Todellista edelläkävijyyttä

Skeptikkoja pidetään usein nuivina skientisteinä. Tästä saa hyvin kliseisen lähestymistavan lukemalla tuoreinta "Image" -lehteä. Siinä on sivulla 88 Riku Sihvosen teksti "Huuhaa, järjen ääni" . Siinä huuhaakritiikissä ei ole mitään järkeä. Sihvosesta "uskonnollisen reikihoitodiktatuurin" pelkääminen on verrattavissa esim. siihen, että luulee homoliittojen johtavan koira-avioliittoihin. Lopulta hän lausuu että "Mitäpä jos emme jakaisikaan ihmisiä huuhaa- ja järki-ihmisiin, vaan näkijöihin ja seuraajiin? Näkijät ovat niitä, jotka uskovat mahdolliseksi sen, mitä ei vielä ole todistettu tai mikä näyttää seuraajalle aluksi mahdottomalta. Näkijät ovat uskoneet ihmisen voivan matkustaa kuuhun. Näkijät ovat uskoneet kahdeksan tunnin työpäivään, joka oli aikoinaan täysin absurdi tavoite. Se oli oman aikansa enkeliterapiaa ja ylösnousemusta: useimpien mielestä vain kaunis tavoite, joka antoi hölmöille lohtua. Näkijät ymmärtävät tieteen totuuden olevan vain johtava hypoteesi. Huomenna se voi olla jo toisin. Kehitys on tapahtunut juuri heidän vuokseen, jotka epäilevät. Rationalisti kertoo, keitä me olemme. Huuhaaihminen kertoo, mitä meistä voi tulla."

Näkökanta on selkeästi poliittinen. Se ei tarkastele skeptismiä tieteenfilosofian tai epistemologian keinoin. Se ei näe sitä tiedemaailman itsensäkorjaavuden alle. Tätä ei sanota suoraan ääneen, mutta se kumpuaa varsin selvästi esiin jo siitä että huuhaa rinnastetaan ihmisoikeustavoitteisiin ja poliittisiin murroksiin. Postmodernissa maailmassa tilanne onkin juuri näin. Kaikki tieto kiistetään, ja kaikki nähdään poliittisena. En vain oikein osaa ymmärtää miten tässä näkökulmassa enää voitaisiin puhua mistään "kehittämisestä" tai "edelläkävijyydestä" koska tässä ei voida jakaa ihmisiä lampaisiin ja vuohiin, vaan kaikki vain saarnaavat kulttuurirelativistisesti erilaisia näkemyksiä.

Sihvonen itse asiassa määrittää tilanteet tavalla jossa on luontevaa kutsua "huuhaata" liberaaliksi ja "skeptismin" konservatiiviseksi. Tämä ajatus on sen verran järkevä, että skeptikot nojaavat ideaalikonservativismin ajatukseen jossa tämän hetken tieto on perustana ja siitä kehitetään eteenpäin. Tosin tämä ideaalikonservativismi ilmenee konservatiivien varrella vain harvoin ja Sihvonenkin rinnastaa skeptikot tässä enemmänkin niitä ei-ideaalia seuraavia konservatiiveihin jotka ovat vain muutosvastarintaisia.

Sihvosella on hitusen pointtia. Sillä voidaan aivan suoraan snaoa että riskinotto ja typeryyksiin heittäytyminen on jotain joka tuo sekä Nobelit että johtaa foliohattukerhoiluun. Tätä ilmiötä kutsutaan jopa "Nobel diseaseksi". Kuitenkaan tiede ei ole johtaja/auktoriteettipohjainen. Sillä näitä hurahtaneita tiedemiehiä kritisoidaan kovasti. (Jos kyseessä olisi auktoriteettipohjainen uskonto, tätä ei edes tapahtuisi). Kysymys on tuloksista. Ja skeptismin perusidea voidaan tiivistää siihen että sitä tarvitaan jotta jyvät voidaan erottaa akanoista. Ilman tätä on vain auktoriteettia jossa hyvät erotetaan pakanoista maailmankuvallisin syin. (Siis tavalla jota esimerkiksi Sihvonen harrastaa.) Kuitenkin tämä koskee vain riskinottajayksilöitä. Eikä riskinotto tai vallankumouksellisuus itse asiassa ole ominaista tieteelle tai huuhaallekaan. Kun ilmiöitä katsotaan sen näkyvimpien hahmojen sijasta laajelmmin, voidaan huomataan että huuhaa ja konservatiivisuus nojaavat useimmiten täsmälleen samaan. Eli riskinotto katoaa ja turvallisuushakuista "lohtua ja turvaa" siitä vaihtoehtohoidosta ja muusta huuhaasta todellakin haetaan ; taustalle saadaan tietynlainen ajattelutapa ja olemisen asenne. Tätä voisi sanoa kauniisti "intuitiiviseksi". Mutta koska Sihvonen on lähtenyt siihen että argumentteja ei tarvitse rakentaa, jos rakentaa jäsentelyn jossa määrittelee toisten yhteyteen halveeraavia konnotaatioita, sanon että he "ajattelevat vähemmän". Nimenomaan huuhaaihmiset ovat tässä konservatiivien kaltaisia. Mutta hehän ovatkin vetämässä omaa hauveliargumenttiaan. Että jos vastustaa kummallista hörhötystä niin sitten ollaan slippery slopessa jossa kielletään kaikki tekniset innovaatiot ja tehdään kaikesta oppimisesta mahdotonta. Voidaankin sanoa että huuhaassa valtaosa on seuraajia. Ei mitään uniikkia omintakeista ajattelua vaan sitä että luetaan enkeliterapiasta kirja ja uskotaan ja seurataan. Ja ei. Tämä ei todellakaan anna tilaa sanoa edes että heillä olisi varaa sanoa mitä ihminen on. Ja seuraamisluonteensa ja kokeilunhaluttomuutensa - ja kaiken "skientismiksi" näkemänsä vierastamisen vuoski - vuoksi vielä vähemmän heillä on kykyä sanoa sitä mitä voi olla.

Sihvosen tapa liittää huuhaa uskontoon on kuitenkin toisaalta ihan hyväkin rinnastus. Se ei anna sille liikaa uskottavuutta. Ja samalla se viittaa uskonnonvapauteen, joka onkin tärkeä arvo. Huuhaan kieltäminen on uskontosensuuria ja siihen pitääkin puuttua vakavasti. Huuhaan rajoittamista koskee sama rajoitus kuin uskontojenkin kohdalla. On katsottava ovatko ne ihmisten oikeuksia vastaan.

Muutoin näkemys on omituinen.

Sillä uskontoteeman esiinnostaminen oli Sihvoselta itse asiassa hyvin huono heitto. Ei sen vuoksi että skeptikkopiirit moittivat usein näitä Oinoslaisia "hauveliargumentteja", vaan siksi että tämänlaiset hauveliargumentitkin ovat uskontokritiikkiä. Itse asiassa huuhaahoitoja vastustetaan pääasiassa muutamaa kautta:
1: He rinnastuvat kaikkeen muuhunkin uskontokritiikkiin eli tässä ollaan tasa-arvoisia eikä "hakata pelkästään kristittyjä" kuten usein syytetään. Itse asiassa tilanne on se, että skeptikkomaailma bashasi vuosia vaihtoehtohoitoja ja kristinusko oli suojassa. Tästä valitettiin. Suuri osa vanhan linjan skeptikoista on uskontokriitikoita siksi että kun sitä moititaan kummitushuuhaata (tosiasiaväite) ja reikiterapiaa (parannusväite), niin miten usko Jumalan olemassaoloon (tosiasiaväite) ja käsilläparantaminen (parannusväite) eroavat tästä. Eli osa moittii huuhaata koska ne ovat uskontoon verrattavissa. Ja osa moittii uskontoa koska ne ovat huuhaaseen verrattavissa. Huuhaan ytimessä on uskonto joka väittää olevansa tiedettä - tai "tulevaisuuden tiedettä" kuten Sihvonen venkoilee tavalla jota tarvitaan jos ja vain jos tiedetään että tämän hetken tiedetyt tosiasiat ovat omaa näkemystä vastaan. Tämänlainen jako Sihvoselta ei olekaan argumentti vaan enemmänkin tunnustus.
2: Niissä varoitetaan huijaamisesta. Sihvonen yrittääkin melko selvästi hankkia huuhaalle uskonnonvapauden suojaa samalla kun pitää sitä innovointina jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Tämä oli tylsää jo silloin kun Intelligent Designin tekijät käyttivät tätä aivopierujen kliseetä 10 vuotta joka päivä. "Jos kannatat meitä kyseessä ei ole uskonto, jos et kannata meitä olet uskonnonvapautta vastaan." On hyvä muistaa, että myös Karl Marxin tyyliset vallankumoukset ovat itse asiassa perustuneet siihen että he ovat varoittaneet että proletaattia ei huijattaisi porvarien toimesta. Uskonto ja uskonnolliset maailmankuvat ovat tässä oleellisimpia välineitä.

Näkemys muuttuu jo varsin omituiseksi kun muistetaan että skientistien vaatima empiria ja muut ovat sovellettu tiedemaailmassa ja keksintöjen maailmassa. Edisonkin kehitti lamppuaan, ei se tullut hänen päähänsä jonain oivalluksena. Hän kokeili ideoita ja kun ne eivät toimineet, hän mietti miksi ne eivät toimineet ja otti opikseen. Hän ei laittanut satunnaisia osia pussiin, tanssinut transsitanssia ja kertonut tarinoita ihmisistä energiaoliointa ja miten meidän tulisi olla kivoja toisillemme. Ja sitten ravistellut pussia ja potenssoinut täten syntynyttä nöftää hanavedessä. Ja selittänyt että "tässä teille tulevaisuus".
1: Innovaattorit ovat äärimmäisen usein nimen omaan "järki-ihmisiä". Siksi aspergerin syndroomaiset pärjäävät hyvin tieteessä. Koska he eivät välitä "sosiaalisesta" vaan keskittyvät "toimivaan". - Tosin eivät rationalisteja jotka filosofisena koulukuntana määrittelevät miten maailma on, deduktiivisesti. He ovat empiristejä. Rationalistinen näkökanta pitääkin haukkua. Skeptikoihin ja huuhaakritiikkiin tämä puoli ei vain osu, koska he ovat empiristejä.)
2:  Ja toisaalta edellä mainitut vaihtoehtohoitojen tyyliset lausunnot seuraavat perinnettä ja kysymys on tässä mielessä konservatiivisesta uskosta. Kun joku viittaa homeopatiaan pitkänä perinteenä tai viittaa muinaiseen kiinalaiseen viisauteen, ei tämä oikeasti eroa mitenkään siitä että joku sanoo että jos homot eivät saa päästä avioon koska pyhä kirja. Suurta osa "vauhkoehtohoidoista" kuvaakin itse asiassa se jännittävä tilanne että niiden tehokkuuksia on tutkittu ja ne vain on kaksoissokokokeissa todettu toimimattomiksi - ja periaatteessa mahdottomiksi - samalla periaattein millä ne jotkut innovaatiot on aidosti havaittu toimiviksi.

Taustalle voidaan löytää Sihvosta parempi jako.
* Pseudoskeptikoista toisinajattelijat ovat aina väärässä. He eivät tuota uutta, mutta käyttävät tuloksia. He ovat nuivia ja Sihvosen negatiivinen kuvaus osuukin heihin. Lohduksi voin sanoa vain sen verran, että tämän tyyppisiä ihmisiä on paljon. Skeptikkopiireissä he eivät pärjää tai saa suosiota koska he eivät karkeasti ottaen osaa argumentoida. Jokin idea on heistä vain "lähtökohtaisesti naurettava" koska se on arkijärjestä poikkeava. - En malta sanoa tässä muuta kuin että huuhaa taas ei ikinä viittaa tieteeseen mutta vetoaa aina arkijärkeen, esimerkiksi kutsumalla huuhaaihmisiä "harvinaisen herkiksi näkijöiksi". Se, että huuhaassa keksitään jokin tapa jolla oma laaduton ajattelu määritellään fiksujen ihmisten ajatteluksi ilman tieteellisiä meriittejä on kaiken pseudotieteen perustunnusmerkki. Sanonkin että ajatteluprosessoinniltaan pseudoskeptikot ovat huuhaaihmisiä. Heillä on vain eri mielipiteet kuin mikä arkijärjellä huuhaaseen liitetään.
* Aidoista skeptikoista toisinajattelijat eivät ole aina oikeassa. Heistä asioita on tutkittava ja kehitettävä ja paskat ideat on hylättävä, kun tajutaan miksi. (Olipa tämä tekninen tahi tieteenfilosofinen syy.)
* Pseudotieteilijöistä marginaalinen ja evidenssin tukematon ajattelu on turhaa ja siksi he eivät ole koskaan tuottanaaet mitään hyvää koskaan, ainoastaan "seuranneet". Sillä heidän tapansa tehdä keksintö on suunnilleen se, että laitetaan kivikautisia ja moderneja esineitä säkkiin ja ravistellaan.