuva arvokeskustelu huumevastaisudesta - jota on - ei ole "huuhaata". Mutta sekin asettuu kyseenalaiseksi jos tuijotetaan vain epäonnistumisia.
Ja kyllä huumeiden vastustuksessa on siitä ikävä puoli että hyvin moni näkee huumeet pahana. Ja siksi huumeiden vastustaminen on hyvää silloinkin kun se perustuu pseudotieteeseen ja paskanjauhantaan. Olen itsekin revennyt huumeidenvastaista työtä tehdessäni kun tässä yhteydessä oli ihmisiä joiden hyväntahtoinen pelastussuunnitelma oli "ai, sinulla on heroiiniriippuvuus, no me parannetaan se korva-akupunktiolla." Että tökitään korvanlehteä neuloilla ja väitetään tätä pelastukseksi. Skeptikko ei hyväksy metodia jota ei ole todistettu lääketieteellä. Selvästi huumeiden vastustuksessa on tämänlaista huuhaata. Mutta tämä ei negatoi sitä toista puolta.
Samoin huumeitakin kannatetaan hengellis-pseudotieteellisellä energiavirtausKivoima -roskalla, jossa kannabis on luonnontuote ja siksi luonnollista ja hyvää ja siksi se ei voi olla paha asia. Ei tämäkään tarkoita suoralta kädeltä sitä että kannabis olisi niin paha asia että kaikki huumeiden käytön puolustaminen olisi automaattisesti roskaa ja "huuhaata".
Itse näkisin että huumepolitiikka on politiikkaa. Sitä on hyvä käydä asiapohjalta, koska teologia ja maailmankuva sellaisenaan johtaa vain dogmautumiseen, poteroiden jämähtämiseen eikä asia ratkea sitten ikinä. Siinä tilaa täytyy olla huumeiden puolustamiselle. Mutta samalla itse kannatan myös sitä kantaa politiikasta että lainkuuliainen ihminen ei riko lakia muuttaakseen sitä vaan ensin muuttaa lakia ja vasta sitten noudattaa halujaan, kun se ei ole rikos. Moni ajattelee että väärä laki oikeuttaa rikkomaan sitä. Mutta heidän suhtautumisensa lainkuuliaisuuteen ei olekaan yhtä voimakas kuin itselläni. Lainkuuliaisuuteni on tietysti sellaisenaan arvovalinta, ja teen sen. Enkä vähiten siksi että olen "niitä ihmisiä jotka, mikäli seuraisivat sydämensä ääntä, ajautuisivat useasti kaksintaisteluihin kuolemaan asti." Sellainen tarvitsee jarruja. Sellaisen pitää olla lainkuuliainen. En tiedä koskeeko sama yhtä voimakkaasti ns. hyviä ihmisiä. (Mikäli sellaisia onkaan, that is.)
Kirjoittaja toivoo että jos häneltä jatkossa kysytään tieteellisyys-epätieteellisyys -kysymyksiä, niin että ne eivät olisi laillisuus-oikeudenmukaisuus -kysymyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti