Nassim Taleb moittii "Musta joutsen" -kirjassaan monia filosofeja. Hän luokittelee näiden ihmisten tulkinnat epäkäytännölliseksi koska ne esiintyivät aina vain akateemisessa kontekstissa, mutta eivät koskaan vaikuta filosofien aktuaalisessa elämässä. ~ Näin esimerkiksi aktiivinen syy-seuraussuhteen kritisoija saattaa elää elämäänsä kuin tämä syyseuraussuhde olisi hyvinkin reaalinen. ; Talebin mukaan tämänlainen domeenispesifisyys oli älyllistä laiskuutta.
Talebin mukaan domeenispesifisyys on ongelmallista myös monilla muillakin akateemisilla ammattilaisilla ; He osaavat jonkin asian yhdessä kohdassa. Mutta eivät sitten muista käyttää näitä oppimiaan periaatteita muualla. Näin he osaavat toimia fiksusti yhtäällä, mutta eivät soveltaa tietämystään tämän tietyn tehtäväalueen ulkopuolella.
Mutta vaikka hylkäisikin Talebin realistisuuden vaatimuksen, ja olettaa että filosofian tarkoituksena on nimenomaan seikkailla tuntemattomassakin, jolloin mukaan tulee epärealistista saivartelevaa abstraktia filosofiaa, on domeenispesifisyys kuitenkin otettava huomioon. Sillä domeenispesifisyys tuo mukanaan kaksoisstandardin riskin ; Kun sääntöjä ja asioita noudatataan yhtäällä mutta ei toisaalla, käy helposti niin että ajattelussa ikään kuin eri asiat ratkaistaan "yksityiskohtatasolla" mutta laajempi taso muuttuu ristiriitaiseksi. Tällöin ikään kuin "keskitytään voittamaan kaikki taistelut" ja tämän seurauksena "hävitään sota".
Riski on erityisen huomioitava, koska ihmisten muisti on hyvin tärkeä osa päättelyjärjestelmää. Tämä unohtuu usein, kun huomio keskittyy sellaisiin asioihin kuin perustelun logiikka ja premissien uskottavuus. Kuitenkin muistilla on merkitystä kun asioita harkitaan ja punnitaan, valikoidaan ja arvioidaan päättelyt se, mikä on uskottavaa. Ja muisti on nimenomaan domeenispesifi.
Tästä yksinkertainen esimerkki on se tunne joka jokaisella on varmasti monesti. Se, kun menee toiseen huoneeseen esimerkiksi hakemaan jotain. Mutta sitten unohtaakin kynnyksellä, mitä oli tekemässä. Asia, erikoista kyllä, palautuu usein mieleen kun sen kynnyksen yli astuu takaisin. Tämänlainen unohtelu ei toki tapahdu joka päivä, mutta tätä tapahtuu kuitenkin melko usein. Itse asiassa ovesta siirtymisen vaikutusta muistijälkiin on tutkittu. Ja tulokset ovat varsin erikoisia. Radvanskyn kognitiotutkimukset näyttivät että ihmiset jotka siirtyvät huoneesta toiseen muistavat huonommin. Ovensuu on ihmisen muistille jotain jota kutsutaan siististi nimellä "event eraser" tai "event boundary".
Tämä on arkinen esimerkki siitä miten muistimme on domeenispesifi. Asia ei valitettavasti jää ovensuussa pyörimiseen ja itse asiassa muisti on yleisesti ottaen hyvinkin kontekstoitua. Asiat esimerkiksi muistetaan helpommin samassa asiayhteydessä kuin missä ne on opeteltu.
Tämä lienee lohdullista, sillä sen sijaan että esimerkiksi ihmettelisi pseudotieteilijöiden kaksoisstandardejen runsautta ja utelisi että onko kyseessä "tyhmyys vai tahallisuus" saattaa vastaus olla kiinni niin yksinkertaisesta asiasta kuin muistista. ; Tälläisessä tilanteessa domeenispesifisyys voidaan rikkoa ja tuoda muualta tuttu muistijälki esille uudessa yhteydessä. Kun se "osataan jo valmiiksi", voi tämä olla lähtökohtana hyvinkin hedelmällinen. (Joskin mielemme muualla voi olla hyvinkin toivoton, esimerkiksi assimilaatio on hyvin vaikeasti ylitettävä piirre.) ~ Kenties debatissa pitäisikin panostaa hyvin tarkasti siihen mitä toinen on sanonut. Kenties seurata tätä jopa pidemmällä aikavälillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti