Pääsiäisen sanoman kannalta on kenties mielenkiintoista kiinnittää huomiota Jeesuksen kuolman merkitykseen. Voidaan esimerkiksi kysyä sitä, että oliko uhraus todellinen jos Jeesus palasi henkiin kolmen päivän jälkeen. Tämänkaltainen kun eroaa huomattavasti ihmisen kuolemasta ja tuhoutumisesta jota kuvaa vääjäämättömyys ja muuttumattomuus (olipa kyseessä tuhoutumis-katoaminen ateistiseen malliin tai paratiisi-helvetillinen ratkaisu.)
Moni korostaakin siksi sitä, että Jeesuksen kuolemaa edeltävä kärsimys oli ratkaisevampaa. Tässä kuolema ei ole tärkeä, vaan se että ristiinnaulitseminen ja ruoskiminen on erittäin julma tapa kuolla. Tässä korostetaan että uhraus oli Jeesukselle todellinen. Ja että kuolleista nouseminen on itse asiassa vain merkki siitä että tuskaa oli riittävästi. Kuoleman voittamisen sijasta puhutaankin riittävästä kärsimyksestä.
Tämä toki johdattaa miettiään sitä, että oliko maallinen elämä Jeesuksellekin taivaassaoleskelua mielekkäämpää. Ajatus on hieman kerettiläinen, mutta muistuttaa että ollakseen täydellinen ja nauttiakseen elämän lahjasta, olisi kyettävä oikeasti elämään se sen sijaan että latistaisi elämän välineeksi tuonpuoleiseen. Jos elämä on vain testi ja välivaihe, eläminen jää syrjään. Siksi olisi luontevaa ajatella Jeesusta eksistentialistina joka elää maan päällä kerran ja tekee sen kunnolla.
Kuitenkin vielä oleellisempi asia on se, että vaikka ristiinnaulitseminen on kammottava tapa kuolla, on varsin epäuskottavaa että uhri olisi koko ihmiskunnan synnin ja tuskan arvoinen ; Monesti korostetaan kompensationarista mallia jossa Jeesus kantaa kirjaimellisesti maailman synnit ristillään. Ristin paino ja synnin paino on siis muutakin kuin metafora. Kuitenkin ihmistuskan kannalta on selvää että risti ei voi olla kompensationaarinen tilientasaus. Tämä johtuu jo siitä että ristiinnaulittuja ihmisiäkin on monta. Jeesus ei kärsinyt uniikkia spesiaalituskaisaa tapahtumaa, vaan kohtasi jotain jota roomalaiset tekivät monille.
Ristiinnaulitut olivat uhreja, joiden kärsimys oli osana ihmiskunnan väärintekojen summaa. Roomalaiset tekivät väärin kun naulitsivat ristille. Näin ollen teot ovat osa ihmisten kokonaisjulmuutta.
Kompensatorisen ajattelun hylkääminen johtaa miettimään sitä, että miksi ristiinnaulitsemista tarvittiin. Esimerkiksi itse kärsin "pitkästä perjantaista" joka johtuu siitä että oman koneeni internetyhteys meni "raudan puolelta" rikki. Olen siis hyvin vähän tietokoneen ääressä. Tämä on kärsimystä. Ja se tekee perjantaista pitkän. Kysymys onkin, että jos kompensatorinen ratkaisu ei ole hyvä näkökulma, niin miksi minun nettitikkukärsimykseni ei kelpaisi?
Teologiseti moni yhdistää tähän kysymykseen symboliikan. Aatamin ja Eevan täydellinen elämä ennen syntiinlankeamista on se joka täytyisi uhrata vastapainoksi. Jeesus ei siis kompensoi sinun ja minun pahoja tekoja vaan Aatamin ja Eevan perisyntiin lankeamisen. Tätä on esitetty tärkeäksi jopa sillä mielellä että judeo-kristillisessä perinteessä ennen Jeesusta uhrattiin eläimiä, Jeesuksen jälkeen ei. Verellä nähtiin suuri symbolinen rooli. Aabelin ja Kaininkin kohdalla tästä voidaan nähdä pieniä juonteita ; Jumala piti lampaan uhraamisesta mutta ei vihanneksista. Syy oli osittain veljesten asenteista ja luonteista, mutta myös uhrattavalla asialla oli osuutta.
Nettittömyysvärjöttelyni ei koske virheetöntä elämää eikä siinä ole tarpeeksi verta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti