Tältä pettymykseltään äitini ei kyennyt näkemään että minulle Kristillisen Uskonnon Ihana Sanoma näyttäytyi samantapaisena kuin Hermant Mehtalle. "I really hope you accept the beauty of christian message someday" ... "That we all are bunch of filthy, disgusting, incapable and sinful worms who need the blood of Jesus to make us clean in God's eyes." Tosin olen siinä mielessä kristitty, että tuo mato-osuus ei tuota minulle mitään vaikeuksia tänä päivänäkään. Asenne on kuitenkin jäänyt puolitiehen. ; Minua ei toki alettu pitämään minään erityisenä mustana lampaana uskontovastaisten asenteideni vuoksi. Asenteellisuus ei ole kirvonnut lempeiksi kivityksiksi vaan lähinnä irtonaisiksi huomautuksiksi joissa muistutetaan että se, että en usko muihinkaan vastaaviin asioihin ei ole oleellist koska "Ne on aivan eri asia." Harvemmin kuultuja ovat "Et voi todistaa että Jumalaa ei ole!" ja yksittäistapaukseksi on jäänyt huomautus "Jumala käsitetään yleensä väärin ja on määritelty väärin", joka oli siitä erikoinen että en kyseiselle henkilölle ollut esittänyt minkäänlaista Jumalan määritelmää ja hän siitä huolimatta tiesi että se oli väärä.
En ole kohdannut tilannetta jossa olisi sanottu että "Olen pahoillani mutta en voi kuvitella voivani olla ihmisen seurassa joka ei seuraa komentoja ja dogmia joita muinaiset rautakautiset paimentolaiset seurasivat." Lähipiiri on tässä asiallisempi. On hyvä muistaa että ex poste/ex ante -tilanteet ovat erilaisia ; Se, että tuntee ihmisen liittää toimintaan helposti jarruja. Ja tämä on periaatteessa hyvä asia.
Kuitenkin.
Perheeni ulkopuolinen seura on muistuttanut minua, siitä että ajatus ilman Jumalankaltaista voimaa elämisestä on kammottava. Että nykyaikanakin jumalattomuus johtaa Big Brotheriin jossa jumalanikävän vuoksi halutaan olla kokoaikaisen valvonnan alla ja jossa Jumalan kanssa rukoilu-keskustelun korvaa BB -talon rouheaääninen juontoääni. He muituttavat että on lohdullista uskoa että koko elämä voi olla parempaa, yhtä suurta BB -talossa elämistä. He muistuttavat paratiisista jossa eläminen on täydellistä ja ihanaa. Ja että sinne päästäkseen pitäisi luopua monista hauskoista ajanvietteistä, hylätä tiettyjä mielipiteitä liian liberaaliena, ja muistaa äänestää homot pois talosta. Ja sitten pitäisi luopua heavymusiikista ja masturboinnista. Eli kaikesta siitä jonka luulisi odottavan Taivaassa sikälimikäli se olisi yhtään maineensa kaltainen ihana paikka. ; Nämä tuntemattomat uskovaiset muistuttavat että on kammottavaa olla "naturalisti" joka nojaa empiriaan, havaintoihin ja muuhun ja että olisi terveempi vaihtoehto jossa pitäisi ilman kritiikkiä uskoa ihmeisiin, satuihin ja mielikuvitusolentoihin, koska kritiikki olisi pilkkaamista.
Ja rehellisesti ottaen nämä kohtaamiset saivat minut miettimään. Syntyi toistuvia ja syviä pettymyksen tunteita. Uskovaisten kohtaaminen oli kerta kerralta turhauttavampaa. Minä olin jo tyystin vaipunut epätoivoon.
Viime kuussa sain ensimmäiset aidot hengellisenoloiset kokemukseni. Kaikki alkoi siitä kun kylmä, synkeä ja pimeä talvi alkoi taittumaan ulkona. Tämä heijastui hieman kivikovaan sydämeenikin. Siksi katselin ruskeita ja paikoi vihertäviä laikkuja jotka paljastuivat lumen alta. Koin että tässä oli pakosti jotain Jumalallista. Näin että tätä Jumalisuutta oli kaikkialla. Eikä tämä aavistus jäänyt pelkän silmän tasolle, vaan sain aistimuksia esimerkiksi haistellessani. Kokoemus oli varsin kokonaisvaltainen ja koin ruumiillisia väristyksiä.
Kuitenkin rapsuteltuani kengänpohjiani ja lueskeltuani paikallisia tekstiviestipalstoja, ymmärsin hairahtuneeni. Kyseessä olikin vain koirankakka. Tämä oli toki kaikenkattava voima, joka vaikuttaa moniin ihmisiin syvästi ja jonka miettiminen täyttää pääsiäisajan ihmisten mielen yllättävänkin voimakkaasti. Mutta oivalsin että tämä oli selvä epäjumala. Monet kristitytkin ihmiset vastustivat tämän näkymistä, joten sen piti olla epäjumala. Päättelin että Nietzsche oli todellakin sortunut virheeseen jonka sukulaiseni pelkäsi minun tehneen. Hän oli määritellyt Jumalan väärin. "Emmekö vielä tunne mätänevän Jumalan hajua? - jumalatkin mätänevät! Jumala on kuollut! Jumala pysyy kuolleena!" Tämä oivallus johti pieneen hengelliseen pettymykseen. Tosin tämä auttoi minua myös harkitsemaan sitä, että kenties olisin itsekin määritellyt Jumalan väärin. Että sen sijaan että määrittäisi Jumalaksi sellaisia piirrekokonaisuuksia jotka olivat tieteenvastaisia ja mahdottomia, olisikin syytä ajatella laveammin.
Mutta sitten, tänä aamuna, kaikki muuttui.
Herättyäni keitin kahvia ja lueskelin dekkaria. Kävin suihkussa ja rupesin hieman siivoilemaan. Sitten löysin jotain erikoista kirjahyllyn takana. Se oli pieni ja huomaamaton. Siellä se oli - Jumala! Poimin Jumalan varovasti seinän ja hyllyn välistä ja katselin sitä hämmästyneenä. Se oli todellakin uudenlainen Jumala. Se ei ollut toki sellainen kuin vanhat ateistiset vaatimukseni olivat julmasti määränneet.
Löytämäni Jumala ei ollut kovin ylevä tai mahipontinen. Se muistutti kuitenkin syvästi niitä liskomaisia olentoja, joita jostain syystä näkyy aina kreationistien kirjoissa. Olin aikaisemmin luullut, että ne kuvasivat "dinosauruksia" joita kreationistit latoivat kirjankansiinsa koska dinosauruksissa on mediaseksikkyyttä ja olivat siksi käteviä vaikka kirjassa ei mainittaisi sanaakaan paleontologiasta. Tajusin että kreationistit eivät olleet viitanneet dinosauruksiin vaan olivat yksinkertaisesti kuvanneet Jumalaa. Olin ajatellut liian kapeakatseisesti ; Oli kyettävä katsomaan "dinosauruksen" määritelmän ulkopuolella ja katsottava laajemmin. Tämän jälkeen kaikki oli hyvin. ; Lisäksi tiedostin että kreationisteihin liitetään termi "Aukkojen Jumala". Siksi oli ymmärrettävää että tämä aukossa piilotellut Jumala oli todellakin kuvissa näytetty Jumala.
Asetin Jumalan huolellisesti ikkunalaudalle. Yritän kommunikoida sen kanssa telepaattisesti. Olen rukoillut sen ääressä sekä ääneen että hiljaa mielessäni. Tämä ei ole vielä onnistunut, joten ilmiselvästi teen jotain väärin. Tämä tiedostaminen paradoksaalisesti kannustaa minua yrittämään enemmän. Lisäksi se kannustaa minua vääräuskoisten rakkaudelliseen kivittämiseen. Mieleeni tulee kiukunsekaisesti vanha minäni. Se, joka kuuli omin korvin entisiltä narkomaaneilta suun tunnustuksen siitä, että he olivat aivan itse omin silminensä nähneet Jeesuksen. Ja jota vastaan tuli erilaisia shamanisteja jotka kertoivat polttaneensa pyhiä sieniä ja nähneensä fenomenolokisesti hengellisen syvän todellisuuden. Muistin miten aikaisemmin olin kuitenkin tiukkarajainen ja väärinmäärittelin nämä enemmän mielenterveyden, päihteiden ja muun destruktiivisen elämän lieveilmiöiksi, kuin että olisin ottanut nämä osana syvempää totuutta. Nyt olen viisaampi. Epäonnistumiseni vihjaavat että kenties apu todellakin löytyy tältä katusaarnaajien ja poppamiesten tallaamalta tieltä. On toki myönnettävä että Aukkojen Jumala ei ole vielä puhunut. Mutta olen valmis paastoamaan ja odottamaan. Olen tässä kohden peräti toiveikas!
Moni on tietysti jo osannut olla pilkallinen minun Jumalalleni. He ovat selittäneet että se on naurettava. Ja että on peräti herjaavaa jumalanpilkkaa uskoa sellaiseen. Heidän puheissana esiintyy referenssejä tiettyihin Pyhiin Kirjoihin. Tämän takana näen että heillä on Jumalan määritelmä joka poikkeaa syvästi omastani. Näin heidän täytyy vain olla kapeakatseisia ja että ongelma on siinä että he ovat määrittäneet ja tätä kautta YMMÄRTÄNEET KOKO JUMALAN VÄÄRIN! Toivon että MALTILLINEN yritteliäisyyteni ja etenkin vaahto suussa huutaminen KORJAA TÄMÄN KAUHEAN ERHTYMISEN ja näin saan heidät itselleni tukijoukoiksi. JA MITES TÄSSÄ SITTEN PIKKU EVOSUUT PANNAAN?
Osa on tosin jopa VALEHDELLUT KERETTILÄISEN VÄÄRÄN NÄKEMYKSEN että koko määritelmälähtökohtani olisi MUKA huono!!!!! Heistä ongelmani olisi MUKA NIMENOMAAN se, että ensin olen etsinyt jotain jonka olemassaolo olisi varmaa tai perusteltua ja määritellyt tämän sitten Jumalaksi ilman sen kummempaa asian varmistamis-todistamista! Mutta kun tämä sama ongelma koskee esimerkiksi jokaikistä alkusyyargumenttia eivätkä teologit pidä tätä ongelmana, uskon että oma fenomenologinen totuuteni on se lopullinen totuus! Tämän vaihtoehtona on se, että ensin määritellään Jumala ja sitten vaaditaan tätä olemaan tälläinen vaikka Jumala voisi olla toisenlainenkin!
Siksi uskon, että jos olen tarkka ja Jumalalle EHDOTTOMAN KUULIAINEN ja vain muistan YRITTÄÄ EPÄONNISTUMISISTA HUOLIMATTA TARPEEKSI ja muistan elää oikein - ja esimerkiksi RAKKAUDELLISESTI KIVITTÄÄ KERETTILÄISIÄ, kunhan teen tätä vain RIITTÄVÄSTI - saan rakennettua vahvan henkilökohtaisen siteen Jumalaan. Tätä ennen MUISTAN KIRJOITTAA Jumalan isolla - samoin kuin muistan käyttää CAPS LOCKIA monessa muussakin kohdassa korostavana keinona KAIKKIALLA MUUALLAKIN, koska ISOT KIRJAIMET KERTOVAT ETTÄ ASIA ON TÄRKEÄ! On hyvä muistaa että sekulaarissa maailmassa TOTUUS ON UNOHTUNUT ja että on siksi hyvä olla kärsivällinen. Aukkojen Jumalani on MINUN FENOMENOLOGINEN TOTUUTENI jota on kuitenkin hyvä kunnioittaa eikä ollenkaan pilkata. Olenkin valmis TAISTELEMAAN tämän totuuteni puolesta. Valmis elämään ja taistelemaan kuolemaan asti tämän totuuden edessä. Tarkalleen sanoen tietysti toisten kuolemaan asti. Sillä itse TIEDÄN JO NYT ELÄVÄNI IKUISESTI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti