"New Scientist (11 May 2013)" kirjoitti melko paljon psykiatreja jakavasta kiistasta. Uusin "Diagnostic and Statistical Manual pf Mental Disorders" (DSM) on jakanut leirin. Osa katsoo että se ei ole enää tiedettä ollenkaan. Kritiikki tiivistyy kahteen muotoon. Ensimmäistä voisi sanoa "kaiken kattavaksi medikalisaatioksi", jonka ongelmana on se että DSM luokittelee kyllä hienosti, mutta että jokainen ihminen on luokiteltavissa johonkin. Ja ennen kaikkea sen koko suhde sairauteen ja oireisiin nähdään vanhentuneeksi. Se keskittyy oireklustereihin tavalla johon ei ole totuttu muussa lääketieteessä. Eri ongelmista kärsivät voidaan luokitella ja listata saman sairauden alle, koska luokitusjärjestelmä vastaisi sitä että oireiden laatu vaikuttaa. Muissa vaivoissa tutkitaan taustalla olevaa ilmiötä. Näin ollen osa haluaa että keskityttäisiin siihen mitä tiedetään aivojen ja geenien toiminnasta. Tällöin puhutaan ilmiöistä joissa tietysti tilasta syntyy tiettyjä oireita mutta jossa ymmärrettäisiin että tietty oire voisi johtua monestakin eri syystä, ja hoito on täsmennettävä näihin syihin. Eli olisi hoidettava sairautta, eikä oireita.
Tämänlaiset kysymykset eivät ole yksinkertaisia. Sillä otetaan esimerkksi uskonnollinen fundamentalismi. Esimerkiksi neurotieteiden parissa voidaan törmätä ajatukseen jossa fundamentalismi olisi mielisairaus. Tämä koskee sitä että radikaalit näkemykset voitaisiin nähdä mielenhäiriöinä. "Somebody who has for example become radicalised to a cult ideology - we might stop seeing that as a personal choice that they have chosen as a result of pure free will and may start treating it as some kind of mental disturbance." Ja tämä ei koskisi pelkästään radikaalia islamia tai vastaavia, vaan asia olisi tätä laajempi. "I am not just talking about the obvious candidates like radical Islam or some of the more extreme cults" ... "I am talking about things like the belief that it is OK to beat your children. These beliefs are very harmful but are not normally categorized as mental illness." Karkeasti sanoen suhtaudun tämäntapaisiin ajatuksiin hyvin suurella epäilyksellä. Mikään ei ole niin helppoa kuin leimata uskonto (tai ateismi) pelkällä mielentereysleimalla. Kyökkipsykologiassa on helppoa väittää että ateisti on perversoitunut ihminen jota vanhemmat ja muut ovat turmelleet. Tai väittää että uskonto on sairasta skitsofreniaharhoihin verrattavaa hulluutta jossa uskotaan mielikuvitushöppeleihin eikä eroteta faktaa fiktiosta. Mikään ei ole yhtä helppoa. Mutta tämä helppous tekeekin siitä tyhmää. Se on harvoin perusteltua. Tämänlainen asennevammailu on sen sijaan niin yleistä, että tekee mieli ihmetellä todellakin sitä että mikä näitä ihmisiä viiraa ja onko tämän mielenterveydenhäiriöisen aallon takana juomaveden myrkytys vai mikä - ja ennen kaikkea hoidetaanko tätä terapialla vai pakkohoidolla laitoksessa? (Tai siis ohops...)
Uskonnonvapaus on minun maailmassani kohtuullisen suuri arvo. Kuitenkin lähes kaikki uskovaisetkin myöntävät, kuten minäkin, että on mahdollista olla uskonnollinen sekopää ; Jos joku uskovainen kuulee ääniä ja laittaa lapsensa mikroaaltouuniin koska luulee tässä olevan demonin, ei kysymys ole uskonnosta vaan mielenterveyden häiriöstä. Kysymys on siis perustelun vahvuudesta ja kontekstista. Ja tehosta. Jos ajatellaan että islamradikaali paranee pillerillä, on hyvä miettiä että (a) vaikuttaako lääke todella, joka on mahdollinen ja periaatteessa lääketieteen vastattavissa oleva kysymys ja (b) onko kyseessä sairaus jota ollaan parantamassa. (Ja esimerkiksi jatkokysymys ; Onko kusipäisyys mielenvika?)
Tässä kyseisessä fundamentalismin mielenterveys-terapiateemassa perusteluna on aivopesu. Siinä katsotaan että aivopesun mekanismit ovat tunnettuja. Ja niiden vaikutuksistakin ja toiminnan ehdoista, tasoista ja rajoista, on tietoa. Aivopesty uskovainen ei siis olisi tehnyt mitään uskonvapaudenmukaista valintaa vaan hänet olisi manipuloitu-indoktrinoitu uskontoon. "We all persuade each other to do things; we all watch advertising; we all get educated and experience [religions.] Brainwashing, if you like, is the extreme end of that; it's the coercive, forceful, psychological torture type." Taylor also noted that brainwashing, though extreme, is part of a the "much more widespread phenomenon" of persuasion. That is, "how we make people think things that might not be good for them, that they might not otherwise have chosen to think." Tässä näkökulmassa on vahvuus. Se ei keskity oireeseen vaan syyhyn. On kuitenkin kyseenalaista onko se ylitsepursuavaa medikalisoitumista. ; Psykologian vaikuttaminen uskonelämään on melko intiimiä ja turhan kaikenkattavaa. (Vaikka kysymys on joka tapauksessa siinä että mihin vedetään raja. Jo nykyään.) Kuka on huostaanotettava ja kuka on aktuaalinen oma terve itsensä, jota ulkomaailma ei ole ohjaillut ovelasti vaikutteillaan. Luultavasti kukaan ei ole Kierkegaardilainen indiivi hengen ritari joka toimii täysin itseriittoisesti ja vapaasti, ja vaikka olisikin, hänen erottamisensa muista ihmisistä voi olla hyvinkin vaikeaa ellei mahdotonta.
Nähdäkseni uskonnollinen indoktrinaatio ja etatistinen kontrollikulttuuri on kulttuurimme pahin uhka uskonnonvapaudelle. (Toisin kuin jossain muissa "rauhan uskonnon" maissa joissa rakenteellisen väkivallan sijasta käytetään sitä ehtaa väkivaltaa.) Tosin jos minulta kysytään, tässä vastaan tulee itse asiassa se ongelma, että on täysin mahdollista että "hoidettavia" tulee liikaa. Eettisen hoitofilosofian ja määritelmäkeskeisen filosofisen rajanveto -ongelmien lisäksi on olemassa sellainen rajoittava tekijä kuin lompakko ja yleinen mielipide. Se taas ei välitä edes siitä että onko tämälainen medikalisoitu uskntokuva tosi vai ei. (Todeksi osoittaminen, kaikista vaikeuksista ja tämän hetken puutteista huolimatta, ja siihen liittyvien ongelmien ratkaiseminenkaan ei siis riittäisi, koska siitä huolimatta ongelmaiset vastustaisivat ja heillä on paljon valtaa. Eikä tarvittavien hoitoonkaan olisi välttämättä varoja.)
Uskonnonvapauden vaihtaminen psykiatrien diagnoosille alisteiseksi on kirjoittajalle yhtä miellyttävää kuin ajatus siitä että tungettaisiin pöksyt täyteen mehiläisiä. Kirjoittaja olisi varmasti jonossa hoitolistalla ensimmäisten joukossa. Toivottavasti poistavat kivun mutta jättävät turvotuksen, kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti