Roskaa!

Kävin eräänä päivänä huoltoasemalla. Kävin nappaamassa annoksen ns. klassista roskaruokaa. Samalla huoltoasemalla oli kuusissakymmenissä oleva mies. Joka selitti että hän ei koskaan syö roskaruokaa, koska se ei ole ruokaa vaan roskaa. Ja että nykynuoriso ahtaa sellaista ja on siksi lihava. En tiennyt että mitä muutakaan tähän voisi sanoa, kuin että "Joo, mä syön aina näitä ja siksi mä oon tälläinen läski!" Huumori syntyi siitä että kyseinen herra kantoi ylipainoa. Ja minä taas .... en.

Tämänlainen ironian vastaisku on helppo käyttää "jauhot suuhun" -asenteella aivan mihin tahansa. Esimerkiksi jos pornoa vastustava feministi tulee selittämään että pornografiassa on epätosi naiskuva ja että se vääristää siksi ihmisten käsitykset naisista, niin siihen voi vastata jotain sen tapaista, että "katson aina pornoa eikä se mitään epätotta naiskuvaa esitä." Tämä on tietysti vähemmän nokkela. Se lähinnä nollaa keskustelun. : Pornon kannattaja voi nähdä että vastustaja ei tunne aihettaan kun taas Pornon vastustaja näkee tämän tietysti todisteena siitä miten syvällisesti porno vääristää katsojansa mielen. [Että todistettu esimerkin voimalla : QED].

Kuitenkin se samalla iskee vaikean filosofisen ongelman joka koskee pornografian määrittelyä. Ongelma on kaksijakoinen. Ensimmäinen on se, että antaako pornografia itse asiassa minkään laista kuvaa naisista. Se, että pornografia ylipäätään voi tehdä minkäänlaista kuvaa naisen luonnosta vaatii taustaoletuksia. ; Joku voisi sanoa että pornografia on määritelmänsä mukaan jotain joka tavoittelee kiihottumista. Se ei siis tee mitään tieteellistä tai metafyysistä väitettä mistään. Se provosoi seksuaalireaktioita, ei intellektuelleja tai maailmankuvallisia väitteitä. ; Pornon suhde maailmankuvaan voidaan nähdä vain käänteisen kautta. Porno itsessään ei väitä mitään tai ole maailmankuvallista. Vasta kun on maailmankuva joka after the fact tulkitsee pornoa, se liittyy maailmankuvaan. Seuraussuhteet menevät nurinpäin.

Ja vaikka uskottaisiin sellainen asia että tosiasiassa mitään ideologiatonta viihdettä ei ole, niin siltikin meille jää ongelma ; Kun puhutaan siitä että se esittää naiset väärässä kuvassa, on pakko tehdä jonkinlainen kannanotto siihen mitä nainen sitten on. Muutenhan väitetyn kuvan ja aidon naiseuden välille ei saada eroa. On oltava kohde jota verrataan toiseen ja näiden huomataan olevan erilaisia. Sanoessaan että porno esittää epätoden naiskuvan, kriitikko itse asiassa sanoo tietävänsä mitä naiseus tarkoittaa.
1: Pinnalliset, typerät ja mitään miettimättömät ihmiset voivat toki ajatella että "a- ideologioissa ei ole sisältöä". Eli esimerkiksi anarkismi ei olisi poliittinen järjestelmä tai ateismi olisi tyhjä ideologia. Tämä on selvästi epätotta, koska se voi toimia jos ja vain jos sillä vastakohdalla ei ole sisältöä. Anarkismilla on sisältö koska se sanoo mitä politiikka ei saa olla, ja tässä nähdään merkityksiä. Siksi siinä korostuu keskushallinnon puute. Ateismi merkitsee irtautumista uskonnon opeista ja järjestöistä ja kenties irtautumista myös henkilökohtaisissa arvostuksissa ja tunnesuhteissa moniin asioihin.

Postmodernismiin suhtautuessaan pornografian kriitikko joutuukin miettimään monenlaisia kysymyksiä. Tärkein niistä on itse asiassa yllättävä : Voiko konstruktio ylipäätään olla valheellinen? Tai oikeastaan onko tällä valheellisuudella mitään merkitystä! Sillä postmodernismin koko idea on siinä että ihmisiä käsitellään kulttuurin sisällä eri tavalla. Kysymys on ihmisten määrittelyistä. Se peräti korostaa sitä että näistä ei voida täysin vapautua.
1: Esimerkiksi Derridaa seuraava dekonstruktio on ikuinen prosessi, jossa dekonstruktio johtaa korkeintaan luokitusten muuntumiseen. "Kirjaan tulkitsija kirjoittaa marginaaliin ja tästä painetaan uusi kirja."

Kaikki on konstruktiota ja mitään suoraa objektiivisuutta ei edes ole. Itse asiassa jos konstruktiota kutsutaan objektiiviseksi, se postmodernismin maailmankuvassa on yleensä enemmänkin hegemoninen diskurssi kuin Totuus. Konstruktio on silloin vain maailmankattava. Tämä johtaa siihen että voidaan katsoa että konstruktio on
* "ihmisen eksistentiaalisen kokemusmaailman kannalta totuus" ja "X on konstruoitu" → "X on tehty reaaliseksi, merkitseväksi, olemassaolevaksi". Konstruktio ei tällöin ole puhtaasti sanoen vale, eikä valheelliseksi konstruktioksi kutsuminen ole reaalinen vaihtoehto.
* Toisaalta taas yhteys "absoluuttiseen objektiiviseen totuuteen" voidaan nähdä etääntyneeksi. Silloin kaikki konstruktiot ovat epätotta, joten myös tapa jossa ihmisen ruumista hallitaan kieltämältä tältä esimerkiksi seksi kameran edessä - ja näiden tuotosten katselu silmillä jne.- on Michel Foucaultin ruumiin kontrollia ja osoitus siitä että pornografian kieltokin on konstruktio sekin. Eli pornografian vastustuskin on "epätotta naiskuvaa".

Näin ollen jokainen pornografiaa sen "valheellisesta naiskuvasta" vastustava feministi tunnustautuukin joksikin muuksi kuin postmoderniksi. Hän tunnustautuu enemmänkin modernistiksi - tai jopa esimoderniksi. Silloin naiskuva on samalla tavalla mitattava suure kuin vaikkapa ruumiinpaino ja rasvaprosentti josta voidaan tehdä arvioita "läskiydestä". Ja jonka yhteyttä roskaruokaan voidaan tutkia (tosin se olisi nollatutkimus).

Minulla ei ole mitään tätä vastaan - olen itsekin modernisti. Olisi vain mukavaa jos oltaisiin rehellisiä. Ilman tätä rehellisyyttä ensin epävakuuttavalta tuntunut letkautus sisältää terävämmän piikin kuin se oivaltavammalta näyttänyt essonbaariletkautus. Tosin tämän rehellisyyden kanssa joutuisimme ihmettelemään sitä miksi esimoderni fundamentalisti on yleensä rinta rinnan postmodernin feministin kanssa vastustamassa pornografiaa. Toinen vain puhuu Jeesuksesta, mutta muutoin argumentit ovat koko lailla samoja. Tämä on tietysti feministille varsin epämiellyttävä huomio, sillä he usein esiintyvät jonain joka on liikkeenä vapauttanut naiset vanhoillisista normeista ja rajoituksista. Historiallisesti tämä onkin totta, mutta nykyään näyttää siltä että feminismi näyttäytyy yllättävänkin usein ns. taantumuksellisena ja sensuristisena toimijuutena.