Pääsiäinen onkin kristillisistä juhlista juuri se, jonka kohdalla tämänlainen tematiikka on oleellisimmillaan. Joulu ei ole teologisesti yhtä merkittävä, koska kristinuskon pelastuskäsitys nojaa nimenomaan pääsiäisen tapahtumiin. Syntymä ei ole tässä mielessä läheskään yhtä oleellinen. Sen sävy on kuitenkin pehmeämpi ja siksi on ymmärrettävää että tämänlaisien herttaisten ja mukavien asioiden ympärille rakennetaan juhla.
Pääsiäisen tarinasta taas huomaa sen, etä pääsiäisenä kaivataan lisää verta.
Pääsiäisen tarinaa ja Jeesusta onkin usein lähestytty kärsimyksen kautta. Tässä usein korostuu altruistinen uhrautuvaisuus. Eli hän otti vastaan väkivaltaa ja tämän kestäminen on lahja ihmiskunnalle. Tämänlaisen tarinan kautta voidaan rakentaa synnintuntoa ja syyllisyyttä kristityille ; Esimerkiksi itse muistan kuinka ala-asteenopettajani Heli Alaja toisti usein sitä, miten Jeesuksen risti ja ruoskimiset pitivät sisällään synnin. Tällöin ristin paino oli konkreettisia myöhemmin tapahtuvia pahoja tekoja. Tämä on hyvin voimakas konkretisointi joka lähentää tilanteeseen. Muutoin roomalaisten syyllisyys korostuisi, mutta tämänlaiset teemat liittävät oman itsen ja katumuksen asiaan.
Kuitenkin asiaa voidaan lähestyä myös siitä konseptista että Jeesuksen identiteetti oli kärsivä Jeesus. Tämä korostaa sitä että "Raamatun" mukaan Jeesus ymmärsi ja tiesi ennalta messiaanisen tehtävänsä. Tällöin hän tekee joko tietoisesti pelkän "suicide by cop" -tyylisen ratkaisun. Tai hän on peräti masokisti. Tämä nostaa kärsimysnäytelmän lisäksi uusia sävyjä jotka ovat erittäin oleellisia esimerkiksi itsemurhakeskustelussa;Itsemurhaaja.
Raamattuhan sanoo yllättävän vähän itsemurhasta ; Pääosa suoraan Raamattuun käyvistä itsemurhakeskusteluista taipuvat yleensä siihen onko se rike kuudetta sääntöä "Älä tapa" kohtaan.
Tämä on ymmärrettävää, koska Raamatun monet kohdat näyttävät minun mieleeni varsin tutuilta. Esimerkiksi "Job 7:16" sanoo suorasukaisesti "Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys." Tämä on selvä kuolemantoive, joskaan ei itsemurha. Kuolemantoiveita esittää esimerkiksi Jeremia joka esittää (Jeremia 20:14-18) että "Kirottu olkoon päivä, jona synnyin, vailla siunausta päivä, jona äitini minut synnytti! Kirottu se mies, joka toi isälleni ilosanoman ja onnitteli häntä: "Sinulle on syntynyt poika!" Käyköön sille miehelle, niin kuin kävi kaupungeille, jotka Herra armotta kukisti! Kuulkoon hän valitushuudon aamulla, hälytyksen keskellä päivää, kun ei surmannut minua kohtuun! Äitini olisi saanut olla minun hautani ja pysyä raskaana koko loppuikänsä! Miksi minun pitikään tulla äidinkohdusta näkemään pelkkää vaivaa ja tuskaa! Koko elämäni kuluu häpeässä." joka on sekin kuolemantoive, jota värittää itselleni erittäin rakas ajatus jossa toivotaan sitä että ei olisi koskaan syntynytkään.
Sen sijaan se tunnettu ajatus jonka mukaan itsemurhaaja joutuu Helvettiin tai kadotukseen puuttuu. Tätä kautta Raamattu jättääkin aiheen itse asiassa yllättävänkin auki. Tämä on erikoista, sillä tätä aihetta kuitenkin käsitellään kristillisyyden tiimoilla melko paljon ; Aihe on tietysti ajankohtainen nykymaailmassakin. Jostain syystä itsemurhavastaisuus nähdään ilmiselvästi kristilliseksi asenteeksi, vaikka aivan suoraa kantaa tämänlaisiin ei voida saadakaan. ~ Kenties Jeesus onkin tässä kohden itsemurhaajien paras ystävä, mutta ei suinkaan "Raamatun" ainut hengellinen tukihahmo ja samastumiskohta. Jeesus näyttää ainakin että altruistinen toisten puolesta kuoleminen, vaikka olisi tietoinen että se johtaa varmaan omaan kuolemaan, on hyväksyttävä.
Masokisti
Ajatukset joissa Jeesuksen masokistisuus korostuu nojaavat siihen että hän on Kärsivä Palvelija. On toki mahdollista että tämä nousi esiin vasta Jeesuksen uran loppupuolella (ellei ole peräti ad hoc selitys joka kyhättiin Jeesuksen kuoleman jälkeen). Voidaankin siksi ajatella että vanhakantainen juutalainen soturikuningas olisi ollut alunperäinen tavoite tai mielikuva. Tällöin itsetuhoisuus ja masokistisuus eivät sopisi kuvaan juuri ollenkaan. (Jos haluaisi liittää negatiivisia mielikuvia olisi napattava sadismin puolelta.)
1: On itse asiassa jopa esitetty että Jeesuksen tekstiin tulevat viittaukset omasta lopustaan ovat aina painottuneet Jeesuksen uran loppupuolelle, jolloin on varmasti ollut merkkejä ilmassa siitä, että tappio olisi hyvinkin mahdollinen. Tällöin Jeesus olisi riskien alla kyennyt "ennustamaan" tappioita ja vaikeuksia ja saanut kärsimyksen ja tappionkin käännettyä retoriseksi voitoksi. Tällöin masokistiselle Jeesukselle ei löydy juurikaan tilaa.
On kuitenkin - ja nimenomaan sen "oikeaoppisen uskonnon valossa" - aivan perusteltua ajatella että Jeesus on tiennyt tämän roolin jo aivan lapsesta asti. Tällöin Jeesuksen itseidentifikaatio on johtanut itsetuhoisuuteen ja kärsimyshakuisuuteen. Tämänlaiseen rooliin suostuminen vaatii sitä että "inhimillinen osa" Jeesuksesta olisi jossain määrin masokistinen. Tai vähintään masokistimielinen.
Katsojan sadismi
Pääsiäisen omituisin puoli on kuitenkin siinä että Jeesustarinoissa riittää usein "gorea yli tarpeen". Esimerkiksi "Passion of Christ" elokuva on erittäin brutaali. Tämä voidaan nähdä synnintunnonmaksimoimisteemana (kuten aiemmin esitinkin) ; Silloin kauheus ikään kuin herättää ja herkistää omalle pienelle roolille tässä kaikessa. (Voidaan tietysti myös puhua katsojan suorasta halusta mässäillä väkivallalla jolloin tämänlaiset ovat vain tekosyy.)
Nietzschen silmissä sadismi olikin olennaista, koska se oli kristityn hauskoista asioista kieltäytymisestä syntyvää kaunaisuutta, ressentimenttiä, joka sitten purkautuu tämänlaisen degeneroituneen ja destruktiviisen kuvaston kautta. Jeesus, kieltäymykseen komentaja, on tällöin kohde tuntemuksille joita kieltäymys rakentaa.
Mielestäni mielenkiintoisin selitys tälle on kuitenkin se, että väkivalta ja brutaalius korostavat sitä että Jeesus kuoli oikeasti. Mitä brutaalimpi kuvasto, sitä vahvemmin syntyy kuva jossa kuolema on varma ja lopullinen. Tämä korostaa kontrastia pääsiäissunnuntaihin.
Kirjoittaja suosittelee että menette SPR:än pisteeseen, kääritte hihanne ja ojennatte auttavan kätenne ja sanotte vaikka "Tämä on minun vereni, teidän edessänne vuodatettu." On periaatteessa mahdollista että Jeesus ei pääsiäisenä pelastanut ketään. Mutta sinulla onkin tässä vain mahdollisuus pistää paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti