tiistai 18. kesäkuuta 2013

Turinin testi

Negatiivista asiaa.
Torinon käärinliina (Shroud of Turin) on kuuluisimpia reliikkejä. Se kilpailee lähinnä sellaisten mystisten esineiden kuten "Graalin malja" kanssa. Se on 4 metriä pitkä, 1,1 metriä leveä kangas. Se ilmestyy kirjallisiin lähteisiin 1350. Historiassa tunnetaan useita vastaavia liinoja, esimerkiksi Belgradissa, kirkkotaiteen museossa on 1282 ja 1320 välisellä ajalla tehty saman näköinen kuva. Vuonna 1989 se ajoitettiin - aiemmin katolinen kirkko oli kieltäytynyt koska vanhemmat ajoitusmenetelmät vaativat melko paljon testattavaa ainetta. AMS -menetelmällä ainetta tarvittiin melko vähän. (Tutkiminen on usein tuhoamista.) Ja tieteellisen analyysin tulokset päätyivät mediaan ja yleiseen tietoisuuteen. Tulos oli 689+-16 BP. Eli Suomeksi : Se asettuu ilmakehän kalibrointikäyrien avulla vuosien 1275 - 1381 väliin. Se ei ollut 2000 vuotta vanha vaan seitsemisen sataa vuotias.

Ei kulunut kauaakaan kuin käärinliinan ihmeenomaisuuden puolustajat ohittivat tämän testin. Syyksi ehdotettiin aluksi epäpuhtauksia. Lähteiksi esitettiin esimerkiksi se tosiasia että käärinliinassa on palopaikkoja. Myös bakteeritoiminta voi vääristää tuloksia. Ongelmana näissä oli se, että kontaminaatiota vaadittaisiin niin paljon että se näkyisi paljaalla silmälläkin - niin raskaassa tärveltymiesessä ei voitaisi ihmetellä että miten se on värjäytynyt vain ohuesti pinnalta. Hiilestä 64 % olisi pitänyt korvautua uudestaan. Se, että tämänlaatuinen dramaattinen tapahtuisi kankaan merkittävästi lahoamatta vaatisi suoranaisen ihmeen.

Myöhemmin nostettiinkin esiin se, että käärinliinassa on myös paikkoja. Tämä on tietyllä tavalla jo loukkaus tutkijoita kohtaan, koska kankaan paikkauskohdat näkyvät. Ja itse asiassa Chris Turney kertoo "Luut, kivet ja tähdet - iänmäärityksen tiede" -kirjassa siitä, miten tutkittu ja ajoitettu kangaspala oli tietynlaista kudosta. Ajoitukseen otettiin "kalanruotokuvioinen" palanen. Olisi hyvin epätodennäköistä että ajoitus olisi väärä.

Karkeasti ottaen tämä olikin yleinen kanta. Tietysti on aina ihmisiä jotka ovat ideologian sokaisemia ja jotka kuluttavat valtavasti aikaa siihen että yrittävät todistaa jotain joka on jo falsifioitu. (Hence kreationismi.) Tietysti on aina ihmisiä jotka yrittävät puolustaa ihmettä toisella ihmeellä - esimerkiksi selitettiin että Jeesuksen ylösnousemus oli erityisen säteilevä. Neutronipurskauksen tyylinen säteily olisi lisännyt radiohiiltä roimasti ja näin ajoitus tuottaisi liian nuorta. (Tämäkin on tosin periaatteessa selvitettävissä koska säteily kankaalla on selvästi epätasaista - siinä on kuvio. Jos kuvan syntyminen liittyy tähän säteilyyn kuten väitetään, pitäisi merkkaantuneiden kohtien olla huomattavasti nuorempia kuin värjäytymättömien alueiden.) Ajoitusmenetelmien tuottama tulos vaiensikin vakavasti otettavia lausuntoja.

Ja monia muitakin detaljeja!
Kunnes tuli "Pray Codex". Se on historiallinen teos joka piti sisällään melko mielenkiintoisia yksityiskohtia Torinon käärinliinasta. Kuvassa on Joosef Arimatialainen, Nikodemus ja kolmas henkilö, ilmeisesti apostoli Johannes. He käärivät Jeesusta kalanruotokuvioiseen liinaan. (Joka on merkittävä samanlaisuus). Sen lisäksi;
1: Jeesus on alasti. Keskiajalla tämä on ollut erikoista.
2: Kädet on asetettu ristiin vyötäisille.
3: Jeesuksen oikea käsi on vasemman käden päällä.
4: Oikeassa ranteessa on veritahra.
5: Peukalot ovat näkymättömissä.
6: Jeesuksen sormet ovat hyvin pitkät.
7: Siinä on L -muotoon asettuvia pyöreitä reikiä (4kpl)

Nämä ovat merkittäviä yksityiskohtia, koska ne ovat juuri kuten Torinon käärinliinassa. Ratkaisevaa onkin se, että tämä manuaali on tiedetysti vanhempi kun ajoitustestin antamat tulokset. Se on vuosilta 1192-1195 Tämänlainen luonnollisesti siirtää pakkaa aivan uudestaan. Merkittävää on, että kaikki yhteydet eivät ole sellaisenaan saatavilla Raamatusta. Näin ei ole yhteistä lähdettä josta yksityiskohdat voisi kärsivällisellä pänttäämisellä saada oikein. Kun yhteydet ovat tämänlaisia, on tutkija hieman kuten poliisi joka kuulee jonkun henkilön - hovimestarin, "matkoilla olleen aviomiehen, ennustajaeukon... - kertovan tarkkoja yksityiskohtia murhasta. Ja vieläpä nimenomaan sellaisia tietoja joita ei ole vuodettu lehdistölle vaan joita on pidetty ns. "tutkinnallisista syistä" salassa. Poliisin on pakko ajatella että ennustajan on oltava murhaan osallinen.

Ajatus siitä että väärentäjä olisi tehnyt väärennöksen vaatisi siis vähintään sen, että tekijä olisi tietoinen tästä vanhemmasta manuaalista ja olisi kopioinut tiedot siitä. ; Koska "Pray Codex" oli olemassa siinä vaiheessa kun käärinliinaa väärennettiin, tämä on teoriassa mahdollista. Se on tosin myös aika epätodennäköistä. Ajoitusmenetelmän tulos oli vahvin kritiikki liinan aitoudelle joten sen kyseenalaistaminen antoi monille luvan katsoa että käärinliina olisi vähintään 1190 -luvulta ellei varhempi. Ja tässä ajattelussa ei tietysti ole mitään vikaa. Se, että tietoja puuttuu vielä 1190 vuoden varrelta ennen on ongelma provenienssille, mutta se ei väistämättä falsifioi sitä. Se, että tämänlainen ihmeelinen esine olisi ollut  - paitsi että kuvio on jäänyt mainitsematta Raamatusta - herättämättä huomiota ennen kyseistä ajankohtaa on epätodennäköistä, se vaatisi hyvän selityksen sille miksi ja miten liina olisi tuhat vuotta kateissa ilman että se olisi samalla tuhoutunut dramaattisesti.

Sama - mutta parempi.

Kuitenkin itse katson että ajoitus on oikein. Se päin vastoin tukee omaa teoriaani liinasta. Se on itse asiassa "teoria kahdesta liinasta". Tämä on liitoksissa etenkin siihen hypoteesiin joka liitetään Leonardo da Vinciin. (Itse tosin en sido sitä niin vahvasti henkilöön vaan aikaan. Renessanssin aikaan riitti kokeilijoita jos jonkinlaisia.) Tämän teorian vahvuus on siinä että provenienssi on itse asiassa "varsin hauras kapistus". Esineen historia voi katketa. Se, että kaksi eri esinettä liitetään yhteen on liitettävissä siihen että joku sanoo niiden olevan samoja tai joku päättelee niiden olevan olennaisesti samoja.

Aiemmassa historiansa vaiheessa Torinon käärinliinaan kohdistui vakavia väärennysepäilyjä. Piispa Henri de Poitiers varoitti paavi Clement VII:tä (vuonna 1389) siitä, että se oli maalattu ja väärennös. Tästä oli saatu itse maalariksi tunnustautuneen sana. Kyseessä oli siis tunnustettu väärennös. Tämä ei tietysti ole kovin ihmeellistä : Katolinen kirkko on - jopa ansiotaan vahvemmin - kuuluisa siitä miten ihmisiä saadaan tunnustamaan monenlaisia. Mutta toisaalta katolisella kirkolla ei ollut hirvittävän vahvaa intressiä puuttua reliikkeihin. Sillä tuohon aikaan asenne oli enemmänkin niin että "kirkko ilman reliikkiä ei oikeastaan ole kirkko ollenkaan."

Varhaisempi versio oli kuvattu maalatuksi. Tämä mielessä tutkijat olivat tietysti menneet tutkimaan Torinon käärinliinaa ajoitusvempeleidensä kanssa. Tutkimusryhmän juutalainen jäsen esitti että hän oli odottanut näkevänsä pensselinvetoja ja vastaavia jälkiä. Kuitenkin jälki oli aivan erilaista ; Uutta versiota ei ole voitu maalata. Myöskään siinä olevaa verta (tai muuta punaista) ei ole voitu levittää pensselillä.

Torinon käärinliinan uudelleenväärentäminen - Leonardo da Vincin nimissä - sopii siihe että kun Torinon käärinliina päätyi Savoyn perheen haltuun 1453 se katosi 50 vuoden ajaksi. Artista Leonardo olisi voinut tässä vaiheessa tuottaa sen valottamalla camera obscuran ja elohopeasulfidin tai vastaavan väriin reagoivan aineen kanssa. Uusi väärennös oli siis oleellisesti parempi. Ja siinä on täsmälleen samat yksityiskohdat kuin "Pray Codexissa". Sillä Leonardolla oli käsissään sama lähde. Torinon alkuperäinen käärinliina. Näin hänen ei tarvinnut tietää jostain kätköissä pölyttyneestä "neverheard" -manuaalista joka oli melko kaukanakin. Palojälkien ja vastaavien kopioiminen ei ole mahdotonta. Jos haluaa että esine sekoittuu vanhaan esineeseen juuri tämänlaisia yksityiskohtia siitä kopioidaan. Leonardo olisi siis tehnyt "saman mutta paremmin".

Tässä teoriassa merkittäviä vahvuuksia on se, että hopeasulfaatti ja muut valoon reagoivat aineet tekevät negatiivikuvia. Väärentäjä joka maalaisi teoksen tekisi helpommin "positiivin". Suurin ongelma teoriassa on se, että edellä mainittu radiohiiliajoitus ajoittaa liinan ajalle ennen Leonardo da Vincin elinaikaa. Tämä ei tosin ole kovin suuri ongelma, sillä jos joku haluaa väärentää vanhalta näyttävän kankaan, hän ei välttämättä ota nuorta kangasta suoraa kangaspuista vaan hankkii käyttöönsä hieman iäkkäämpää kangasta. Näin ollen Torinon käärinliinan iässä ei ole niin suurta ongelmaa :
1: Jos joku ottaa itsestään valokuvan viime torstain lehden kanssa, kuva voi olla tältä samalta päivältä. Mutta on selvää että se ei ole viime keskiviikolta. Siksi kiristäjät ottavat kuvia kaapatuista jotka pitävät sen päivän lehteä. Jos kuvassa olisi viime torstain lehti, kuvan saaja voisi ihmetellä onko kaapattu enää elossa, vaikka periaatteessa ei ole mitään ihmettä siinä että "Miten hän muka olisi voinut saada käsiinsä viime torstain lehden". Ajoitusmenetelmissä on tässä kohden episteeminen epäsymmetria ajassa.

Lisäksi Torinon käärinliinasta löydettiin - paitsi punaväristä punaokraa - niin myös vermillionia joka on elohopeasulfidia. Tässä kohden keskustelun alle nousee se, että miksi kankaasta löytyy taiteilijavärijäämiä. Tähän syy voi olla aivan viaton. Kuten se, että Torinon Käärinliinaa on kopioitu maalaten kankaalle ja tätä on painettu Originellin Reliikin päälle jotta piispa voisi siunata ja näin "tartuttaa" ihmeenomaisuutta myös tähän kopioon. (Joka ei jostain syystä ole väärennös. Koska teologia.) Tässä voi tarttua väriä. On kuitenkin mielenkiintoista, että jäämissä valokuvatekniikkaan juuri sopivia kemiallisia ominaisuuksia omaavia aineita. - Tosin samantapainen ad hoc -mylly voidaan liittää myös siihen onko liinasta löydetty verta vai ei. Koska on havaittu muutamia veren ainesosasia, voidaan huomauttaa että esimerkiksi albumiinia saa niinkin eksoottisesta lähteestä kuin kananmuna!

Karkeasti ottaen pensselillä tekeminen tuntuu olevan se teoria jota uskovaiset pääasiassa debunkkaavat. Syy on selvä. Tätä on melko helppo kumota. Jälkiä ei näy - veritahrojen tekotavaksi tosin voidaan kuvitella varsin helposti esimerkiksi pipetin kaltainen laite, joka ei ole kovin mystinen tai ihmeellinen. Eikä aito verikään ole mikään rajoitettu luonnontuote joka olisi väärentäjän kykyjen ulottuvilla (oikein millään ajalla, edes kivikaudella siitä ei ollut pulaa.) Mikään pensselisetä ei ole liinaa tehnyt, ja se on helppo uskoa.

Kuitenkin kaikista omituisin selitys on se ihmeselitys.

Kyllä se siitä suttaantuu?
... oikein epävakuuttavaksi
mustetahratestiksi.
Käärinliinassa on paljon omituisia piirteitä. Niiden perusteella voidaan sanoa muutamia asioita. Ehkä tärkein on se, että se ei ole käärinliina. Kasvot ovat hyvin kaidat ja se, mikä on silmiinpistävää on profiiliosan puute. Kääriessä kasvot ja korvat tulisivat mukaan ja kasvokuvan sijasta olisi levinnyt lettupannu. Tämä tarkoittaa sitä että liina on ollut vaakasuorassa selän alla ja tasaisena levynä päällä ilmassa killien. Tämänlaiset olosuhteet ovat melko epätodennäköiset jotta niitä voisi tapahtua haudassa makaavalle. Että kangas ei kaareudu päälle, vaan olisi kun sitä olisi taputeltu siististi yläpuolelta. Eroa voi demonstroida viereen laittamani pikkukuva jossa olen värjännyt patsaalla. Ylempi on leveämpi, koska siinä värjätyn päälle on asetettu paperi. Se on saanut vajua omalla painollaan väriin. (Tätä ei ole kääritty. Käärityt versiot ollivat vain levinnyttä suttua ilman kiinnostavia yksityiskohtia.) Alempi on lähempänä sitä mitä Torinon käärinliina esittää. Siinä patsaan korkuiset tuet ja niiden väliin jännitetty paperi jota on taputeltu ylhäältä varovasti patsasta kohden ovat keränneet kuvan joka on "valokuvamaisempi".

Onkin huomion arvoista, että juuri valokuvatekniikan tyylinen tuo tämän piirteen. Samoin kuin negatiivin. Sen sijaan se, että kangas olisi kääritty ympärille tuottaisi hyvin erilaisia kuvia. Selitykseksi jää se, että Jeesuksen ylösnousemuksessa säteily olisi ollut, tuntemattomalla mekanismilla, ihmeenomaisesti juuri tälle kuvan syntymiselle sopivaa. Jumalan tiet ovat toki ihmeelliset, mutta tämä ei ole pohjimmiltaan mikään selitys. Se on jotain jonka laisia tarvitaan jos ja vain jos todisteet omalle teorialle ovat epätoivoisen epäsopivia, sellaisella tasolla ja tavalla, että niiden ohittamisesta tulee pääasia.

Kyllä ne hyvällä tahdolla saa sopimaan,
kunhan muistaa katkaista nilkoista.
Toinen asia on tietysti koko. Tässä ei tarvitse kuin mennä alkuun laittamaani "negatiivikuvaan" jossa kuvio näkyy selvemmin kuin "positiivikuvassa". Kysymys mikä tässä voidaan kysyä, on se, että eivätkö ne näytäkin aivan eri mittaisilta? Ei ole mahdollista että yksilö olisi eripituinen itsensä kanssa. Tämä onkin aivan relevantti vaihtoehto. Tosin itse tein kuvan kanssa ahkeraa sovitustyötä ja generoin mallin jonka sisällä on mahdollisuuden rajoissa että pituus on molemmilla puolilla sama. Syy tähän on se, että kuva on - oikeastaan kasvoja lukuunottamatta - melkoisen epäselvä. On vaikeaa sanoa missä on mitäkin. Kuitenkin annan tälle tilaa.

Kuitenkin tästä huolimatta tiedetään että pään ja ruumiin suhteet eivät voi toimia; Kääritty Jeesus on erikoisen pitkulainen. Se viittaa goottilaiseen maalaustyyliin. Leonardo da Vincin yhdistäminen kuvaan on perusteltua koska kasvojen mittasuhteet ovat hänen käyttämänsä ihmisideaalin mukaisia. Ja luonto ei tässä kohden seuraa "Pyhää geometriaa" niin tarkasti kuin renessanssiherrasmiehet ovat ajatelleet. Esimerkiksi miekkailumanuaaleista voidaan poimia miekan mittojen symmetriaa. Capo Ferron manuaalissa kuvataan että oikea miekan pituus sovitetaan miekkailijan mukaan. Hän antaa erilaisia ruumiin mittasuhteisiin perustuvia mittoja. Joiden mukaan minä joutuisin käyttämään kolmea aivan eri pituista miekkaa. Syy on selvä : Emme ole "Vitruviuksen mies". Itse asiassa Torinon käärinliinassa anatomia on jännittävä aihe. Sillä uskovaiset puhuvat aina detaljeista. Sitä miten pikselikään ei mene ohi ja miten ohut värikerro son. Siihen miten sormet ovat taipuneet juuri sillä tavalla millä ristiinnaulituilla oikeastikin on. Ja miten selässä on oikea määrä reikiä jotta ne syntyisivät roomalaisella ruoskalla jolla lyödään niin monta kertaa kuin Raamatussa sanotaan.
1: Leonardo da Vinci tahi muu varmasti miettii tälläisiä. Jos minä väärentäisin Torinon käärinliinaa, sormet voisivat mennä ohi mutta ruoskaniskujen jälkien laskeminen ei koskaan! Ja minä en ole panostanut asiaan niin hirveästi. Vakavasti väärentämään lähtenyt miettii tälläisiä. Se, jonka tavoitteena on selittää että sitä ei voi väärentää sen sijaan kärsii tässä kohden huomaamisamnesiasta ja ällistyshalusta.

Suuria linjoja he eivät uskalla katsoa. Sillä vaikka hyväntahtoisesti sovitinkin kuvan niin että Jeesuksen ei tarvitse olla kahden pituinen, niin se mikä kuvasta tiedetään on se, että se ei ole anatomisesti korrekti. Sen pää on 5% liian suuri (ja lisäksi se jostain syystä on paljon paremmin valottunut kuin muu osa liinasta. Tämä sopii siihen jos se on valokuvattu ja naamalle on annettu lisävalotusaikaa.) Lisäksi sen nenä on epäsuhtainen ja kädet ovat luonnottoman pitkät. Jeesus olisi minuakin sairaalloisempi pitkulainen pitkäraajainen ruipelomutantti. (Minulla on suhteettoman pitkät raajat suhteessa ruumiinpituuteen, itse asiassa siinä määrin että tämä johtaa jopa vammautumisiin silloin tällöin. Mutta tämä minun mittasuhdehirvitys ei ole vielä riittävää. Jeesus oli enemmän, tässäkin asiassa!) Itse asiassa mittasuhteet ovat sen verran pielessä, että voisin sanoa vain että kuvassa oleva Jeesus on yhtä luonnollinen kuin mitä Barbie kuvaa aitoa elävää naista. (Suunnilleen samoista syistä vieläpä! Mittasuhteet ovat vääristyneet juuri pitkulaisuuteen ja suuripäisyyteen päin myös Barbienukeilla!)

Mittasuhdekysymys on oleellinen. Itse asiassa se on niin vakava, että kaikki ne väärennösteoriatkin jotka perustuvat ajatukseen siitä että apuna olisi käytetty aitoa ruumista (joko ristiinnaulittua tai haudasta ryöstettyä jolle olisi tehty ristiinnaulitsemisen vammoja) ovat aivan varmasti fuulaa.

 Nähdäkseni Torinon käärinliinan selityksen olisikin pidettävä sisällään kaikki. Detaljien tuijotus on siitä kätevä että sillä keinoin Torinon käärinliina näyttää arvoitukselta jossa eri maailmankuvat antavat eri tulokset. Sillä ihmiset valitsevat eri detaljit. Suuret linjat ovat kuitenkin varsin kiistattomat ja selvät. - Selviä kuin Barbie -nuken epäterveellinen ruumiinrakenne. Ja selviä kuin se, että Barbie ei ole valokuva ja 1:1 -mittasuhteilal tehty malli jostakusta tietystä elävästä ihmisestä. Tai ylipäätään kenestäkään elävästä ihmisestä.

Ajoitusmenetelmien tulokset, kemialliset tulokset, "Pray Codex", vääristyneet mittasuhteet, se että kuva on negatiivi eikä positiivi. Ja se, että mittasuhteet eivät ole levinneet siten kuin käärimällä syntyisi. Kompositio jossa kaikki on mukana johtaa nähdäkseni ensi sijassa yhteen tulokseen. Ja se ei ole maalaamalla väärentäminen. Muut jätän kotitehtäväksi.

Oma kantani on se, että "Sindonologia" eli Torinon käärinliinan ihmenomaisuudesta tehty "tiede" on siitä häijyä että se ei selitä mitään, vaatii muilta kaiken todistamista mutta itse hyväksyy tietämättömyyden ja yksityiskohdattoman ad hoc -liitetyn "ihmeen" todisteeksi. Ja lisäksi se todellakin on sitä että yritetään tukea jotain joka on jo falsifioitu.

Turingin testi mittaa sitä onko tekoäly aidosti älykäs. Tämä Turinin testi (oikeasuomenkielisesti "Torinon testi", mutta se ei olisi yhtä "vitsikäs") ... se tekee jotain samantapaista.

1 kommentti:

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Olen muuten huomannut että Torinon käärinliina -aiheisissa dokumenteissa usein näytetään väärentäjän kohdalla maalaamista. Se ei välttämättä ole tarkoituksellista mielenhallintaa, mutta tämänlainen visualisointi on psykologisesti tehokas keino. Syntyy mielikuva siitä että juuri tämä on se relevantti väärennystapa eikä muu.

Väärennöshypoteesia väheksyvät (konservatiiviset) tahot vieläpä näyttävät jotenkin työläänä. Eli jos on muita keinoja, korostuu näyttelijäntyössä se että tämä on tosi vaikeaa ja raskasta. Aivan kuin argumenttina olisi "koska se vaatii työtä, sitä ei voi tapahtua" koska mitään työlästä projektia ei kukaan ole koskaan missään tehnyt - paitsi punaniska jokamies omassa palkkatyössään joka päivä raataa niska limassa, tämä on. Ja kommentit ja kritiikit laitetaan kuvan päälle jotta syntyy vahva assosiaatioyhteys. Kyllä nämä dokumentaristit mielenhallinnan kikat osaavat.

PS. Pensselöinnissä ja tämänlaisessa on toki se hyvä puoli, että se on helppo ja siksi ymmärrettävä "lähtöhypoteesi". Siis vähän kuin se, että rahassa väärennökset ovat yleensä ihan normiprintterillä tulostettuja joita livutellaan hämyisissä baareissa ja kiireissä paikoissa. Huonoja ja tökeröitä, eivätkä saa samanlaista huomiota kuin ne hienot väärennökset. Pensseli on tässä vähän kuin printteri.