"Count up" -blogissa kirjoiteltiin siitä miten kouluissa käydään kertomassa lähetystyöstä. Monesti ajatellaan että yhteiskunta olisi jotenkin "sekularistunut" ja että uskontoa ei kouluissa saisi esittää. On kuitenkin vaikeaa ymmärtää että mistä tämä asenne tulee. Sillä uskonto näkyy kouluissa aamunavauksista monenlaisiin kouluvierailijoihin. Kirjoittaja, joka on lähetystyötä tehnyt kristitty ja tunneilla vierailija korosti että vierailuissa on luonne "Koulussa saa ja on ehkä suotavaakin kuulla monenlaista vierailijaa. Vierailijan vastuu on suuri. Hänen on tiedettävä selvästi rajansa." Hän ymmärtää että sananvapaudesta seuraa suoraan sananvastuu. Usein tämä puoli unohtuu. (Ja yhtä paljon tekisi mieli sanoa että uskonnonvapaudesta seuraa uskonnonvastuu.)
Toisaalta tässä lauseessa tiivistyy perinteinen ajattelu jossa vastuu delegoituu nimenomaan vierailijalle. Tämä taas on kristillisessä kulttuurissa hyvin tyypillinen tapa asennoitua ; Vastuu on yksilöllinen. Ihminen menee helvettiin omista teoistaan eikä toisten. Tämä johtaa valitettavasti siihen että kristityssä vastuunäkemyksessä pahanteko jää usein korjaamatta. Tähän on kaksi syytä:
1: Ensinnäkin kristinuskon vastuukäsitys panostaa kompensaation varaan. Siinä oikeudenmukaisuus mahdollistaa vakavatkin rikokset ; Pahan ongelman lakaiseminen maton alle on peräti yksi klassisen kristillisen teologian pääsaivartelunkohteita. Se ei siksi keskity ratkaisemaan käsillä olevia ongelmia, vaan pikemminkin keskittyy rankaisemiseen. Lisäksi kristinusko pahentaa tätä siirtämällä koko rankaisun tuonpuoleiseksi asiaksi.
___1.1: Itse jouduinkin tämäntapausen eettisen mutkan vuoksi ongelmiin armeijassa. Olin "täysin kyvytön" näkemään sitä että virallinen byrokratia joka tuottaa viikkojen myllytyksen kautta tuottaa rangaistuksen väärintehneelle upseerille rangaistuksia ja sanktioita kun oikea ongelma ja inhimillinen kärsimys oli konkreettinen asia joka oli ratkaistavissa heti ilman mitään tämänlaista. Olen ylpeä siitäettä olen "täysin kyvytön" näkemään tässä mitään järkeä. ; Sen seuraus on tosin se, että klassinen Helvettikuvasto ei suinkaan oikeuta itseään maanpäällisellä pahalla ja selitä pahan ongelmaa pois, ratkaise sitä. Vaan sen sijaan se pahentaa tätä ongelmaa vakavasti, Jumala päinvastoin näyttää kokonaisvaltaisemmin sadistilta.
2: Kristinusko ei kannusta puuttumaan toisten tekemiin pahuuksiin vaan ajaa itse asiassa passivoitumaan ; Itse asiassa se ei kannusta pääosin edes hyvän tekemiseen. Sillä kun katsotaan kristinuskon normistoa esimerkiksi kymmenen käskyn kautta, on selvää että valtaosa niistä on ehdottomia kieltoja. "Älä tee aviorikosta, tapa, tee huorin, pidä vääriä jumalia" ... Jokainen tämänlainen ei ole hyvän tekemistä vaan pahantekemisen välttämistä. Ja jopa positiivisena kehotuksena esitetty käsky "Muista pyhittää lepopäivä" latistuu käytännössä "älä työskentele sapattina" -henkiseksi kielloksi ja rajoitteeksi. Ja aivan liian usein "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" latistuu "älä napise vastaan, älä kyseenalaista" -henkiseksi rajoitteeksi. Asia tiivistyy siihen että fundamentalistisen kristinuskon vakiotavarana olevat "perhearvot" ovat käytännössä luettelo asioista joita ei saa tehdä. Syntyy "epävirallisia kieltokäskyjä". Esimerkiksi 11. käsky "Älä tee aborttia" ja 12. käsky "älä homostele".
Yhdistelmä on varsin karua katsottavaa. Sillä näiden kahden normin summana syntyy se, että yhteiskuntamme perusongelmana on "suvaitsemattomuuden suvaitseminen". Tämä tarkoittaa sitä että kannustetaan siihen että tiedetään rajat. Mutta jos näitä rajoja ei selvästi tunnusta, vaan pomppii epäsoveliaisuuden yli, niin sitten sanotaan abstraktisti selän takana "hyihyi-voivoi" eikä tehdä mitään jotta asia ei toistuisi tai olla aggressiivisia ja sanota että noin ei saa tehdä. Sillä on itse vältettävä suvaitsemattomuutta enemmän kuin puolustettava heikompaa.
1: Lopputuloksena syntyy koulunpihakulttuuri jossa valtaosa ihmisistä on sääliöitä jotka katsovat kiusaamista sivusta tekemättä mitään. Koska se ei ole heidän vastuunsa eikä heidän syyllisyytensä. He eivät ole suvaitsemattomia suvaitsematonta kiusaajaa kohtaan vaan pahoittavat passiivisesti mielensä ja itkevät tästä sitten mahdollisesti kiusatulle kännissä baarissa kuten minulle on käyty. Väitän että ringin toisella puolella oli ikävämpää ja että passiivisuus johtui tämän tiedostamisesta. Joten sääntö on se, että minä itken heille - he eivät itke minulle. Heidän syyllisyydellään on hinta. Hinta joka toivon mukaan rasahtaa minulle taloudellisessa muodossa esimerkiksi heidän maksamiensa kaljojen muodossa.
"Napoleonin kompleksit" kirjoittikin Barack Obaman kaksinaamaisuudesta asiaan liittyen. Obamahan puhui kauniisti seksuaalivähemmistöjen puolelta puheessa, mutta samanaikaisesti hän aivan selvästi nosti esiin että lakimuutoksia ja muita "politiikan kannalta reaalisia ratkaisuja" asialle ei tehdä. Tästä seurasi se, että "Obaman puhe oli hyvä. Jos hän vielä oikeasti haluaisi toimia sen mukaisesti, ansaitsisi hän arvon. Hän on sangen selvästi osoittanut, ettei halua. Hänen politiikkansa seksuaalivähemmistöjä kohtaan viestii halveksuntaa ja väheksyntää, ja hänen ristiriitaiset puheensa osoittavat, että tässä on ihmisryhmä, jota hän on valmis pitämään pysyvästi veitsenterällä antaen sen tarvittaessa pudota sen mukaan, mistä sattuu puhaltamaan. Se kertoo kaiken oleellisen arvostuksesta ja kunnioituksesta." Samaa tapahtuu tietysti täällä kotimaassakin samaan aikaan. "Jyrki Katainen ottikin poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta onkeensa ja antoi palttua yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle todeten, että hän ei tule kehottamaan puolueensa edustajia tekemään niin kuin hänestä oikein olisi." Moni kuitenkin sekoittaa tämän "Public Relation" -puheet ja aidon eettisyyden. Se on valitettavasti sama kuin sekoittaisi lahjan sen käärepaperiin.
Suomessa kristillisyys on jäänyt tämänlaiselle hyvin omituiselle tasolle. Etenkin "luterilainen leppoisto" nysvää suvaitsevaisuudesta juuri sellaisella tavalla joka tuo mieleen Rod Rosenbladtin kirjoitukset ateisteista. Rosenbladtin teksteissä huokuu ymmärrys ateisteihin, mutta hyvin omituisella tavalla. Hän jakaa ateistit kahteen ryhmään "mad" ja "sad" sen mukaan minkälaista henkistä väkivaltaa heille on kristinuskon nimessä tehty. Rosenbladt toki tiedostaa että (a) ateisteilla on ymmärrettävät syyt tuntea näitä tunteita ja (b) että uskonnossa on paljon väärintekemistä ja pahutta ja henkistä väkivaltaa. Tämän tiedostamisen Rosenbladt kuitenkin käyttää siten että jättää henkistä väkivaltaa vastaan taistelemisen ja alistaa toisen elämänhistorian strategianvalinnaksi. Rosenbladt muuttaa konkreettisen pahantekemisen abstraktiksi "soosootteluksi" jossa ei ole mitään konkreettista torppaamista pahantekijää kohtaan. Sillä kristittyjen pahojen tekojen karsiminen ei ole relevanttia koska se on kristitty-yksilön oma korsi kannettavana kuolemanjälkeen. Rosenbladt sen sijaan keskittyy vain siihen miten ateisteja voidaan käännyttää.
Rosenbladt ei siis missään vaiheessa mitenkään konkreettisesti auta ateistia. Hän ei koskaan missään ikinä vahingossakaan hyppää esiin kun joku uskovainen harjoittaa epäasiallisuuksia. Hän ei astu vastustamaan tätä toimintaa ja sano suoraan että tämänlaista ei saa tehdä. Sen sijaan hän nysvää PR -tasolla arvoista sellaisella abstraktilla tavalla joka käytännössä tuottaa ateisteille hylätyksitulemisen tunteen. Ja tosiasia onkin, että vaikka uskovaiset pitävät Rosenbladtia leppoisana, asiallisena ja eettisenä ja moniarvoisuuteen kykenevänä empaattisena miehenä, ateistit kokevat hänet laajasti pahimmanlaatuiseksi loiseksi. Joksikin joka lähinnä välineellistää historiasi itseäsi vastaan ja manipuloi. Rosenbladt näyttää ateistin silmään omituiselta sadistilta joka syyttää muita henkisestä väkivallasta, pesee oman vastuunsa asiasta eikä rajoita millään tavalla henkistä väkivaltaa. Ja käyttää tätä tekosyynä ja oikeutuksena siihen että hän saa hieman lisää kohdistaa strategisesti valittua henkistä väkivaltaa niihin jotka hän tunnustaa "jo valmiiksi piestyiksi". ~ Se on hieman kuin jos otettaisiin televisiosarjan "Dexter" joka on sarjamurhaaja joka murhaa sarjamurhaajia, ja tätä muutettaisiin niin että hän sarjamurhaisi niitä ihmisiä jotka ovat jostain syystä (poliisin väliintulo, murhaajan vahingossa kuoleminen auton alle...) selvinneet hengissä muiden sarjamurhaajien kynsistä.
Valitettavasti tätä on suomalainen ja yleisesti ottaen kristillinen suvaitsevaisuusmaailma. Minun on vaikeaa nähdä siinä mitään eettistä. Ja vielä vähemmän suvaitsevaista. Se lähinnä pyrkii pesemään oman vastuunsa kaikesta pahasta, osoittamaan sormella muita, jotta voidaan jatkaa eiminkään tekemistä. (Sillä se ei ratkaise ongelmia vaan keskittyy rangaistukseen ja muuttaa hyvyyden abstraktiksi päänsisäiseksi asenteeksi ja omakehuiseksi subjektiiviseksi kokemukseksi joka ei oikeastaan liity mitenkään kanssaihmisten elämään tai maailmanmenoon.) Suvaitsemattomuuden suvaitseminen on tekosana jolla passiviset pelkurimaiset ihmiset taputtavat itseään selkään ja kokevat tyytyväisyyttä siitä että taaskaan ei tullut tehtyä mitään. ~ Jos rukouksen kerrotaan olevan jotain jossa ihminen teeskentelee olevansa hyväntekijä sillä että ei tee mitään, on tämä jotenkin vielä vähintään paria astetta kauheampaa.
6 kommenttia:
Tähän vielä lyhyt kommentti.
Tarkkaan ottaen, laillinen vastuu tunnin sisällöstä on aina kyseisellä opettajalla tai rehtorilla, siis hänellä joka kutsuu ja hyväksyy vierailijan. Vierailija voi toimia vain niiden rajojen sisällä, joita hänelle on annettu. Vierailija voi tietysti päästää suustaan esim rasistisia tai muita laittomia kommentteja, joista hänellä itsellään on myös laillinen vastuu.
Vierailijan vastuu, josta kirjoitin, tarkoittaa lähinnä moraalista vastuuta toimia niiden rajojen sisällä, jotka hänelle on annettu.
Teoriassa ihanteesi vierailijan vastuusta on aivan ihana. Käytännössä se kuitenkin näyttää olevan nimenomaan vierailijan vastuuttomuutta. Ainut joka rajoittaa on se, miten vieraaksikutsujan luottamusta käytetään.
Kun käytännön tasolla kaikista yksityiskohdista voida neuvoa, joten "oma harkinta kun ei ole sovittu" on täydellinen syy sysätä kutsujan vastuulle paljonkin ylilyöntejä. (Kun esimerkiksi neutraalisti päihdekasvatuksena kaupattu sitten muuttuukin loppupuolella täysveriseksi jeesuspuheeksi joka voi yllättää kutsujan.)
Ongelmana onkin juuri se, että on oikeastaan aivan herttisen sama miten ja mihin ihanteisiin vierailijan vastuu sidotaan niin kauan kuin se on abstrakti.
Nykykoulujärjestelmän luottamusvaraisuus on kenties kaunista mutta sen ongelmana on se, että esimerkiksi omalla kohdallani olen nähnyt montakin "lain kirjaimen ylittämistä", mutta niitä on katsottu kohteliaissyistä sormien läpi. Ja ongelmia tulee jo siitäkin että tosiasiassa koululaisten oikeustietoisuus on varsin heikkoa.
Ongelma on juuri siinä että tunnut usein puhuvan teoreettisesti "kantaa lain edessä vastuunsa". Ei tapahdu missään tapauksessa jos peliä käytetään hyviä tapoja ja luotamusta rikkoen harmaalla alueella. Ja vaikka tapahtuisikin, niin asioista usein livahdetaan vastuusta joka tapauksessa.
En siis toki usko että sinulla olisi ongelmia. Mutta vastuukysymys on oikeastaan asia joka nousee relevantiksi jos ja vain jos sitä rikotaan. Ja kyllä. Minusta se vastuu olisi kannettava. Jos laki ei tuomitse, pitäisi ylilyönneistä esimerkiksi osata itse pyytää anteeksi sillä kypsällä tavalla jossa tehtyä virhettä ei toisteta enää myöhemmin.
Jatketaan.
Tuo sanomasi pätee varmaan ainakin joskus yksittäisiin käynteihin. Jos vierailijan tarkoitus on päästä johonkin vain siksi, että kerralla saa ladatuksi kaiken, mitä haluaa sanoa ja sillä siisti, niin tuo ehkä saattaa pitää paikkansa. (Niissäkin tapauksissa paikalla oleva opettaja on oikeasti vastuussa. Vierailija on vain kuin video, jota hän näyttää ja katkaisee, jos tulee sensuroitavia kohtia... Vierailija on videota parempi siinä, että häneltä voi suoraan kysyä. Keskustelun oletetaankin jatkuvan luokassa/koulussa jälkeenpäin.)
Suomessa ollessani olen vieraillut lukemattomisssa oppilaitoksissa, usein paikallisseurakunnan tai jonkun kansalaisjärjestön ja koulun/oppilaitoksen yhteisellä sopimuksella, useimmiten seurakunnan tai ko järjestön työntekijän kanssa yhdessä (viimeksi järjestöistä mainittakoon Satakunnan Monikulttuuriyhdistys.) Silloin vastuu on myös paikallisseurakunnalla ja ko järjestöllä. Harvemmin kutsu tulee suoraan oppilaitoksen etukäteen tunneta ja siksi luoteta.
Yksi perusperiaatteistani on ollut koko ajan yrittää olla mokaamatta, jotta seuraavakin vierailija pääsee vierailulle. KUn tiedän, että en voi tavoittaa kaikenlaisia ihmisiä, annan ihan rauhassa tilaa seuraavalle, joka kenties tavoittaa ne, jotka eivät minusta viehäty :)
Kyllä nämä vierailut tavalla tai toisella ovat osa koulun opetussuunnitelmaa, moninaisilta kohdilta. Se vaatii meiltä vierailijoilta varsinaisia kameleontin kykyjä. Olemme vastaus milloin minkäkinlaisiin kysymyksiin ja ongelmiin.
Lausuntosi "Kyllä nämä vierailut tavalla tai toisella ovat osa koulun opetussuunnitelmaa, moninaisilta kohdilta. Se vaatii meiltä vierailijoilta varsinaisia kameleontin kykyjä. Olemme vastaus milloin minkäkinlaisiin kysymyksiin ja ongelmiin." on taatusti totta, enkä ole kieltämässä vierailuja tai pidä niitä oikein tehtynä ongelmallisena.
"Tuo sanomasi pätee varmaan ainakin joskus yksittäisiin käynteihin." taas vähättelee hieman asioita.
Näyttää että siirrät keskustelua tältä osin varsin klassisesti. Olen ärsyyntynyt siitä että jos puuttuu ylilyönteihin mitenkään koskaan missään, nousee esiin "yleinen hyöty". ELi radikaalit yli-intoilijat suojataan "keskiarvolla ja massalla" ja näin niihin puuttumista estetään. (Ja tämän vastustaminen on osa minun isompaa linjaa. Jos todella esität noin, niin sitä pahempi sille isolle massalle sitten.)
Julistusvastustus kohtaa "mutkun keskustelu on hyväksi" -teeman. "Joo, mutkun ei ole just sitä keskustelua." on sitten se vastaus
Tosiasiassa on paikkoja joissa vastuuta ei kanneta. Paikkoja jossa Darwinesitelmästä saa huonon numeron jos ei mainitse Aatamia ja Eevaa. Paikkoja joissa katolinen pappi kohtaa naureskelua "kun pukee hameen ylleen".. Tältä osin sanon vain "you are living in a dream world".
Jatketaan siis.
Puhumme vähän eri asioista näköjään. Yritän puhua vastuun jakautumisesta vierailijan ja kutsujan välillä, en yksittäisistä yliyönneistä.
Odotusarvomme on ehkä eri. Olen nähnyt ja näkemässä tällaiset vierailut pääsääntöisesti positiivisina ja puhun siitä, miten epäonnistumiset voitaisiin välttää. Koen, että sinä olet jo alusta alkaen epäilevä ja koet, että tällaiset tilanteet ovat koko ajan epäonnistumisen rajalla.
Koen edelleenkin, että vierailija on vain interaktiivinen video, jota opettaja käyttää. Jos et luota opettajaan, se on eri juttu. Opettajilla on monin verroin suurempi mahdollisuus manipuloida oppilaita kuin vierailijalla...
Olen toisessa blogimetsässä tutustunut opettajaan, joka opetta myös ET.tä. Hän kutsuu vierailuille myös esim jehovan todistajia ja mormoneita ja sitten jälkeen päin luokka keskustelee ja arvioi, puhuiko hän oppinsa mukaisesti ja mitä siitä piti ajatella...
En edes yritä muuttaa ajatuksiasi, kunhan vain kerron oman näkökulmani ja omat arvioni :)
"Koen, että sinä olet jo alusta alkaen epäilevä ja koet, että tällaiset tilanteet ovat koko ajan epäonnistumisen rajalla."
Sepä ikävää. Tämä ei kuitenkaan tule minusta. Luulen että tässä on taustalla se, että yhdistät minut "yleiseen linjaan" joka yrittää esimerkiksi sensuroida uskonnolliset aamunavaukset tai armeijan uskontoistunnot täysin. En ole tätä linjaa.
Olen sitä linjaa joka ei syytä katolisia pedofiilien olemassaolosta ; On ymmärrettävää että jos yhteisössä on kuoripojan kaltainen konsepti, niin se viehättää pedofiileja ja houkuttaa heitä. Mutta niin tekevät lastentarhatkin. Siksi katolisten vastuulle jää valvonta+rankaisu. Ja rankaisutoimet kohdistuvat pedofiiliin ei kirkkoon.
Ongelmana onkin se, että katolinen kirkko on unohtanut tämän vastuunsa ja on PR -syistä vähätellyt ja kätkenyt näitä ongelmia. Ja näin katolinen kirkko muuttuu instituutiona syylliseksi. ; Tämä ei tarkoita että pitäisin katolista kirkkoa pedofilian pesänä tai katastrofin rajamailla. Vaan että se vain "ymmärtää rajansa" (ja käytää ymmärrystä siihen että reflektoi mikä on järkevää kätkeä yleisöktä) ja tekijä ei "kohtaa vastuutaan".
Näen että kouluesityksissä on sama ongelma. Se viehättää tietynlaisia ihmisiä. Se ei tarkoita mitään "että yleensä".
Ja muuten tiedän että opettajilla on enemmän valtaa. He myös ylilyövät enemmän. Heissä on kuitenkin se hyvä puoli, että he joutuvat palaamaan seuraavana päivänä takaisin. Tämä rajoittaa ylilyönnit vain sellaisiin jotka yleinen ympäristö suvaitsee. Esimerkiksi jossain paikoissa uskonnollisuus on "paikan tapa yleensä" niin että yksittäistäkään valittajaa ei saada. Tällöin opettaja kenties rikkoo lakia mutta en rehellisesti sanoen pidä tämänlaista ihan hirveän relevanttina. Vierailija taas voi ikään kuin murskata "yleisen normin" ja siirtyä riekkumaan jonnekin muualle.
Jos siis vastuuta ei voida kohdistaa suoraan häneen.
Puolisoni on opettaja ja tiedän mitä omituisempia "vastuita" heille sälytetään. Minusta on aika pirullista jos esitelmöitsijä heittelee jotain. Mitä se opettaja siinä voi? Ei se hänen suunsa siinä sovitun rajaa ylitä. Entä jos esitelmöitsijä pistää "sana vastaan sana" -tilanteen sopimisista? Aika paranoijaan opettaja ajetaan, tai sitten omituisiin uskon loikkiin joihin de facto muka voidaan velvoittaa koska näitä esitelmiä on paljon ja liika kirjallinen homma koetaan helposti "paranoiana".
Lähetä kommentti