perjantai 21. kesäkuuta 2013

Kopioitu Minuus

"Help, help! I was accidentally copied in your pirated DVD. Scotty, Beam us out!"
 "Star Trekin" teleportaatiolaite perustuu ajatukseen jossa ihminen ja hänen tietoisuutensa voidaan kuvata datana joka siirretään paikasta toiseen. Tietoa käytetään hyväksi kun teleportattava henkilö rakennetaan uudestaan. Tämäntapainen teknologia vaatii ns. fysikalistisen mielen. Sen ytimessä on itse asiassa kopioitavuus. Tätä voi olla vaikeaa huomata, koska teleportaatiossa mieli rakentaa helposti siirtymän paikasta A paikkaan B. Kuitenkin se on enemmänkin sitä, että kopioidaan A, tuhotaan A, siirretään informaatio A:sta paikkaan B ja puretaan sinne uusi kopio A:sta. Teleportaatio ja kopioituminen ovat tässä suhteessa hyvin samanlaisia.

Näkisin että fysikalistinen näkökulma on relevantti. Moni voi älähtää, että tämä on metafyysinen epävarmuuskysymys. Nähdäkseni tämä on kuitenkin hyvä lähtökohta ajatuskokeelle. Lisäksi tämä on "periaatteessa mahdollista" juuri sellaisessa mielessä joka antaa fysikalistiselle tietoisuuskäsitykselle yllättävää voimaa ; Metafyysisestä epävarmuudesta huolimatta siihen liittyy piirteitä jotka tekevät siitä empiirisesti testattavan. Ontologisien oletuksien seurauksena syntyy tavoitteita käytännön sovelluksista, jotka antavat evidenssiä fysikalismille - ei vältätmättä suoraa ehdotonta todistusta mutta tukea siitä että oletukset ovat totuudenmukaisia. Tosin tätä intoa latistaa se, että periaatteellinen testattavuus on abstrakti ilmiö, ja asia ei kuitenkaan ole nykyteknologialla testattava. Mutta ajatuskokeissa tärkeintä lienee se, että sitä ei ole osoitettu mahdottomaksi samalla tasolla kuin ikiliikkujia, ja se on kuitenkin yhteensopiva kaiken sen kanssa mitä tiedämme.
1: Korkeintaan siitä tietäminen on asetettu kyseenalaiseksi. Moni mielenfilosofinen ongelma painiikin sen kanssa että fysikalistisen mielen kohdalla asia voi tapahtua mutta emme voisi tietää siitä. Fysikalismia ei falsifioida, vaan siirretään empirian ulkopuolelle. Tämä on sinänsä hupaisaa, sillä usein fysikaalisuus synnyttää mielikuvan suorasta havaittavuudesta. Näin ei ole.

Fysikalismissa, näkemyksessä jossa tietoisuus voidaan liittää fysikaalisiin elementteihin - kuten hermosoluihin, niiden yhteyksiin ja niiden erilaisiin varaustiloihin - kopioituvuus onkin käytännössä aina mukana. Tässä suhteessa tietoisuuden kopioiminen redusoituu tekniikan rajoitteisiin ; Me voimme korvata monia ruumiinosia keinotekoisilla vastineilla. Keinotekoiset raajat, elimet ja aistinelimet ovat teknisen kehityksen myötä muuttuneet mahdollisiksi. Esimerkiksi "alkeellisia huipputeknisiä" keinotekoisia verkkokalvoja osataan jo tehdä. Tekniikan kehittyessä nämä tulevat yhä laadukkaammiksi ja lääketiede on itse asiassa koko ajan menossa siihen suuntaan että monissa tilanteissa ongelmia korjataan keinotekoisella versiolla.

Tietoisuuden kohdalla tämä viedään vain eteenpäin. Kysymys onkin, miksi ei korvata kaikkea. Jos aivoista poistetaan neuroni joka korjataan sen teknisellä vastineella, ja tämä tehdään joka ikiselle aivosolulle, niin tietoisuus ja ihminen pysyvät ennallaan. ; Yksilökohtaiset erot olisivat kiinni "järjestyksestä". Osien kokonaisuus olisi se mikä tekee ihmisen. Osaset joissa on rakenteet ja "interaktiodynamiikan säännöt" että näiden järjestys suhteessa toisiinsa ovat kuvattavia piirteitä.

Persoonan teleportaatio - siis "minkä" siirto?

Tässä kohden kysymys muuttaa kuitenkin hieman muotoaan. Sillä on selvää että kopiointiohje tietoisuudesta ei ole tietoinen. Edes "Star Trekissä" informaatiopurske joka kuljettaa datan paikasta A paikkaan B ei ole tietoinen. Tietoisuus on olemassa vasta kun henkilö on uudelleenkasattuna. Informaatio kohteesta ei ole kohde. (Tai ainakaan välttämättä ei ole.)

Tässä kohden on hyvä miettiä mikä infrmaatiopurskeessa on erityistä verrattuna teleportissa matkustavaan ihmiseen. Teknisesti teleportaatiokone aivan selvästi kopioi Locken näkemyksen mukaisen persoonan ; Hänen mukaansa ihmisen olemassaolo - ja modernimmin eksistenssi - johtuu siitä että olemme kokevia olentoja. Olemme subjekteja jotka törmäävät tapahtumiin joista syntyy kokemuksia. Lisäksi meillä on muisti ja kokemus jatkuvuudesta ajan yli. Datavirta ei ole tietoinen koska sillä ei ole reseptoreja (aistinelimiä). Lisäksi se ei ole dynaamisessa suhteessa tapahtumiin ja historiaan. Se on passiivinen siirtymä joka on itse asiassa keinotekoista sovittua datavirtaa jossa on sen sisältö vasta kun on sovittu joku koodausstandardi joka mittaa, kopioi - ja ennen kaikkea purkaa - urhean avaruusseikkailijan.

Nähdäkseni Locken näkemys on erityisen rakentava siinä mielessä että siinä identiteetti ei ole muuttumaton möhkäle. Moni filosofinen ajatuskoe pelaakin sillä että jos meillä on muuttumaton minuus, voidaanko sellaista itse asiassa sanoa olevan olemassakaan. Locken mallinen tietoisuuskuva sallii suuretkin muutokset persoonassa. Yksilö ei joudu Theseuksen laivaongelman kautta identiteettikriisiin koska persoonaa ei ole sidottu pysyviin ja muuttumattomiin attribuutteihin, vaan kykyyn muistaa historia ja kykyyn reagoida nykyhetkeen. Siksi Locken mukaan voin olla minä vaikka olen aikaisemmin ollut kristitty ja nykyään en.

Teleportaatiota tietokoneeseen?

Kysymys voidaan kuitenkin muuttaa vielä omituisemmaksi. Sillä teoriassa koko fysikalismi perustuu kopioituvuuteen. Itse asiassa yllättävän moni uskookin että ihminen voi muuttaa muotoaan kokonaan keinotodellisuudessa eläväksi simulaatioksi. Tämä ei tietysti nykyteknologialla onnistu, mutta moni ajattelee että tähän tulee muutos kunhan tekniikka kehittyy.

Ajatus voi tuntua omituiselta, sillä tietokone on mielikuvissa eloton ja kylmä ympäristö. (Tosin kun mietitään "vahvaa ydinvoimaa" ja muita maailmankaikkeuden perusvoimia, niiden kutsuminen "eläviksi", "lämpimiksi" tai "tietoisiksi" ei ole mitenkään ensimmäinen mieleen tuleva asia.) Ihminen informaationa assosioituu miltei väistämättä edellämainituksi teleportaation datavirraksi joka ei ollut tietoinen. Kuitenkin fysikalismissa myös maailma on simuloitavissa. Sekin voidaan korvata "keinotekoisilla analogioillaan". Tällöin maailmaa voitaisiin simuloida tietokoneella ja siitä tulevat muutokset voitaisiin laittaa alaohjelmien reaktioiden pohjaksi. ;Tämä tarkoittaa sitä että pelissä olisi alaohjelmia joissa on algoritmeja jotka mittaisivat ohjelmakokonaisuutta ja reagoisivat tähän. Teknisesti ottaen tämä ON reseptori tai reseptorin "keinotekoinen vastine". ; Joku voisi jopa kysyä että onko tämä edes vastine, sillä luonnonlakien kuvaus on perimmiltään matemaattinen yhtälö, joka on siis luonnostaan sellaista mallia joka sopii algoritmeihin. Tai oikeastaan. Voidaan sanoa että se on algoritmi. (Osa uskookin että maailmankaikkeus on esimerkiksi Jumalan tekemä simulaatio, eli tietokonevertaus olisi hyvinkin syvällinen tai ainakin hengellinen.)

Toki kopioiden kohdalla on tiettyjä ongelmia. "Star Trekissä" oletamme että siirtyjä on Picard koska tämä käyttäytyy tavalla jonka tunnistamme Picardiksi. Se näyttää samalta ja pukeutuu samalla tavalla. Suuri määrä analogisuuksia ei kuitenkaan tarkoita välttämättä mitään. Voi olla että tietoisuus siirtyy, mutta kysymys on siitä miten voimme varmistua tästä. Ja tämä on yllättävän vaikeaa. Ja se on vaikeaa vaikka fysikalismi olisi aivan ehdoton ontologinen Totuus!
1: Voihan olla että alkuperäinen Picard kuolee teleportaatiossa ja tästä synnytetän vain valju imitaatio joka onkin oikeasti Picardin filosofinen zombie - siis hahmo joka reagoi, toimii ja on toiminnoiltaan juuri kuten Picard, mutta joka ei ole tietoinen. Subjektiivinen puoli puuttuu vaikka objektiivinen pysy ennallaan.
2: Lisäksi muutos voi olla aluksi pieni mutta kasautuva. Näin ollen voi näyttää että siirtyjä on Picard. Mutta kenties jos voisimme seurata samasta paikasta lähtevää Picardia ja Picardin teleportoitua kloonia, niiden persoonallisuus kääntyisi hyvin erilaisiksi. (Tosin vaikka näin kävisikin niin sama vika voisi olla jos Picardia voitaisiin katsoa itsensä kanssa. Ei ihmisen kehityshistorian tarvitse olla deterministinen!) Kenties kone muuntaa pesoonaa vähä vähältä. Tai sitten päin vastoin, se peräti muuttaa persoonaa joustamattomammaksi. Tämä ainakin selittäisi monia piirteitä "Star Trekin" varsin kaavamaisesti käyttäytyvistä, stereotyyppisistä hahmoista ja maailmoista. Maailmassa jossa usein käy niin että androidi Data on tähtilaivan suurin persoona.

Funktionalismi = kopioituvuusteoria.

Itse asiassa ylläoleva voidaan tiivistää siihen että jos on mahdollista rakentaa vastine tietoisuuden elementeistä tai ympäristön elementeistä, niitä voidaan simuloida. Simulaatio on "keinotekoinen vastine", tai "analoginen simuloidun kanssa". Simulaatio uudelleentuottaa funktionaalisia yhteyksiä. Ja jos kokonaisuus voidaan kuvata riittävän hyvin "keinotekoisilla vastineillaan", niin voimme uudelleentuottaa ilmiöitä.
1: Jos simuloimme myrskyä, myrsky ei tietysti tapahdu oikeassa maailmassa, mutta keinotodellisuudessa se on vaikutuksiltaan hyvinkin samanlainen, ainakin jos se murskaa keinotodellisuudessa elävien tietoisuuksien algoritmiauton tai Habbo -hotellin tai mitä kaikkea ihmettä heillä siellä lieneekään. Gozillojen läpikävelyjäkin voi varmaan heille antaa antelias nörtti, jos on tällä paha ja tuhonhimoinen päivä.

Jos Locken tietoisuus tiivistyy neuronejen ja aistinelimien yhteisvaikutkseen, on mahdollita rakentaa tälläinen, kaikkine emergentteine piirteineen. Jos sekä mieli että maailma voidaan mallintaa, voidaan uudelleentuottaa mieli eibiologiseen väliaineeseen kuten vaikkapa riittävän tehokkaaseen tietokoneeseen. Tämä tarkoittaa samalla sitä että tämä voidaan tehdä monta kertaa.
1: Oikeasti ; Jos datan tallentaa, mikään ei estä tuottamasta tuhatta Kapteeni Picardia teleportaatiolaitteella. "Tähtiportti" -sarjan yhdessä jaksossa tämä on tärkeä ongelma. Sillä tähtiportti tallentaa matkaajat välimuistiin, joka pyyhkiytyy kun porttia käytetään uudestaan. Näin ollen jos tähtiportti kaatuu teleportaushetkellä se ei tuhoa matkaajia. Datan poispyyhkimistä pidetään kuitenkin tärkeänä että yksilöllisyys ei kokisi filosofista kolausta. Näitä traumoja "Tähtiportti" tarjoaa esimerkiksi jaksossa jossa SG1 -tiimi kopioidaan fyysisemmiksi androideiksi. He kokivat olevansa ihmisiä ja muistivat historiansa. He olivat vain joka ikistä yksityiskohtaa myöten koneita.

On kuitenkin vaikeaa sanoa että kopioituuko Locken persoonallisuus ; Sillä kun esimerkiksi eräässä "Star Trek" -jaksossa teleportaatiolaitteen toimintahäiriö kopioi Rikerin, he olivat eri paikkoihin siirryttyään aivan erilaisten kokemusten vaikutuspiirissä. Tämä johti yksilölliseen toimintaan. Klassinen analogisusuongelma muistuttaa siitä että fysikaalisilla kohteilla on aina vähintään yksi epäanalogisuus ; Ne voivat olla vaikka miten  samanlaisia, mutta ovat kuitenkin eri paikoissa. Aistinärsykkeisiin ja henkilökohtaiseen historiaan siirretty dynaaminen ja muuttuva Locken persoonallisuus johtaa siihen että kopioilla on kuitenkin itsenäinen ontologinen identiteetti. Kopiohenkilöistä voi tulla hyvinkin erilaisia. ; Itse asiassa on epäselvää, että "kopioituuko" Locken mieli oikeassakaan elämässä. Voi olla että se on vain emergentinä piirteenä nouseva kokemus joka johtuu siitä että on reseptoreja ja muisti. Muut osat kopioituvat ja Locken persoona vain rakentuu niiden pohjalta. Ja kenties juuri tämä on se syy miksi se on niin dynaaminen ja joustava.

3 kommenttia:

Tat kirjoitti...

Nyt unohtuu, että kvanttitila voi tunneloitua mutta sitä ei silti kunnolla pysty monistamaan varsinaisessa kopioinnin mielessä.

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Jos tarpeeksi syvälle ja syvälliselle mennään niin tästä puuttuu varmaan paljon muitakin juttuja. Ihan jo senkin vuoksi että tämä ei ole sen muutaman sata sivua pitkä juttu.

Toisaalta tuollainen monistumattomuus tekee siitä sovelluksena epäkiinnostavan niissä määritteissä joissa ajatuskoetta lähestyin.

Se on itse asiassa reagointia tuoreeseen filosofian tutkimukseen eikä siksi niin puhdasta fysiikkaa kun voisi toivoa, tämän myönnän. Mutta toisaalta käsittääkseni kutsuin tätä ajatuskokeeksi. ; Hauskeller on tehnyt argumentteja joissa hän kritisoi mielen kopioitumista ja hänen lopputuloksenaan on se että ainut tapa saada kopioituminen tapahtumaan on luottaa fysikalistiseen mielen teoriaan. Toki KAIKKI fysikalistiset teoriat eivät tuota kopioitumista. Mutta ne ovatkin omasta näkökulmastani hdelmättömiä. Minä otin esteet kritiikin sijasta enemmänkin toimintarajoituksiksi koska sillä saa hauskan ajatuskokeen. (Ja kopioitumista ei ole osoitettu mahdottomaksi, vain jos se on kvantti-ilmiö tai jotain vastaavia se ei onnistu, mutta tämä ei ole kovin kaikenkattava kumous.)

"Reverse engineerasin" kuvitellen että Star Trek olisi totta ja kopioitumisehdot kertovat maailmasta. Olen toki todellisuudesta vieraantunut mutta en sentään niin paljon että sekoittaisin scifisarjan todellisuuteen - olipa tämä miten hyvä sarja tahansa. (Tai mistä sen tietää.)

Ja toisaalta dissaan niitä kvanttifysiikakteorioita. Niissä on kuvattu fysiikkaa paremmin kuin ihmistä ja näen ne varsin ilmassa olevana red herringinä. Tottakai aivoissa on kvanttitason toimintaa kuten muissakin järjestelmissä, mutta uskon sen olevan paljon pienemmässä roolissa kuin moni kvanttimystikko tahi vakavampikin tietoisuustutkija haluaa uskoa. Aivoissa on sen verran paljon atomeja, että makrotason ilmiöinä tarkastelu on relevanttia aivan kuten kivien pudottelussakin.

PS. Eikö ne muuten selittänyt Tähtiportin toimintaperiaatteeksi madonreijät ja kvantti-ilmiöt? Se väreilevä pintakin oli kvanttien tanssista johtuvaa eikä ollenkaan "vettä joka on nostettu pystyasentoon"...

PS. PS. Mutta kiitos.

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Persoonan kopioiminenhan on todellakin mutkikas filosofisena ongelmana. (Joka ehdottomasti voidaan nähdä myös fysiikkaongelmana, kenties pitäisikin.)

Siinä kun on kaksi vaihetta jotka ovat itsessään ankaran debatin alla;
1: Itse tietoisen tekoälyn tekeminen on jotain josta väännetään paljon. Osa uskoo että algoritminen järjestelmä ei pysty minkäänlaisilla antureilla olemaan tietoinen.
2: Ja sitten on kysymys persoonasta. Onko persoona redusoitavissa tai holistisessa yhteydessä. ; Jokin kopioitava tietoinen tekoäly voi olla mahdollinen mutta kysymys on siitä että onko ihminen tälläistä mallia. Ja ennen kaikkea onko ihmisen yksilöllinen persoona (eikä vain "lajiolemus") kopioitavissa.

Se, että molemmat onnistuvat vaativat hyvin tietynlaisen maailman. Se sitoutuu tiettyihin metafyysisiin tilanteisiin. Ja tämä tekee siitä mielenkiintoisen. Sillä vaikka tämä perinteisen metafyysiikkapohjaisen rationalismin kannalta on epäonnistuminen, se on empiiriseltä kannalta kiinnostava koska jos systemi saadaan toimimaan se kertoo hyvin paljon siitä minkälainen maailma on ja minkälainen ei.

Eli kysymyksessä on aika vahvasti tieteenfilosofinen konteksti. Toivottavasti selvensi.