Godwinin laki on ylitsepääsemätön. Sen mukaan mikä tahansa keskustelu ajautuu siihen että natsikortti isketään pöytään. Itse asiassa sen voidaan nähdä olevan paljon enemmän: "Hitler kortin ideana ei ollenkaan ole vetää keskustelua Hitleriin, vaan se nimenomaan tekee kyseisestä aiheesta keskustelemisen mahdottomaksi. Varmaan huomasit itsekin, kun mainitsit blogissasi ohimennen hitlerin meni keskustelu välittömästi hitler kortin tasolle, mutta itse Hitleristä ei kukaan puhu. Pelkästään kortista."
Tämä on tunnelma, jolla olen ottanut vastaan tuoreen perussuomalaiskohun. Siihen liittyen minulla kaksi kohdetta : (a) James Hirvisaaren avustajan kirjoittaman tekstin jossa hän käsittelee ehdotuksia miten eri kansalaisuudet voitaisiin tunnistaa erilaisista hihamerkeistä ja joka edustaa perussuomalaisten yleistä ajattelumaailmaa ja keskustelutapaa. (b) Ja ennen kaikkea siihen liittyneen lehtikirjoittelun joka taas edustaa nykyajan journalistiikkaa.
Se, mitä minulla on sanottavaa kummastakaan näistä on se, että ne ovat epäonnistuneet. Ja epäonnistuneet laajemmin kuin pelkästään tässä yksittäisessä asiassa. Tämä kyseinen kohu on nimittäin vain yksi esimerkki, joka on liitoksissa pahempaan.
Hihalle - vie
Aluksi on olennaista analysoida itse kohun blogaus. Jutun punainen lankahan on siinä että papereiden vilkuilusta ollaan loukkaannuttu "Vähemmistövaltuutetun toimiston mukavasilmäinen setä kertoi YLE:n aamu-uutisten jutussa olevansa perin pöyristynyt siitä, kun hän oli kuullut poliisin apartheidmaisesta toiminnasta ulkomaalaistaustaisia kohtaan. Poliisit olivat jossain vaiheessa käyneet kyselemässä itäeurooppalaiselta miesryhmältä henkilöllisyystodistuksia ilman pienintäkään syytä" ja lopussa on "muttailun" jälkeen kommentti siitä että poliisit kyselevät ulkomaalaisen näköisiltä papereita vain koska nämä näyttävät ulkomaalaisilta. "Poliisi kai kyselee henkkareita siksi, että on kiinnostunut ulkomaalaisten ihmisten taustoista, siis järjestäytynyt rikollisuus ja laiton maahahmuutto sekä karkoituspäätöksiä pakoilu ovat ehkä syitä sille miksi poliisi toimii gestapomaisesti." Kun tekstiä lukee, ei voi olla huomaamatta että sen henkenä oli se, että hihamerkit olivat liioiteltuja, ja koko juttu oli niiden kohdalla vedetty aivan överiksi.
Viimeistään siinä vaiheessa kun amerikkalaisten hihoissa vilkkuvat hampurilaiset, pitäisi terveen lukijan mielessä ihan oikeasti vilahtaa sellainen vaihtoehto että kyseessä on tarkoituksellinen liioittelu. ; Tämän huomion jälkeen hihamerkkien ymmärtäminen muuttuu muotoon "Höh, ei me nyt noinkaan voida tehdä, höhö, natsikortti-ilmiö rakentuisi, öhö, olis aika orvellilaista meininkiä röhö, ainakin verrattuna passientarksteluun. Röh." Eli argumentti ei ole hyvin muotoiltu, mutta selkeästi siinä huomioidaan tilanne että maassaoleskelussa on tiettyjä riskipuolia joiden hoitamiseksi on hyvä kysyä joskus papereita.
Olen ollut huomaavinani että "jupeilla", eli hyvin koulutetuilla kaupunkilaisilla nuorilla on vaikeuksia ymmärtää, että tässä on taustalla "think less" -tyyppinen retoriikan ja argumentaation sekasikiötä soveltava rakenne jota tapaa vaikkapa useiden vanhemman polven ihmisten kanssa jutellessa. Heille huumori luo luokitelmia ja määritelmiä ja ne ovat ajattelua ohjaavia toimintoja. Huumori on heillä vahvistin joka vahvistaa eroja. Se ei ole argumentti itsessään vaan enemmän alleviivaamista. Itselläni tämänlaisten seuraaminen ei ole aivan hirvittävän vaikeaa ja ihmettelenkin niitä joista tekstin punaisen langan seuraaminen olisi erityisen vaikeaa. Syytän tässä huonoa seuraani joka on pakottanut elämään omituisessakin perustelukulttuurissa.
Kysyvä ei aparheidiin eksy.
Papereiden vilkaisusta minulla onkin loistavia omakohtaisia kokemuksia. Olen esimerkiksi ollut rehellisesti kyydissä autossa ja poliisi on kysynyt ajokorttia ja rekisteriotetta ilman sen kummempaa syytä. Tällä haluttiin vain tarkistaa että ilman ajokorttia ei ajella ja että autokin kuuluu ajajalle eikä ole esimerkiksi varastettu. Tämä on poliisin tekemää kyselemistä joka voi tuntua mielivaltaiselta koska se yleensä tapahtuu viattomiin. Mutta uskon että poliisit eivät ole tässä konseptissa kovin hämmentyneitä. He tietävät tämän, koska heillä on tuoreessa muistissa iso kasa tapauksia joissa on ollut rehellinen kuski. Kuski sen sijaan voi loukkaantua kun häntä edes kehdataan epäillä jostain.
Samoin jouduin kerran tekemään selonteon poliiseille tekemisestäni. Syynä oli se, että olin lukiopoika. Ja aamulla 4 aikaan aamusta menossa jakamaan lehtiä. Olin luonnollisesti väsynyt ja pahalla päällä. Lisäksi olin laiha hyypiö. Poliisit pysäyttivät ja kyselivät osoitteeni ja halusivat lähinnä tarkistaa että (a) en ole tehnyt rikosta (b) ollut tekemässä rikosta ja että (c) en ollut joutunut rikoksen, kuten esimerkiksi heitteellejätön, kohteeksi. Kaikki nämä syytökset olivat vääriä, mutta vika ei ollut poliisin. Itse asiassa tässä kohden ei ollut mitään syyllisiä, joten vika ei ollut kenenkään.
Mutta kaikki tiet vievät apartheidiin
Näin ollen en ole itse asiassa samaa mieltä "tämä päivä" -blogin esityksen kanssa. Sen mukaan media liioitteli perussuomalaisen huonon sarkasmin ja lietsoi siitä mahdollisimman spektaakkelimaisen ja myyvän. Ja että tämä ei johdu siitä että perussuomalaisia vainottaisiin. Vaan nimenomaan siitä että nyky-yhteiskunta ja siinä elävä lehdistö toimii kaikkia kohtaan juuri tällä tavalla. On luotava shokkisensaatio ja tämä onnistuu helpoten kun valikoidaan tekstiä ja jätetään osia pois. Ja tämä on vasta lähtökohta josta ponnistetaan siihen pahimpaan ; "Kun yksi lehti julkaisee tällaisen uutisen irvikuvan, muut lehdet kopioivat kyseisen tekstin itselleen. Anteeksi, eivät kopioi, vaan kirjoittavat puhtaaksi oman artikkelin edellisen mukaisesti ja merkitsevät lähteeksi toisen lehden. Faktojen tarkistus, joka ennen oli journalismin kulmakiviä, ei enää ole merkityksellistä. Tärkeämpää on saada raflaavalla otsikolla varustettu lehtijuttu ulos ja Internetiin mahdollisimman nopeasti."
"Takkiraudassa" huomataan vastaava yhteiskunnallisemmalla tasolla. Yhteiskunnan suvaitsevaisuuspuhe on hyvin omituista. Hän viittaa tärkeään "parodiahorisontti" -ilmiöön ja selittää sen valossa että kyseinen hihamerkkistrategia sattui astumaan natsikorttiaiheessaan johonkin joka ei voi toimia nyky -yhteiskunnassa. "kyseessä on niin kipeä ja hölmö asia, että siitä on mahdotonta enää iskeä parodiaa." Vitsiä ei voi enää erottaa todellisuudesta. Takkiraudassa tässä nähdään että takana on liberaali suvaitsevaisuuskuva "lainkuuliaisista kansalaisista tehdään niin puolustuskyvyttömiä ja avuttomia kuin mahdollista - aseenkannon rajoittaminen, poliisin resurssien alasajo, blankopykälät, sananvapauden rajoittaminen jne - kun taas rikollisten päätä silitellään ja heihin suhtaudutaan lepsusti ja heidän mellastustaan katsotaan läpi sormien." ... "Lopputulos on sairas yhteiskunta, jossa lainkuuliaisia kansalaisia kohdellaan yhtä mielivaltaisesti kuin pikkulapsia." ... "Kaikkein pahimmin tästä anarkotyranniasta kärsivät kaikkein köyhimmät ja kaikkein kilteimmät."
Tämä on sinänsä mielenkiintoinen lähtökohta, koska siinä huomataan postmodernin liberalismin perusongelma ; Sen perustermejä on suvaitsevaisuus. Mutta natsikorttia voidaan heiluttaa jos ja vain jos on jotain jota ei suvaita, eli ollaan suvaitsemattomia jollekin taholle. Tämän sanoakseen olisi noustava kulttuurirelativismista jossa "kaikki käy" ja sanottava suoraan että emme suvaitse suvaitsemattomuutta, joka olisi paluu joko moderniin liberalismiin, moderniin konservativismiin tai esimoderniin konservativismiin. ; Tätä ei kuitenkaan tapahdu ja siksi syntyykin tilanne jossa vastusteaan lähinnä hegemoniaa. Tämä toki luo moniarvoisuutta, mutta valitettavasti siinä vallitsevaa tilaa vastustetaan pelkästään sen vallitsevuuden vuoksi. ~ Lopputulos on se, että postmodernissa maailmassa natsikortin maailma on todellakin parodiahorisontissa.
Ongelmana on tietysti myös se, että perussuomalaisten ironiataju ei ole itse asiassa kaunokirjallinen. "Napoleonin kompleksit" on huomauttanut jo aikaisemmin sen, mikä näyttää sopivan joka ikiseen perussuomalaislaukomisskandaaliin ; Ironiakorttia käytetään suojana jonka takaa voidaan huudella. Ironiaa ja huumoria käytetään myös tekosyynä huutelulle ; Teksteissä on kuitenkin aina myös tausta "hän ei harjoita "huumoria", "pilaa", "ironiaa" tai "satiiria", vaan yksinkertaisesti samaa, jota minä tekisin sanoessani saman asian perussuomalaisista ja näiden kannattajista: ilmaisee vilpittömän näkemyksensä todellisuudesta." Tekstit liioittelevat, eivät suinkaan pelkästään vitsaile.
Hajoile ja hallitse!
Väitänkin aivan suoraan että perussuomalaisten taipumus laukoa nimeomaan parodiahorisontista kumpuavia kannanottoja kertoo hyvin paljon kaikista. Parodiahorisontin käyttäminen on niin yleistä, että on selvää että perussuomalaiset trollaavat ; Parodiahorisontin käyttäminen tarjoaa maksimaalisen vallan ja kuuluvuuden nykyajan sairaassa mediassa. Ja tähän valtaan yritetään parodiahorisontin kautta toistuvasti liittää se, mikä valtaan ei koskaan saisi kuulua, eli vastuunpakoilu siinä vaiheessa kun "kakka lentää tuulettimeen". ; Koko näiden kirjoitusten henki on aina ollut nimenomaan se, että ironian sijasta käytetään mustaa huumoria. Vitseissä heijastuu oma mielipide hieman liioiteltuna, mutta niistä puuttuu kunnollinen huumorille tyypillinen absutdisoiva ja irrottava sävy. Niissä on ideologisuutta mutta ei huumorintajua vaikka ne myydään vitseinä.
Tässä kyseisessä tapauksessa Perussuomalaisten perusstrategiana on ollut koko sen olemassaolon ajan yksi teema. Se on "profiloiva lähestymistapa". Halla-ahon toi julkisuuteen se, että hän perusteli maahanmuuton rajoittamista sillä että maahanmuuttajat tekevät tilastollisesti useammin rikoksia. Tämä on eräänlaista "hihamerkkivartijoimista" ; Valvonta on nykyään sen verran teknistynyttä että rekistereistä saa itse asiassa paremman otteen ihmisiin ja heidän yksittäisiin ominaisuuksiinsa kuin voisimme uskoakaan. Jos halutaan löytää tietynlaisia ihmisiä, tämä on yllättävän usein mahdollista joko suoraan ominaisuuteen laittamalla tai sitten "mutkan takaa" korrelaatioita hakien. (I do kind of a job which is possible just because of that!) Tämän hihamerkkikohun aikana on saatu kuulla perussuomalaisten puolustamista juuri siitä että hehän selvästi vastustavat natsi saksan luokittelumeininkiä. Heidän asenteensa on kuitenkin profilointipohjainen olennaisesti tavalla joka ei niin tolkuttomasti eroa hihamerkeistä. Nykymaailmassa hihamerkit ovat vain turhia. Erittäin moni perussuomalainen haluaisi että maahanmuuttajataustaisia epäiltäisiin vain siksi että he ovat maahanmuuttajia.
Maahanmuuttorikosten valvonnan tärkeyden priorisointi on tässä vain teema. ; Poliisihan voisi periaatteessa pysäyttää jokaisen ja tarkistaa onko tällä mukanaan vaikkapa teräaseita. Tämä nostaakin esiin sen, että perussuomalaiset nostavat "noin yleisesti" tämänlaiset rikokset erityisen tärkeiksi. Näin ollen on selvää, että heidän asenteissaan on takanaan jotain jota papereita kysyvillä poliiseilla ei ollut. Eli rotullinen epäluulo jonka mukaan "tiettyjä, vääränlaisia, ihmisiä" olisi epäiltävä erityisesti kunnes he paljastuvat syyllisiksi.
Tämä korostuu kun huomataan että vaikka perussuomalaiset ovatkin tuoneet esille sen, että liberalismin suvaitsevaisuus näyttäytyy tosiasiassa maailamssamme pääasiassa sensuurina ; Eli moniarvoisuus on sitä että valtaosa mielipiteistä ja tietyistä sanoista on sellaisia että niitä ei yksinkertaisesti saa sanoa ääneen, jolloin mielipiteiden ja ilmaisun monikirjoisuus jää vapaiksi jollain hyvin omituisella ja hyvin abstraktilla tavalla päämme sisään. Tämän kautta heille tuodaan gloriaa siitä että he eivät pidä ihmisiä paapottavina olentoina joiden sanomisia on suojeltava heiltä itseltään ja joiden järki ei riitä käsittämään ja kestämään jotain erilaisia näkemyksiä. Itsellisen ja valistuneen ihmiskuvan voi kuitenkin nähdä romuttuvan, koska perussuomalaiset ovat kuitenkin itse ensimmäisenä valittamassa näissä kohuissa siitä mitä muut sanovat ja tähän liittyy ns. "kaikenlaista". Sananvapauden laajennukset koskevat siksi lähinnä maahanmuuttokriittisyyttä, ja päin vastoin perussuomalaiset ovat yllättävän usein itse valittamassa loukkaavasta näkemyksestä. ~ Liian monesti heille erimielisyys on sensuuria, vaikka erimielisyys on kritiikkiä ja juuri sitä ilmaisun moneutta jota perussuomalaisten muualla halveksima poliittinen korrektius pyrkii vähentämään.
Tämän kulman huomatessa ei voi kuin muistaa että perussuomalaiset vitsailussaan eivät luo mitään keinotekoista todellisuutta, vaan liioittelevat. He eivät parodisoi tai ironisoi vaan toimivat parodiahorisontissa. Ja kun sen liioittelun lopputuloksena syntyy natsianalogioita, on hyvä huomata, että tämä lisää uuden kerroksen ironiaan. Kysymys ei ole pelkästä vitsistä, vaan sen takana on vielä ripaus todellista luonnetta. Ja juuri tämä epämääräinen asema onkin parodiahorisontissa olemisen edellytys ; Ei voida erottaa vitsiä ja todellisuutta kunnolla toisistaan. Syynä on se, kun perussuomalainen ajattelu-vitsailutapa yhdistyy median lietsonta-kopiointimaailmaan. Lopputulos on katastrofi.
Miss sie tarttet hyvvää trollia, täss siul ois sellane!
Toisin sanoen tässä hihamerkkiblogausjupakassa ei ole yhtään ainutta viatonta osapuolta. Kuvatakseni sitä, miten helvetin tyhmä se on, kuvaan erään näkemyksen jonka olen saanut vartijana ollessani ; Kun olin vartijana, oli huomattavaa että myymälävarkaita oli monenlaisia. Oli esimerkiksi blondeja teinityttöjä meikinkössimisreissuineen, lapsia karkkivarkaissa, ja aikuisempaan makuun saattoi lähteä vaikkapa tupakkaa, sisäfilettä tai jopa koppa kaljaa. Osa halusi viedä kalliimpaa, kuten elektroniikkaa. Ja osa oli mahtipontisia, kuten lumilaudan vientiä. - Variaatio oli siis varsin laajaa. - Kuitenkin silmiinpistävää oli se;
1: Jos näpistyksestä sai kiinni mustalaisen, tämä syytti aina siitä että vartija oli rasisti kun katsoi rotua. Tämä näytti hirvittävän omituiselta koska tässä vaiheessa oltiin kuitenkin jo jääty kiinni. Ei kai sitä kiinnisaatua voida päästää vapaaksikaan siksi että tämä edustaa jotain tiettyä kulttuuria? Tämähän olisi nimenomaan sitä rodun mukaan ihmisten luokittelua eli rasismia.
2: Oli olemassa vain yksi toinen ihmisryhmä jonka parista vastaava vartijan toiminnan väärinkohdistaminen oli yhtä toistuvasti ja vahvasti esillä. Ne olivat keskivertoa varakkaammat varastelevat naiset. He olivat aina sitä mieltä että vartija joka tienaa (henkensä uhalla ja HI -infektion ja maksatulehduksen riskillä) tuhannesosan palkkaa siitä mitä hän tienaa ei yksinkertaisesti saa olla niin tyhmä että vahtisi hyväosaisia koska spurguthan ne ovat niitä jotka varastavat. Näille rikkaille naisille jo se, että vartija vain tarkistaa kasseihin on kauhean nöyryyttävää ja tästä on valitettava. Vaikka vaihtoehtona olisi tietysti se, että otettaisiin takahuoneeseen näkyvästi ilman tarkastamista. Kassintarkastuksen hyvä puoli on se, että kaikki näkevät sen kun vartija painuu pois ilman sitä naista. Näin vartijaa pidetään virkaintoisena and that's it.
Tässä tarinassa on pakko vetää analogioita. Poliisi vertautuu vartijaan. Papereidentarkistamisesta turhautuvat sitten voivat olla asennemaailmaltaan joko "liberaaleja" jotka loukkaantuvat siitä että heiltä kehdataan kysyä paperit ja että tämän täytyy olla syrjintää, vaikka kysymys on vain turvallisuuskysymuyksestä. Tai "perussuomalaisia" jotka loukkaantuvat siitä että heitä epäillään jostain kun oikeat syylliset ovat muualla, niissä "liberaaleissa", eli että ei saa puhua perussuomalaisuuden liepeisiin korrelaationa vahvasti liittyvästä (profiloituvasta) rotuepäluuloista maahanmuuttajia kohtaan, koska ongelmana on maahanmuuttajat joiden laitonta maahantuloa olisi vahdittava paremmin, että menes siitä haaskaamasta resursseja paremmin.
Maailmamme on niin omituinen, että en ymmärrä sitä. Se on sen verran kokonaisvaltaisesti painajaismainen, että rehellisesti ottaen toivon olevani tyhmä. Se vaihtoehto on nimittäin aivan liian hirvittävä. (Vaikka tietysti rapsuttaakin egoani.) Ainut mikä luo minulle edes rippusen optimismia (on aivojen totaalisen uudelleenohjelmoimisen ja yleisen antikyynistämisen lisäksi) se että mitä olen jutellut asiasta ihmisten kanssa esimerkiksi töissä ja kaveripiirissä, olen huomaavinani että koulutustasosta riippumatta ihmiset osaavat kyllä nähdä sekä lehdistön että perussuomalaisten kikkailujen läpi. Normaalin ihmisen perusepäluottamus on sen verran hyvällä tolalla että heidän lähdekritiikkinsä ja medialukutaitonsa ovat paremmalla tolalla kuin ammatikseen puhumisen ja vaikuttamisen ja kommunikoinnin parissa työskentelevät. Tämä on häpeä. Häpeä politiikoille (sekä älyköille että populisteille) ja lehdistölle.
Pahoittelen tekstin rakennetta. Sen esimerkit voivat poukkoilla, mutta ne kuitenkin ovat vertauksia joiden kautta itse argumentaatio on ylipäätään mahdollita. Tämän tekstin voi kuitenkin ymmärtää, kunhan tulkitsee. Tämän taidon, ns "luetun ymmärtämisen" harjoittelua suosittelen kaikille. Aivan kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti