Rajoittuneet ja tiedeuskovaiset

Vitun pässit. Anteeksi lampaat.

Uutisissa on usein otsikoita joissa sanotaan sellaisia kuin "Ihme : Lapsi sai näkönsä", jossa kuitenkin kuvataan uutta verkkokalvoteknologiaa. Samoin usein tulee ihmeparanemiskertomuksia jossa ihminen käy leikkauksia ja fysioterapiaa jonka päätteeksi hän kiittää Jumalaa. Jos havaitut toimijat ja heidän kiittämisensä unohtuu, ja kunnia delegoidaan jollekin imaginääriselle tai ainakin eihavaitusti toimineelle, se on kaunista ja hengellistä. Jos taas kyseenalaistat näitä lausuntoja, niin olet paha tiedeuskovainen. ; Skientismi. Sitä vihataan nimenä. Se kelpaa itsessään argumentiksi. Jos joku on skientisti, hänellä ei ole viisautta. Yleisesti ottaen nykyaikainen ihminen kunnioittaa tiedettä, mutta halveksii skientismiä.

Tässä on kuitenkin mielenkiintoinen kysymys. Miksi ihmeessä ajatellaan että kaikki olisi uskontoa? (Mitä tarkoittaa että jokin on uskontoa tai uskoa. Mitä väliä sillä ylipäätään on onko jokin uskontoa. Onko muita näkökulmia asiaan. Ja mitä ne tarkoittavat. Jne.) Miksi ateistejen sanotaan olevan ateistiuskovaisia. Miten evoluutikot ovat evoluutiouskovaisia. Miksi tieteellisen maailmankuvan kannattaja on tiedeuskovainen. Karkeasti ; syy on siinä minkälaista filosofiaa heille on opetettu.

Aloitetaan helposta (ainakin minulle helposta).

Hän kokee katsovansa valoon. Minä näen hänessä vain pimeyttä.

Miksi kreationistit näkevät uskontoa kaikkialla? Pääsyy tähän on se, että he itse asiassa ovat hyvin vieraantuneita luonnontieteellisestä ajattelutavasta. He nojaavat pääasiassa havaintojen tulkitsemiseen. Ja tässä he nojaavat käytännössä vain yhteen perinteeseen. Deduktioon. Kun vaikka luonnontieteen professuurin itselleen ansainnut kreationisti tekee juttujaan, on yllättävää miten argumenteista puuttuu induktiivinen puoli. (Teknisesti heillä kyllä on vertauksia, anekdoottilistoja ja analogioita, jotka ovat toki perimmiltään induktiivisia, mutta jotka edustavat hyvin rajoittunutta ja tiettyä osaa induktiosta. Valtaosa induktiivisesta argumentaatiosta on vierasta tai se ainakin puuttuu kreationistien argumenteista.)

Deduktiivinen päättely on yksinkertaista ja varmaa. Sen viekotteleva voima ei sinänsä yllätä. Deduktion luonnetta kuvaa se, että jos premissit ovat tosia, johtopäätös on tosi. Deduktiossa ongelmat ovat rakenteellisia virheitä, jolloin se ei ole oikein tehtyä deduktiota. Tällöin voidaan puhua huolimattomuusvirheistä. Tämän lisäksi on mahdollista hylätä premissit, nähdä ne väärinä.

Kreationismin kannalta tämä on tärkeää koska se selittää miksi miltei jokainen kreationisti korostaa olevansa avomielinen. He ajattelevat deduktiivisesti ja silloin se tarkoittaa sitä että premissit hyväksytään ja valitaan puhtaasti uskonvaraisesti. ; Tämä on oleellinen koska usein esiin nousee se, että uskominen voi olla belief -uskoa ja faith -uskoa. Ja tämä jako on erityisen tärkeä kreationisteille, jotka korostavat että usko ei ole vain irrationaalista vakaumusta, vaan jotain jonka takana on perusteluja. Ja kyllä slogania "Faith is not the same as belief" osaa jokainen asiallisemmankin uskovaisuuden edustaja toistella. Perinteinen jako belief ja faith -uskoon meneekin siten että belief on sokeaa uskoa ja faith on ikään kuin päätelmä (ei välttämättä ehdoton todistus). Näin ollen deduktiivisessa maailmassa belief tarkoittaisi sitä että Jumalan olemassaolo olisi premissi. Faith tarkoittaa sitä että Jumalan olemassaolo on johtopäätös jostain muista premisseistä. ; Näin ollen avomielisyys tarkoittaa sitä että jos ei hyväksy premissejä, niin sitten on erilainen maailmankuva. Tämä on kreationismin avomielisyyttä. Se ei ole sitä että omaa kantaa oltaisiin ikinä valmiita korjaamaan tai hylkäämään. Falsifiointperiaatteilla "ei ole niin väliä" kuten sivistyneemmät kreationistit selittävät.

Tästä päästään siihen että kreationismin ytimessä on joukko premissejä jotka hyväksytään uskonvaraisesti. Jumala on faith, nämä maailmankuvallliset taustaoletukset ovat belief. Ja ne voidaan hyväksyä vain olettamalla ne tosiksi ja tässä on kreationistien koko setti. Kun ne hyväksyy, ei ole huolia, murheita tai pelkoa epävarmuudesta. Tämänlaiselle asenteelle on nimi. Dogmaattisuus. Se kieltämättä näyttää hieman relativismilta avomielisyyspuolineen, ja on ymmärrettävää miksi kreationistit kokevat olevansa avomielisiä. Tämän mallinen maailmankuvakeskeinen dogmatismi jota myydään avomielisyytenä on korostunut etenkin Intelligent Designissä.

Itse näkisin että ylläoleva on kaiken kaikkiaan aika turhaa ajattelua. On turhanpäiväistä saivarrella oletuksista. Joko asian voi ratkaista tai asialla ei ole väliä. Miksi pitäisi vääntää ja osallistua keskusteluun joka ei  perustu ratkaisemiseen vaan siihen että huudetaan omia lähtökohtia joita ei voi lähtökohtaisesti kyseenalaistaa tavalla joka olisi muuta kuin toisten oletusten tekemistä.

Siksi luotankin pääasiassa induktioon. Induktio itse asiassa on tieteellisen metodin syvintä ydintä. Siinä moni irrallinen havainto syntetisoidaan deskriptiiviseen muotoon joka paitsi kuvaa luontoa, myös tekee selitysvoimaisia teorioita jotka ennustavat tulevia havaintoja. Induktio tuntuu kreationisteille heikolta koska ne eivät ole varmoja samalla tavalla kuin deduktio. Induktion heikkous on siinä että tiede tarvitsee testejä ja uudelleenhavainnointia. On toki tärkeää muistaa että tosiasiassa tiede ei ole puhdasta induktiotakaan. Lait ja teoriat tuottavat ennusteita joiden osuvuus voidaan koetella. Tällä hypoteesillä testataan teoriaa. Tieteen suurin avo onkin juuri induktiivisuudesa ; Se pakottaa ihmiset tyhjistä oletteluosta kohti edes periaatteessa konkreettisia kohteita. Deduktio ei välitä miten abstrakti tai keinotekoinen premissi on. Tieteessä näin ei ole ; Se ei toki rajaa Jumalaa tai edes yliluonnollista ulos suoralta kädeltä. Se vain vaatii että nämä konkretisoituvat maailmassa testattavalla tavalla.

Tämä kokonaisuus tarkoittaa sitä että deduktio on vain osa tieteen välinepakasta. Avomielinen kreationisti valittaa sitä että evolutionisti ei hyväksy hänen maailmankuvallisia premissejään, mutta tosiasiassa hän itse on se joka on rajoittunut. He nojaavat hyvin rajoittuneeseen määrään rationaalisia työkaluja. Ne on tietysti nopeampi ja helpompi oppia. Mutta samalla koko rakennelma nojaa deduktion vakavaan tiedettyyn virheeseen. Se on "garbage in-garbage out". Jos premissit ovat perseestä, lopputulos on roskaa. Ja koska deduktio ei testaa ja kokeile premissejään, ei puhdas deduktio koskettele sellaisia asioita kuin "Totuus" tai "Todellisuus". Ne ovat enemmänkin toiveiden ja maailmankuvan konstruktiota. Pääasiassa deduktioon nojaavat maailmankuvat ovat kuvauksia "millaisena haluan maailman nähdä" eivätkä sitä mitä se on.

Kreationisteilla on kuitenkin kova ongelma tieteen kanssa ja se tulee juuri siitä varmuuden tunteesta. Moni ihminen ei arvosta tietoa ja tiedettä ja tutkimista. Heidän täytyy olla "varmoja". Deduktio tarjoaa tähän tunnetilaan ratkaisun jota induktiotakin soveltava tiede ei voi heille antaa. Dogmaattisuuden taustatunne onkin juuri kaipaus varmuuteen sen sijaan että olisi kaipausta tietämiseen. Tietämisen tunne varmuuden kautta riittää hyvin monille.

Toisaalta tämä deduktiokeskeisyys selittää myös miksi tiedettä pidetään vihollisena. Kreationistit itse asiassa yleensä ottaen arvostavat tiedettä. Mutta he tekevät sen tarkoin ehdoin. Tiede saa olla soveltavaa. Se saa tuottaa koneita. (Kreationisteissa onkin itse asiassa tilastollinen yliedustus insinööritieteiden edustajia.) Sen sijaan jos tiede koskettelee kreationistisen maailmankuvan perusoletuksia, asettaa niitä hypoteettis-deduktiivisen prosessin tielle, he loukkaantuvat. Sillä deduktiota kuvaa se, että jos yksi premissi kaatuu, sillä on usein syviä vaikutuksia koko struktuuriin. Premissin kumous on siksi erittäin vakava asia. Ja koska se tehdään induktiivisesti - dogmaatikosta epävarmasti - kreationisti näkee tämän lähinnä maailmankuvallisena saivarteluna ja ideologisena hyökkäyksenä.

Deduktion maailmasta puuttuu teorian korjaamisen mahdollisuudet. Empiria jossa on induktiota on tässä suhteessa joustavampi. On helppoa korjailla ja muuttaa teoriaa, lisätä ad hoc oletuksiakin tarpeen mukaan. Näin ollen kriisit eivät ole yhtä dramaattisia. - Tämä on hitusen ironista sillä juuri halu varmuuteen on deduktion takana. Varmuudesta ei tietysti luovuta, vaan on helppoa tuomita nämä koko korttitalon kaatavat puolet "harhaopiksi", eli kutsua niitä maailmankuvallisuudeksi tai "darwinismiksi" (vaikka ne käsittelisivät jotain ihan muuta aihetta kuin evoluutiota. Sillä kreationisti näkee että ne tukevat evoluutiota mutkan kautta, tavalla jota voisi sanoa vaikkapa "faith-evolutionismiksi". Nämä ovat kreationisteille evolutionismin maailmankuvallisia taustaoletuksia.)

Deduktiivisessa maailmassa kompromisseja on vaikeaa tehdä. Ja siksi onkin kyseenalaista keskustella kreationistien kanssa ollenkaan. Heidän argumenttinsa voi lukea heidän kirjoistaan ja heidän premissejään voi käsitellä tieteellä ja induktiolla. Kun kreationisti ei hylkää omaa rajoittunutta lähtökohtaansa, ei keskustelu voi johtaa mihinkään. Miksi sitä edes pitäisi käydä? He eivät voi ymmärtää että tiede ei ole uskontovastaista itsessään, vaan että jotkut sen tulokset voivat olla joitain uskontoja ja uskonnäkemyksiä vastaan. (Tai oikeastaan kreationisti ei yksinkertaisesti näe eroa noiden kahden välillä.) Tieteelle avomielisyys ja maailmankuvariippumattomuus tarkoittaa juuri sitä että maailmankuvallisilla premisseillä ei ole väliä koska pyöritetään hypoteettis-deduktiivista ennustemyllyä. Kreationistille avomielisyys tarkoittaa kykyä ymmärtää eri maailmankuvalliset premissit ja sitoutua omaansa uskon hypyllä.

Itse asiassa voidaan mennä niin pitkälle että deduktiopohjainen kreationismi ei edes ymmärrä epävarmuuden käsitettä koska he ovat sitoutuneet epävarmuuden tunteeseen. He eivät nimittäin oikeasti vertaa deduktion varmuutta induktion varmuuteen. He nojaavat siihen että deduktio on varmaa jos premissit ovat tosia. Ja vertaavat tätä induktion ongelmiin. Kuitenkin kun koko järjestelmiä tarkastellaan voidaan huomata että looginen ristiriidattomuus ja muut ehdot toimivat myös induktiossa. (Esimerkiksi modus tollens -päättelyperiaate falsifikaatiokriteerissä on deduktiota ja se tekee kumoamisesta loogisesti pätevää.) Tosiasiassa ratkaisevaa ei ole se, onko induktio täydellinen. Ratkaisevaa on se, että se on vähemmän epävarmaa kuin puhdas premissin ilmoille heitto. Induktiota ja deduktiota käytetään tieteessä rinnan siten että induktio paikkaa deduktion puutteita, joista mielivaltainen premissointi heittää vakavan epäilyksen ja epävarmuuden joka ikiseen deduktiiviseen päätelmään mitä ihminen on tehnyt ja mitä hän voi tehdä. Tästä tyhjyydestä voidaan ponnistaa pois vain induktiivisin menetelmin. Tämän vastkohtana on usko. Ja tätä kautta käsitys tieteellistä prosessia noudattavasta tiedeuskosta on itse asiassa sisäinen mahdottomuus. There is no such thing.

Jatketaan vaikeampaan.

Emme ole matoja, joiden paskat varisevat puusta.
Olemme jotain epämääräisempää, ja asumme omien paskojemme kanssa.

Edellisen kappaleen kaksi viimeistä sanaa eivät ole vahinko. Sillä jos otamme huomioon sen, että skientismiä eivät vastusta vain kreationistit. Kreationistit ovat marginaalia. Skientistejä pidetään "kylminä ja kovina" "noin yleisesti". Kuitenkin tässä ylläolevassa on oleellinen ydin myös näihin. Kun mietitään postmodernismia ja relativismia, onkin oleellista huomata että ne yleensä ottaen nojaavat perustelunsa juuri samantapaiseen ajattelutapaan kuin kreationistit. Itse asiassa esimerkiksi eksistentialismissa vallitseva desisionismi on käytännössä juuri samantapaista ajattelua eri sanoin muotoiltuna. Itse asiassa minun tarvitsee lisätä aika vähän. Riittää kun tajuaa että kreationistinen ajatteluprosessi on takana myös valtavassa määrässä relativistista argumentointimaailmaa.

Olen huvittunut kun näistä monet "sofistikoituneesti uskovat" osaavat kuitenkin nyrpistellä kreationismille. Osaavat nyrpistellä vaikka harvemmin osaavat kertoa kreationistien argumentteja ja vielä harvemmin käsitellä niiden tiedevirheitä. Tässä nyrpistelyssä onkin itse asiassa jotain tuttua. Se on tuttua sellaisilta uskonmiehiltä jotka ensin haastavat evoluutikoita keskusteluun ja sitten "eivät ole kiinnostuneet tuollaisista tieteistä". Miksi sitten edes pitäisi vastata? Ja miten he voivat vastustaa teoriaa jonka sisältöä he eivät edes osaa. (Ja osaaminenkaan ei vielä tarkoittaisi samaa kuin sen ymmärtäminen ja kyky käsitellä osaamaansa. Joka vasta on se asiallisen keskustelun taso.)

Ei ole ikkunaa koska se on muurattu kiinni.

---

Kirjoittaja ei mielellään valitse jos on vain pahoja ratkaisuja. Mutta kun hän valitsee hän on mieluummin tiedeuskovainen kuin rajoittunut.