"Research Digest" uutisoi psykologisen havainnon otsikolla "Think less and become more conservative". Tutkimuksen tekijät korostavat että "point is "not that conservatives rely on low effort thought" but that "low effort thinking promotes political conservatism"." Arkikielessä olemme tottuneet pitämään tämänlaisia lausuntoja hiustenhalkomisena, mutta tieteen puolella kysymys on nimenomaan tarkkuudesta. Siitä että päätelmiä ei voida tehdä miten tahansa. Tällä on usein hyvin suuria vaikutuksia.ERV huomauttaa miten arkikieli ja lääketieteen kieli ovat hyvin kaukana toisistaan esimerkiksi sellaisissa kysymyksissä kuin "reagoi hyvin rokotteisiin". Lääkärit tietävät että rokote perustuu immunologisen reaktion synnyttämiseen, jolloin reagoimaton rokotteensaanut voi olla jopa huolenaihe ; Vanhempi taas luonnollisesti huolestuu jos immunologisia reaktiota syntyy koska lapsi näyttää sairastavan.
Tätä kautta voidaan huomata myös toinen asia ; Tutkimus ei suinkaan vihjaa että konservatiivit olisivat tyhmiä. Tai että tyhmyys kannustaisi konservatiivisuuteen. Kysymys on "vähemmästä ajattelusta" jolloin voidaan puhua enemmänkin optimointistrategioista ; Aivojen heuristiikkaa tutkiessa on tiedetty jo hyvin kauan että ajattelumme on monesti sellaista, että on valittavissa (a) strategia joka tuottaa kohtuullisen hyvän tuloksen melko pienellä vaivalla ja (b) strategia joka tuottaa työläästi erittäin tarkan tuloksen.
Siksi kun joku "think less" kysymys ei ole tyhmyydestä vaan siitä että priorisoi sitä että saa nopeasti riittävän hyvän tuloksen. Siksi tutkimus ei sanokaan että konservatiivit ovat tyhmiä, vaan että "Our findings suggest that conservative ways of thinking are basic, normal, and perhaps natural." ~ Tämänlaiset psykologiset huomiot tuovat minun mieleeni hyvin voimakkaasti sen, että konservatiivit varmasti tietävät jossain määrin tämän asian. Sillä kun kuuntelee esimerkiksi Puolimatkaa, Daniel Lane Craigia tai muita arvomaailmaltaan konservatiivisia älykköjä, heidänkin puheissaan nousee esille intuition arvo. Ilmiö ei ole uusi, ja "edellisen sukupolven edustaja" C. S. Lewis kannatti hänkin sitä että Jumala oli antanut meille luotettavan järjen ja hänestäkin intuitioihin on erityisen hyvä luottaa.
Onkin mielenkiintoista että jopa "luonnollinen" -ajattelussa onkin voimakkaita arkijärjen vääntymiä. Aivan yhtä helposti ja väärin kuin ihminen vetää laiskuuspäissään non sequiturin "laiskasta ajattelusta" tyhmyyteen, vetää hän myös ihmeellisen loikan "luonnollisesta" "laadukkaaseen". Nämä ovat kuitenkin eri asioita. Tämä ero on oleellinen ja näyttää miten saman asian kutsuminen eri termeillä johtaa arkiajattelussa päinvastaisiin tuloksiin. Näin tapahtuu "koska manipulaatio". Arkikielisyys johtaa tämänlaiseen koska haetaan nopeaa ja vaivatonta tulosta joka on kenties jossain määrin uskottava, eikä tavoitella laadukasta parasta mahdollista tulosta.
Onkin selvää että sellaiset sanat kuin "saivartelu" ja "järkevä" muuntuvat ; Analyyttisen kielen ja arkikielen välissä on vähintään yhtä suuri kuilu kuin ERV:n esittämien rokotedenialistien ja lääkäreiden.
Tämä asennemaailmanmuutos taas on kenties olennaisin kuilu joka tuottaa ongelmia minunkaltaisten ihmisten kanssa ; Minun tekstini on tunnetusti pedanttista. Tästä seuraa se, että käytän tiettyjä sanoja tietyssä tilanteessa ja toisissa ei. Tekstini vaikealukuisuuteen on muutama karkea suhtautumistapa
1: Osa on kohteliaasti hiljaa ja joko tulkitsee vaivalla jos näkee kiinnostavaksi tai jättää kesken jos ei ymmärrä tai jaksa. Arvostamani Michel de Montaigne olisi varmasti tehnyt juuri näin.
2: Osa kertoo että tulkinta on työlästä ja he tekevät työn asian eteen. He pitävät tätä joko jonain jota en osaa korjata tai sitten jonain joka on seuraus siitä että kun lähestyy tarkkuutta on etäännyttävä arkikielestä.
3: Osa kertoo että tulkinta on työlästä ja päättelevät että tämä on sitä että olen epäselvä koska sisältöä ei ole, eikä sisällä ole siksi mitään kunnollista vaan koko teksti on hämäys joka vie huomion sumuun.
Viimeistä luokkaa "en ymmärrä joten ei voi olla järkevä" -asenne on jotain joka on toki tullut toistuvasti vastaan (kuten muitakin strategioita). Mutta tämän asenteen kannattajat ovat aina edustaneet samaa viiteryhmää ; He ovat olleet konservatiivikristittyjä. Ja yleensä he eivät ole olleet koulutettuja filosofiaan. En rehellisesti sanoen oikein osaa suhtautua juuri tähän asennetapaan hyvin. Sillä kun minä esimerkiksi syytän postmodernisteja ympäripyöreydestä, en nojaa argumentaatiota siihen että en ymmärtäisi mitä he sanovat, vaan päin vastoin siihen että tasan tarkkaan olen ymmärtänyt mitä heidän tekstinsä pitää sisällään
1: Wittgenstein oli nokkela tässä kohden, koska hän moitti eräitä määritelmiä huonoiksi ja epäselviksi. Hän ei suinkaan rakentanut tätä argumenttia siihen että ei ymmärtäisi määritelmää, vaan analysoimalla määritelmän osia. Näin esimerkiksi lausunto joka kääntyisi karkeasti määritelmäksi "Hyve ; mitä on oikein ihailla" sai moitetta koska määritelmän sisällä oleva osa "sisälsi kolme epämääräistä osasta". Ympäripyöreys osoitetaan sillä että analysoidaan ja ymmärretään sanottu ja nähdään se tätä kautta ontoksi. Ei suinkaan päätellä "en ymmärrä = ei voi olla järkevää".
2: Richard Feynman kuvasi onttoutta mainiosti "What is Science?":ssä ; "You can know the name of a bird in all the languages of the world, but when you're finished, you'll know absolutely nothing whatever about the bird... So let's look at the bird and see what it's doing - that's what counts. I learned very early the difference between knowing the name of something and knowing something." Tässäkin tiedetään että asia on tyhjä. Liddle muistuttaa, että tällä onttouden tajulla on merkitystä esimerkiksi ID -keskustelussa ; Se, että jotain kutsutaan joksikin ei tee siitä tiedettä jos nimen takana ei ole mitään määritelmää.
Tämä voikin johtaa siihen olennaiseen juopaan joka erottaa minut kenties yhteensovittamattomasti fundamentalistikristittyjen kanssa.
1: Olen aikaisemmin ollut karkeasti sitä mieltä että konservatiivien laiskuus voi johtua ideologisista syistä ; Kun on voimakas vakaumus on varmasti inhimillisesti inhottavaa ja raskasta nähdä hirveästi vaivaa siihen että seuloo jonkun väärässäolijan argumentteja ja kannanottoja. Tämä varmasti painaa hieman. Mutta ei tarpeeksi.
2: Kun olen argumentoinut näiden fundamentalisti/kreationistikristittyjen kanssa, minulla on usein ollut sellainen olo kuin olisin keskustellut koirille. Eli että kaikki asiat on puitava aivan perusasioihin asti kuin lapselle ennen kuin niihin saa mitään järkevää vastausta. Sitä ennen lausunnot tuntuvat aina vääntyvän jonkinlaisiksi olkiukoiksi tai muuksi vastaavaksi. Tämä on hyvin turhauttavaa ja minusta on tuntunut että he delegoivat ajattelutyönsä minulle.
3: Ja olen ihmetellyt jopa sitä, että miksi ihmeessä he kuvittelevat että elämän ja universumin vaikeimmat kysymykset olisivat helppotajuisia. Lisäksi on tuntunut että näitä ihmisiä vaivaa kova Dunning-Kruger -efekti, eli he eivät edes näytä ymmärtävän sitä miten inkompetentteja he ovat kun lähestyvät asiaa naivin arkisin ja karkein lähestymistavoin eivätkä kykene huomaamaan vastapuolen argumenttien sisältöä ja rakennetta eivätkä siksi osaa kertoa mikä niissä on vikana vaan sanovat vain että "se on huono" ilman sen kummempaa asiallista sisältöä.
Mutta luultavasti kysymys on ennen kaikkea siitä että kannatamme totaalisesti eri strategioita. Konservatiivisia argumentteja kuvastaa tietty "ytimekkyys". Ne ovat lyhyitä ja tässä mielessä niissä on jonkinlaista eleganssia. Niiden ongelmana on kuitenkin dikotomisuus, jossa asiat jaetaan isoihin määritelmäluokkiin. Jos halutaan peittää ylenmääräisen dikotomisuuden ongelmat, joudutaan lisäämään luokitelmia. Tämä tietysti rikkoo "konservatiivien eleganssin". Siksi jo se, että asetun siihen vaatimukseen että tuottaisin tekstiä joka olisi konservatiiveista "ymmärrettävää" joutuisin tekemään karkeistuksia, käyttämään mielikuvia jotka olisivat joustavampia ja vähemmän tarkkarajaisia kuin esittämäni asia. Ja tätä kautta syntyy uusia tapoja ymmärtää koko asia väärin. Näin ollen argumentaatio joka tyydyttää heitä olisi omien sanojeni raiskaus.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että en ymmärrä miksi minun tarvitsisi alkuunkaan jarruttaa näiden valittajien "ymmärtämisestä". En ole vastuussa heidän asennetasolta kumpuavasta haluttomuudestaan tarkkuuteen. Intuitiivisuus perustuu liian usein auktoriteettiin ja tunteisiin vetoamiseen, että pitäisin sitä totuusmittarina kovinkaan arvossa. ~ Olen mieluummin työläs kuin väärässä. Jos et jaksa, lue toista blogia. ; Tämä asenne vapauttaa tietyistä odotuksista. Sillä pettymys siitä että joku "ei ymmärrä" johtaa odotusten kanssa siihen että syntyy loppulauselma "tuokaan ei arvosta keskustelukumppaniaan sen vertaa että näkisi vaivaa" tai "tuokin rynnistää typerästi puhumaan suuna-päänä asioista joista keskustelemaan hänellä ei selvästi ole mitään kykyjä." Kun odotukset katoavat, voi syntyä jotain hieman rakentavampaa. ; Se voi muistuttaa vaikkapa siitä että jos heidän intuitionsa ei minulle kelpaa, niin on heidänkin varmasti aika vaikeaa muokata osin esitietoisia tuntemuksiaan minulle asti selkeiksi muokatuiksi algoritminomaisiksi päättelyketjuiksi.
Jos lopetat arkijärkesi neuvomana lääkkeenkäytön sairastumisen päätyttyä sen sijaan että seuraisit reseptiä - eli esimerkiksi lopetat antibioottikuurin kesken - niin evoluutio kehittää superbakteereja JA ennen kaikkea oikeistokonservatiivifundamentalistikreationistit voittavat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti