sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Jeesustelu ei pelasta

"Skeptics Unitedissa" kerrottiin tilanteesta jossa hoitaja oli lääketieteen harjoittamisen sijasta äitynyt rukoillemaan. Lapsi pelastui ja selvisi hengissä. Tosin ehdoilla. "Mutta ei suinkaan Jeesuksen avulla. Lapsen äiti joutui tekemään kaiken elvytyksen itse, kun isä soitti hätänumeroon. Hoitaja panikoi vieressä ja kutsui Jeesusta apuun. Kunnes potilaan äiti käski hoitajaa pitämään turpansa kiinni."

Tämänlaiset asiat muituttavat hyvin tärkeästä asiasta, joka tuntuu jostain syystä olevan yleinen nykykulttuurissamme. Elämme aikaa jona intentiota korostetaan hyvinkin paljon. Tarkoituksenmukaisuus, järkevyys ja merkityksellisyys sotkeentuvat helposti toisiinsa. Tässä ongelmana on se, että "skeptikkojen harrastama muiden tärkeänä pitämien asioiden absurdiointi" on uskonnollisissa piireissä ja heidän soveltamassaan puheessa hyvin tiedostettua. Tällä korostetaan helposti sitä että skeptikot ovat "kylmiä" ja "kovia" kun eivät näe esimerkiksi absurdissa juhlassa järkeä vaan pitävät sitä älyttömyytenä.

Kuitenkin juuri samaa käsitesekaannusta tuetaan hyvin voimakkaasti niiden parissa joista skeptikkojen virhe on kaikista ilmiselvintä. Tämänlaista asennetta tukevat ainakin tarinat jotka rakentuvat uskomiseen uskomisen ympärille ; Uskonnollisuuden perustelut haetaan hyödystä ja ilosta ja tätä pidetään samana kuin käytännönläheisenä. Tässä huvi ja hyöty sekoiteaan yhteen retorisella kikkailulla joka peittää niiden takana olevien erojen luonteen. ; Skeptics Unitedin esilletuoman rukouksessamokaamisen kaltaiset todella ihmishenkiä vaarantavat käytänteet näyttävät miten kysymyksessä on täsmälleen samassa kohdassa tehty samanluonteinen kategoriavirhe kuin mitä skeptikot tekevät "absurdeille merkityksellisille asioille" ; Samat eri asiat nähdään toisiinsa liittyneinä vaikka näin ei ole. Hoitajan "hyvää tarkoittava" rukoilu nähdään ihmisläheisenä.

Ero skeptisen ja hengellisen kategoriavirheenteon välillä on. Se on vaikutuksissa. Skeptikot ovat helposti "ilonpilaajia", eli he katsovat että esimerkiksi jokin juhla tai uskomus on "ihan pönttö". Tämä voi murehduttaa joitakuita. Hengellisen kategoriavirheen kohdalla asioita jotka voidaan korjata jätetään korjaamatta koska (a) tekeminen jätetään fatalistisesti kokonaan pois kun asia jätetään uskonasioiden huomaan tai (b) sovelletaan toimimatonta parantamismekaniikkaa koska aktuaaliseen toimintamekanismeista ei olla kiinnostuneita. ; Ihminen tunkee ratkaisuksi merkitykselliseksi kokemaansa asiaa sen sijaan että katsoisi mikä toimii ja ratkaisee ongelman.

Tämä heijastuu esimerkiksi erilaisiin vaihtoehtohoitoihin joita pidetään hyvinä ja ihmisläheisinä. Ne ovat kuitenkin toiminnallisesti yhtä absurdeja kuin ne juhlat joita tehdään merkityksen, ei hyödyn, vuoksi. (jos vaihtoehtohoidolle saadaan näyttö, se ei ole vaihtoehtohoitoa vaan klassista lääketiedettä). ; Siinä missä lääketiede tekee "ratkaisevia toimenpiteitä", poppamies tekee "hyvän shown".
1: Ja yleensä vielä shown jonka toimivuutta ei oikein voi perustella. Jos "kansanperinne ja vuosituhanten historia" on tuntenut keinon, luulisi että olisi siinä ajassa ehditty saada näyttö. Ilman näyttöä tämä päinvastoin näyttää jo aikaa sitten romahtaneen paradigman kannattamiselta joka taas on äärimmäisen irrationaalinen aktio. Perinteisiin vetoaminen tässä kohden on siksi enemmän ongelma kuin argumentti,

Abstraktin pahan mielen ja konkreettisen kuolemanvaaran välillä on laatuero. Ja uskallan sanoa että abstrakti paha mieli ei kenties ole mukava asia, mutta se häviää vertailussa "sille toiselle vaihtoehdolle" vain kaikin mahdollisin tavoin. On erityisen kylmää, julmaa, typerää ja jopa epäinhimillistä pidellä toista kädestä ja antaa tämän kuolla vain siksi että "minulla on absurdi tieteenvastainen maailmankuva, jota sinun on kunnioitettava." Tämänlaisissa tilanteissa voidaan sanoa siihen kunnioitusvaatimukseen suoraan ainoa eettisen ihmisen vastaus tilanteeseen ; "Ei ole".

Ei kommentteja: