Koira (ja hieman karavaanikin)

Meille opetetaan yleisesti, että dogmaattisuus on huono. Se onkin huono. Siksi erityisen maineikkaat tieteenfilosofit Niiniluodosta Popperiin ovat korostaneet itsekriittisyyttä eri tasoilla. "Filosofian puutarhassa" Otto kommentoi Craigin dogmaattisuutta seuraavasti ; ""Luulen, että olit professori Craigin suhteen oikeassa siinä ettei hän oikeasti luopuisi jumaluskostaan minkään todistusaineiston voimalla." Sanot tämän niin kuin se olisi itsestäänselvästi merkki naiivista tai älyllisesti epärehellisestä suhtautumisesta uskomuksiin, mutta olen samoilla linjoilla Craigin kanssa siinä, ettei uskomuksen tarvitse olla kumottavissa havaintotodisteilla voidakseen olla oikeutettu. Triviaaleina esimerkkeinä kysyisin, mikä havaintotodiste saisi sinut luopumaan uskostasi koirien olemassaoloon tai omaan olemassaoloosi?" Hän siis nousee dogmaattisuuskäsitystä vastaan kovasti esittämällä että on olemassa asioita joihin on järkevää uskoa, vaikka niitä ei voida falsifioida.

Oton reagointi on luonteva monesta syystä. Ensinnäkin Craig on tunnustanut että hänen uskonsa ei riipu hänen todistuksistaan. Näin ollen dogmaattisuus on nähtävänä hyvänä. Oton Lausunto liittyykin siksi ns. kumulatiiviseen argumenttiin jossa uskovaisten jääräpäisyys nähdään totuusarvon todisteena "Se, että joku kuitenkin vastentahtoisesti kuolee ennemmin kuin luopuu vakaumuksesta X, puhuu sen puolesta, että ainakin vakaumus X on voitu tehdä harkiten ja perustellusti. Ainakin enemmän harkiten kuin se, että vakaumuksen voi vaihtaa kuin kaupan hyllyltä. Se ei todista absoluuttisesti vakaumusta todeksi (enhän usko Allahiinkaan), mutta toimii osana ns. kumulatiivista argumenttia."

Toki tämä Lausunto näyttää erityisen omituiselta, kun se yhdistetään fundamentalistien suosimaan "evoluutikot vainoaa" -argumentaatioon. Tässähän toistellaan hyvin voimakkaasti sitä, miten evoluutio on "only game in town" ja että tämä on sorsimista. Tapio Puolimatka, joka toki näyttää innolla itsekin selittävän siitä miten falsifioitavuus on "naturalistien sisäistä peliä". Hänkin on kuitenkin kaksoisstandardin äärellä esimerkiksi seuraavassa lausunnossaan kirjansa "Usko, Tiede ja Evoluutio" -kirjansa ääreltä sivulta 148 "Kaksi darwinistia, Nobel palkittu Peter Medawar ja C. H. Waddington vastasivat, että kyseisissä laskelmissa täytyy olla jotakin vialla: "Ulam tekee tiedettä väärin päin; tosiasia on, että silmä on kehittynyt ja siksi matemaattisten vaikeuksien täytyy olla vain näennäisiä."

Olisi toki huvittavaa, jos tämä argumentaatio yhdistettäisiin Craigin argumentteihin joissa vedottiin näkemysten suosioon. "Filosofian puutarhassa" Craigin nimittäin kerrottiin viittaavan auktoriteetteihin tavalla joka ei ole argumentaatiovirhe. "Enemmistöön vetoaminen ja auktoriteettiin vetoaminen eivät itsessään ole argumentointivirheitä. Niitä voi toki käyttää sellaisella tavalla, että niistä tulee argumentointivirheitä. Craig ei tyypillisesti argumentoi sillä tavalla, että jos enemmistö/asiantuntijat ovat jotain mieltä, niin sen täytyy olla totta. Kuitenkin tällaiset keskustelut yleensä olettavat jotain lähtökohtia tähän saakka muualla käydystä keskustelusta aiheeseen liittyen. Siksi nuo enemmistö-/asiantuntijamielipiteet ovat usein mainitsemisen arvoisia." Olenkin melko varma, että nämä argumentit jäävät domeenispesifiksi ; Ne osataan vain yhdessä kontekstissa (kun niillä mollataan evoluutikkoja tai ajetaan omaa asiaa), mutta niitä ei koskaan muisteta eikä hyväksytä silloin kun itse käytetään samantapaisia näkökulmia ja tapoja ja tästä tulee tietysti samoja ongelmia. Ongelma on domeenispesifissä keskustelussa "aina muilla", sillä kaksoisstandardin ääreltä voi aina kikkailla aivan mitä tahansa.

Ennaltamäärätty

Tämä on tietysti jo itsessään hupaisa tapa lähestyä asiaa, koska se on melko yksinkertainen. Olen nimittäin huomannut, että ID -piirit ja heidän oheisryhmänsä (Ja esimerkiksi "Otto" henkilökohtaisesti) eivät lainkaan ymmärrä a priorisen ja a posteriorisen ajattelun ja määrittelynhaun ydintä kun he kritisoivat "naturalismia". Koska naturalismin eräs oleellisista linjauksista nykyään on Quinelainen naturalismi. Intelligent Design -piirit ovat tässä kohden olleet harvinaisen sokeita. Esimerkiksi on helppoa demonstroida miten Humen arugmentti muotoutuu heille aprioriseksi ajatteluksi kun se on kuitenkin lähtökohdiltaan aivan erilainen, aposterioriseen lähestymistapaan liittyvä. Pahimmat filosofiset kiemurat johtuvat siitä miten he määrittelevät lajin. Esimerkiksi valtaosa heidän ongelmistaan johtuukin siitä että he käsittelevät evoluutiota olemusajattelun mukaan. Siinä lajikäsitys on ontologinen yksikkö, joka määritelmänä ilmenee ihmisille ja tässä on työkalu jota sitten käytetään. Suunnilleen mikään ei kuitenkaan ole kauempana totuudesta.
1: Quinelaisessa naturalismissa ei voida sanoa että mikään olisi puhtaasti aposteriorista tai apriorista. Sen mukaan tämä jako "joko-tai" -tasolla on itse asiassa mahdoton tehdä. Käytän käsitettä kuitenkin koska se helpottaa asian ymmärtämistä. On kuitenkin hyödyllistä korostaa aposteriorisuutta, koska päättelyjärjestelmä nojaa oleellisesti siihen että yksikään hyväksyttävä näkemys ei ole puhtaasti 100% apriorinen. Näin ollen laatu on asteittaista muuttumista. Lopullisen varmuuden mahdottomuus on käsitelty siten, että tunnustetaan että näkemyksiin jää testauksen jälkeen apriorisia elementtejä. Näin ollen ei voida pitää mitään lopullisena dogmana. Ja kyllä. Tämä tarkoittaa myös koirien olemassaoloa ; Kenties merkittävämpi huomio onkin siinä että kun aprioriselta päättelyltä vaikuttavia perusteluketjuja esitetään, niiden takana on ihan oikeasti aposteriorista tietoa ; Esimerkiksi kun lasketaan todennäköisyyksiä noppapeleihin tai lottoon, se pitää sisällään tiedon arvontajärjestelmän rakenteesta ja jakaumista. Näin ollen apriorinen päättely perustuu aposteriorisesti saataviin tietoihin. Näin ollen voidaan suoraan sanoa että jos jonkun mukaan apriorisia todennäköisyyksiä voidaan arpoa hatusta ilman että niitä on liitetty aposteriorisesti testattavan ilmiön ominaisuuksiin, kyseessä on "jahkale" jossa on "argumentin sijasta venkoilua".

Koska Otto ja muut ID -kannattajat nojaavat tieteenteossa määritelmäpohjaiseen ajatteluun he esittävät tieteenfilosofian mielellään normatiivisena tieteenfilosofiana, joka on vieläpä sellaista erityistä mallia, että se on naivia normatiivista tieteenfilosofiaa. Siinä vaaditaan yhtä kriteeriä jolle yritetäään epätoivoisesti keksiä edes yksi vastaesimerkki ja tätä kautta hylätään koko kyseisen kriteerin voima. ; Kuitenkin tosiasiassa Quinelaisessa tieteenfilosofiassa myös tieteenfilosofian normitkin ovat elävä ja testattava kokonaisuus. Ja itse asiassa tieteenteossa otetaan yleisesti ottaen koko tilanne huomioon ja tällöin tieteenteon normit voivat olla oleellisia, koska niiden kasautuminen kertoo onnistumisesta ja puute epäonnistumisesta. Tällöin se, että selvitään "taisteluista" eli yksittäisistä kriteereiden puutteesta johtaa helposti siihen että "sota" eli kokonaiskuva unohtuu. ~ Tieteenfilosofisia ongelmia voidaan kiertää ja paikkailla ja määrittely ei kuitenkaan ole pelkkä lähtökohta joka on "maailmankuvallinen arvaus ja dogma". ; Itse asiassa sekä tieteentekoa käytännössä että tieteenfilosofian historiaa kuvaa se, että monenlaisia asioita on testailtu ja toiset ovat paljastuneet hyvin hedelmällisiksi ja niiden kautta syntyy paljon, esimerkiksi konkreettisiakin sovelluksia ja syventämistä kun saadaankin lisää tutkimusta, joskus jopa aivan muilla aloilla. (Ja asiaa sotkee se, että naturalismi nähdään usein samana kuin reduktio, kun taas esimerkiksi Quinelainen maailma perustuu päältämiseen.)

Nämä virheet ovat syvällisiä, vakavia ja oleellisia, koska jos ID -piirit kritisoivat naturalismia, heidän olisi kritisoitava aitoa naturalismia, sellaista jota naturalistit rakentavat ja määrittelevät. Eikä heilua naurettavien vääristeltyjen olkiukkojensa kanssa. Valitettavasti tämä ei jostain syystä toteudu tässä todellisuudessa. Ilman oikeaa määrittelyä ja lähestymistä kaikki naturalismikritiikki voidaan suoraan trivialisoida. Se koskee jotain muuta kuin asiaa johon se liitetään, joten kritiikki on tyhjänjauhantaa ja turhaa. (Tämä huomautus on aidosti relevanttia koska viimeksi kun keskustelin "Oton" kanssa tästä kysymyksestä hän kysyi vain että voidaanko apriorista ajattelua hyväksyä missään. Kun aiheena oli kuitenkin se, että oliko hänen apriorisena esittämänsä aposteriorista ja että onko aposteriorinen tieto hyväksyttävää missään ja kuka saa määritellä naturalismin, naturalistit itse vai onko ID se joka dogmaattisesti määrää ulkopuolelta mitä mieltä nämä ihmiset ovat ja mitä premissejä kannattavat ja ovatko nämä apriorisia vai aposteriorisia kannanottoja.)

Mitä on "kumoutuminen"?

Tämä johtaakin mielenkiintoiseen kysymykseen. Tämän kysymyksen ydin liittyy Quinelaiseen käsiteverkkoon hyvin tiiviisti. Ja ratkaisukin tulee sitä kautta varsin keveästi. Modernin ajan fysiikan suurin ja kenties tunnetuin paradigmanvaihdos liittyy siihen kun Newtonin mekaniikka muuttui suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan maailmoiksi. Moni esittää että Newtonin mekaniikka kumoutui. Toiset korostavat että valtaosa Newtonin mekaniikasta pätee tänäkin päivänä. Tällöin korostetaan että Newtonin mekaniikan sovellusalue kaventui ja teoria trivialisoitui.

Quinen silmissä se, mitä tapahtui oli teorian muuttuminen. Käsiteverkkoon tehtiin muutos. Ja teorian muuttuminen taas on aina jonkinlainen falsifoiva aktio ; Hänän korosti että jos jokin asia on ongelmissa, on siihen usein monta tapaa ratkaista se. Esimerkiksi mittaustulos voidaan laittaa mittausvirheeksi. Ja virheen toistuessa mittauslaite voidaan jopa tulkita vialliseksi. Toisaalta itse teoria voi olla väärässä. Quinen mukaan korjaaminen on reaktio falsifointitilanteeseen ja tämä poistaa falsifioinnin tarpeen. Teknisesti asia on niin että muuttunut induktio ei ole identtinen joten vanha induktio on kumottu. Epäidenttinen ei ole sama. ~ Quinen mukaan korjaamisessa olisi noudatettava periaatetta jossa tiedemaailman nykytilaa mullistetaan mahdollisimman vähän. Näin yksi anomaalinen havainto olisi tulittava helposti mittausvirheeksi eikä esimerkiksi kumota gravitaatioteoriaa. Havaitojen kasvaessa anomaliat tietysti voivat kasautua ja arvio on tehtävä uudestaan aina tilanteen mukaan. Tässä todistuksen taakka on sidonnainen siihen mitä tiedämme. Hyödyllinen tiede on esimerkiksi sellainen jonka sovelluksia on laajasti kaikkialla. Näin esimerkiksi fysiikantutkimuksen työvälineiden toimintaperiaatteiden takana oleva fysiikanteoria (teoria, jonka valossa havainnot tulkitaan) ovat yleensä hyvin vahvoja koska niiden kumoutuessa menisi pohja valtavalta määrältä tieteellistä tutkimusta. ; Tämä heijastuu itse asiassa oleellisesti siihen että tieteyhteisön suosiossa olemiseen on syy, ja tämä ei ole suinkaan aina argumentaatiovirhe.

Tästä saadaan esimerkiksi merkittävyyskertoimia. Lähteet joita lainataan paljon erilaisissa tutkimuksissa ovat merkittävämpiä kuin muut. Toisaalta esimerkiski teologia on melko köyhää koska sen konseptit eivät suinkaan ohjaa tieteen tutkimusta, vaan se päivastoin elää viittaamalla muiden tutkimusalojen tekemiin töihin ja liittämällä omat tulkintansa näihin tehtyihin töihin ad hoc. Näin runsas lähdeviitteillä koristeltu teologia tunnustaa velkansa monelle taholle, mutta jos siihen ei viitata, se tunnustautuu samalla "intellektuellin maailman loiseksi". Se hyötyy mutta ei hyödytä. Tämänlaisen karsiminen on helppoa koska tiedeverkkoon ei tarvitse muuttua yhtään. Kaukoputken toimintaperiaate ei kumoudu tai muutu mitenkään jos Jumalakonseptista luovutaan. ~ Quinea vastaan voikin näin olla vain jos on varsin erikoisen mielipiteen kannattaja. Eli on henkilö joka näkee, että mikään perustelu tai tutkimus ei ole mahdollista ollenkaan. Mikään ei muuta tietoa eikä asioita voida jalostaa mielipiteitä kummemmaksi ollenkaan ; Heti jos on sitä mieltä, että toiset asiat ovat perustellumpia kuin toiset eivät, on sitä mieltä että tätä korjausasiasta voidaan keskustella. Ja rehellisesti sanoen, jos on sitä mieltä että rationaalinen keskustelu ja argumentaatio ei ole ollenkaan mahdollista, niin pyydän kyseistä ihistä poistumaan häiritsemästä. Pieraisen hänelle kenties sonetin ja kiitän tämän jälkeen kontribuutiostani keskustelulle.

Kuinka kritisoida koiruuksia?

Tämän taustoittamisen jälkeen ei olekaan vaikeaa huomata että koira-argumentaatiossa sekoitetaan vahvasti empiirisen näytön tukema ja pelkän määrittelyn kautta rakennellun verkoston tukema yhdeksi ja samaksi asiaksi. Ei ole vaikeaa huomata, että tämänlainen on varsin typerää. ; On itse asiassa helppoa nähdä että näkemys koiruudesta on käynyt läpi varsin dramaattisia vaiheita. Esimerkiksi oli aika jolloin koiraa pidettiin erillisenä lajina joka ei ollut susi. Ja vielä evoluutionkin varrella oli esimerkiksi vaihe joissa "koira" koostuikin itse asiassa useiden eri lajien alalajistumisesta. Esimerkiksi nobelin saaneen Konrad Lorenzin näkemyksen mukaan koiria oli syntynyt kahden eri lajin kautta ; Oli lajeja jotka tulivat sudesta ja lajeja jotka tulivat aavikkoketuista. ; Newtonin teorian kaltainen muuttuminen on tapahtunut siksi että on tehty tutkimusta jotka käsittelevät sellaisia aiheita kuin risteytyskokeita ja genetiikkaa. On selvää että tieto muuttaa koirakäsitystä. Eli se on nimenomaan falsifoitavissa oleva konsepti.

Siksi voin jo sieluni korvin lukea kuinka "Filosofian puutarhan" esitys koirien falsifioinnista määrittyy Oton puheissa vääristyneeseen muotoon. "Minut saisi luopumaan uskosta koirien olemassaoloon esimerkiksi se että minä tai kukaan luotettavana pitäminen tiedollinen auktoriteetti ei koskaan havaitsisi yhtään koiraa, tai jos joku selvittäisi järkeenkäyvästi, miten on mahdollisat että kaikki tähänastiset koiria koskevat havaintoni ovat olleet hallusinaatiota. Omaa olemassaoloani epäilen toki silloin tällöin muuten vain. Tiedän kyllä, että kysymyksesi koskettelee syvällisiä tietoteorian peruskäsitteitä." Tämäntapainen kannanotto vääristyy "koira voidaan falsifioda tavalla joka falsifioi koiran" -huuteluksi. Tässä ongelmana on se, että paremman teorian olemassaolo on selvä jos uskoo että tieto on ylipäätään mahdollista. Näin ollen riittää että on tietoteoria. (Tietoteorian yksityskohdat taas kohtaavat "vääristelet sumutat sanoilla koska en ymmärrä" -asenteeseen. Oikea tapa on mahdoton kun keskustellaan näiden ihmisten kanssa. He haluavat siirtää kysymykset syvällisiin tietoteoreettisiin kantoihin. Joista keskustelu on selkeästi heidän kompetenssinsa ulkopuolella ja jonka vuoksi osuvakin kritiikki jää käsittelemättä. Tämä on erittäin ärsyttävää.)

Quinen ymmärtäminen itse asiassa antaa työtavan jolla tätä voidaan oikeasti arvioida. Koira ei nimittäin ole mikä tahansa konsepti. Se liittyy taksonomiaan. Koira on taksonominen yksikkö, josta saadaan toisistaan riippumatonta dataa. (Intelligent Designin kannattajat selittävät että "samat havainnot, eri tulkinnat" joten voidaan turvallisesti sanoa että dataa on olemassa.) Näin ollen koirien kumoaminen on hyvin vaikeaa ja se vaatii lujia iskuja hyvin erikoisiin tahoihin. ~ Teknisesti kenties triviaali mutta mielenkiintoinen vastaesimerkki liittyy "Matrixin" tavalla ajattelemiseen ; Siinä ihmiset ovat simulaatiossa. Kenties koirat ovatkin vain fenomenologisia yksiköitä joita syötetään ihmisten päihin. Kenties paikallaolevien muiden ihmisten kohdalla tätä ei tehdä vaan kone hämää niin että katsojasta näyttää kuinka nämä reagoivat koiraan vaikka nämä tekevätkin jotain aivan muuta. Sitten kun matrixista poistuu virta, on selvää että koirat paljastuvat fenomenologisiksi yksiköiksi. Yksiköiksi jotka ontologisessa tasossa ovat kenties "triviaalisti olemassa" Mutta tämä vaatiikin jo sellaista ajattelua jossa mielikuvitushahmo on olemassa koska se on jonkun tietoisuudessa. Quinelaisessa maailmassa nämä eivät ole oikeastaan ollenkaan relevantteja. Quinelaisessa maailmassa ne ovat harhoja ja simulaatioita. Koira falsifioituisi eräänlaiseksi uneksi. (Tämä voi olla vaikeaa tajuta uskovaisille, joista entisen narkkarin saama paha paluutrippi ja tässä muiokkautunut hallusinaatiojeesus koetaan reaalisesti olemassaolevana. Mutta tämä onkin heidän ongelmansa joka ei kosketa naturalismia koska naturalismi nyt ei määrittele asioita näin.)

Oma inkompetenssi, ihmiskunnan ongelma vai luonnollista todellisuutta koskeva rajoittuneisuus?

Itse asiassa tässä on huomattu että "koiran falsifiointi" on erilaista kuin on esitetty. Ja että se on evidenssin tukemaa eikä kritiikin ulkopuolella (hyvin monillakin tavoilla). Se, että Otto selittää, että koiraa ei voi kumota johtuu siitä että ei kykene keksimään että miten se tehtäisiin. Hän yleistää sitten oman mielikuvituksettomuutensa ja inkompetenssinsa koko ihmiskunnan tietovarastoa sekä tieteen rajoja koskevaksi ehdottomaksi ja lopulliseksi rajaksi.

Tämäntasoinen Argument from personan incredulity kertoo lähinnä siitä että hän on (a) halukas riistämään erimielisen aikaa ja hukuttamaan tämän triviaaliin työhön jolloin erimielisyys katoaa kun seuraaminen on monille "liian vaikeaa". Tämä on sosiaalisesti hyödyllistä. (b) ID -piireissä on tyypillistä korostaa että joka ikinen tieteenfilosofian normi olisi jonkun maailmankuvan sisäistä peliä. He itse kieltäytyvät esittämästä toimivampaa ja parempaa ratkaisua ja itse asiassa saivartelu normeista on "Gish galloppaamista" jossa udellaan enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata ja tällä kikalla kohdattu kritiikki ohitetaan ja kätketään saivartelun savuverhoon. Klassisesti tämä muodostaakin keskustelutilanteen jossa on "not good enough" -henki, jossa "beyond reasonable doubt" unohdetaan ja vaaditaan mahdottomuuksia. Relativistinen postmoderni argumentaatio tarjoaakin aina keinot siihen että "oletuksenvaraisuus" tuodaan esiin juuri sillä omituisella tavalla jossa omat premissit ovat vahvuus rehellisyydestä (vaikka ne olisivat totaalisen mielivaltaisia ja rakenteeltaan 100% apriorisia) ja muiden oletuksenvaraisuus (vaikka olisi mitätön apriorisuusjäänne valtaosin aposteriorisessa) on maailmankuvallisuutta, epätotuutta, valehtelua ja väärässäoloa. Kun vaatimukset yhdistetään maalitolppien siirtelyyn (~moving the goalposts) voidaan teeskennellä älykästä kun tosiasiassa tämä on vain huonoutta joka yrittää salata itsensä. (c)Se kertoo siitä että kun tämänlainen ihminen tekee arvioita siitä onko naturalismi olennaisesti viallinen ja korjaamista vaativa ja että onko sen vaihtoehto parempi kuin se, ei voi perustua osaamiseen. Jotain joka suorastaan kerjää mukailua; "Siihen nähden, ettet itse ymmärrä naturalismia, tämä kommentti kuulostaa siltä kuin tuosta yhteismitattomuudesta ei mielestäsi pitäisi riittävällä aivokapasiteetilla jäädä epäilyksen varaa." (~) Mutta toisaalta - Mitä voikaan odottaa ihmiseltä josta dogma on olennaisen hyvä lähtökohta tieteentekemiselle?