Kvanttifysiikka on tunnettua epäintuitiivisuudestaan ja sen tulokset näyttävät normaalin ihmisen silmiin omituisilta ja jopa vääriltä. Sama koskee politiikkaa. Kenties molempiin saadaan lisäymmärrystä käyttämällä kvanttipolitiikan kaltaista konseptia;
Komplementaarisuus (complementarity). Kvanttifysiikassa on tärkeää huomata, että valo on samanaikaisesti aalto ja hiukkanen. Samasta syystä poliitikot voivat käyttäytyä aivan omilla säännöillään. Esimerkiksi Päivi Räsänen voi siksi samanaikaisesti kannattaa monikulttuurista suvaitsevaisuutta kun ajetaan uskovaisten asiaa asioissa joissa he ovat marginaalisia. Että ajaa yhtenäiskulttuuria silloin kun hän puhuu kristillisestä kulttuuristamme ja perinteestämme. Syynä on se, että Päivi Räsäsellä, kuten muillakin poliitikoilla on kaksi ilmenemismuotoa. Siksi on väärin sanoa että Päivi Räsänen olisi sisäisesti ristiriitainen manipulaattori, hän on vain aalto ja hiukkanen samanaikaisesti ja lopputulos riippuu vain täysin mittaustilanteesta eli mielipiteenkysymisestä, lausunnonantamisesta tai poliittisesta päätöstilanteesta.
Todennäköisyys (probability). Sen sijaan että politiikka olisi sidottu tiettyyn pysyvään kannanottomaailmaan, on asioita aina lähestyttävä todennäköisyyden varassa. Varmuuden sijasta on tarkasteltava todennäköisyyksiä. Siksi on esimerkiksi joka hetki olemassa nollasta poikkeava todennäköisyys jossa Teuvo Hakkarainen kannattaa homojen lähettämistä takasin afrikkaan.
Epävarmuus (uncertainty). Niin turhauttavaa kuin se voikin olla, kvanttifysiikassa on olemassa pakotettu mittausepävarmuus. Emme esimerkiksi voi tietää hiukkasen sijaintia ja nopeutta samanaikaisesti kuin tietyllä tarkkuudella. Tällä on hyvin syvällisiä seurauksia jotka estävät tietämästä hiukkasen tilaa tulevaisuudessa. Tämä pätee politiikassa ja siksi esimerkiksi voi olla vaikeaa arvata ennalta että Sauli Niinistön kaltainen porvari yht'äkkiä toimiikin työläisten presidenttinä. Syynä ei kuitenkaan ole manipulatiivinen käyttäytyminen vaan yksinkertaisesti se, että mittausepävarmuus estää mittaamasta tarkasti useamman poliittisen mittauksen vaikutusta samanaikaisesti.
Fluktuointi (fluctuation) Kvanttiepävarmuus johtaa siihen että kaikissa laeissa tapahtuu väistämättä pientä heilahtelua. Siksi kvanttipolitiikassakin esimerkiksi puolueen ja poliitikon kannat vaihtelevat tyypillisesti jossain vaihteluvälissä. Näin ollen esimerkiksi kristillisdemokraattien puolella voidaan ennen lain säätämistä pitää homojen parisuhteen rekisteröintiä turmelevana ja uskonnonvapautta rikkovana ja polvirukoilla että tätä muutotsa ei saataisi koska siitä seuraisi maailmanloppu - ja silti heti lain säätämisen jälkeen pitää tätä tilaa "riittävän hyvänä" ja käyttää tätä argumenttina homojen avioliittoon kirkossa. Syynä on se, että puoluekanta rakentuu yksittäisten poliitikkojen näkemysmaailman fluktuaatioista.
Lomittuminen (entanglement). Kvantien maailmassa esimerkiksi protoneista saatavaa mittaustulosta ei voida erottaa tuloksista ; Mittaaminen muuttaa itse prosessia ja antaa tietoa muualta systeemistä hyvinkin erikoislaatuisilla tavoilla ja yhden kysymyksen kysyminen lukitsee vastauksen toiseen kysymykseen. Ennen tätä tilaa ne ovat olleet "vapaita" mutta kysyminen murtaa tämän lomittumistilan. Siksi esimerkiksi jos kysyy Timo Soinin kantaa vaikkapa EU:sta, jo kysymyksen tekeminen vaikuttaa siihen miten Soini tosiasiassa kokee asiasta. Samoin vaikutus voi olla laaja ja esimerkiksi Paavo Väyrysen kannanotot saattavat vaikuttaa siihen millaista mieltä Sari Kiviniemi on jostain asiasta. Siksi asia onkin itse asiassa enemmänkin niin että Soini, Kiviniemi ja muut poliitikot ajattelevat asiasta joka ikisellä mahdollisella asialla ja vasta siinä vaiheessa kun esität kysymyksen, tunteiden mutkikkuus katoa ja dekoherentisoituu mielipidekombinaatioksi joka kvanttipolitiikan lakien mukaan miellyttää kysyjää eniten. Näin selittyy se tunnettu ilmiö, että samasta poliitikosta saa hyvinkin erilaisen kuvan, riippuen siitä onko häntä haastatellut taho liberaalin vai konservatiivisen lehden journalisti ; Kvanttipolitiikka opettaa että syynä ei suinkaan ole poliitikkojen kaksinaamaisuus vaan se, että mittausjärjestelmä määrää kvanttifyysisten tilojen lopputulosten ilmenemisen.
Kaikista tärkeintä on ymmärtää mediajulkisuuden vaikutus ; Jos poliitikko ei ole antamassa lausuntoja tai lehdistö ei raportoi siitä mitä eduskunnassa tapahtuu, jokainen poliitikko on epämääräisessä tilassa jossa hän on epämääräisessä tilassa. Tätä valaisee kuuluisa ajatuskoe Shrödingerin poliitikosta joka on mediahiljaisuuden aikana samanaikaisesti elävä ja kuollut. Schrödingerin poliitikonkin kohdalla on kuitenkin huomattava että mittaus voi muuttaa kaiken ; Mediajulkisuudessa myös menneisyys dekoherentisoituu ja voimme esimerkiksi saada kuulla ideoista joita Matti Vanhanen on saanut hiihtoretkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti