Siksi en ole yllättynyt - joskin hieman pettynyt - kun minustakin uskottiin tämänlaista. Kun aikaisemmin kirjoitin siitä, miten koulut ovat houkutteleva paikka paitsi asiallisille esitelmöitsijöille myös niille joilla on agenda. Tämä johti seuraavaan kokemukseen uskontoon ja lähteystyöhön liittyvien esitysten luonteesta ; "Odotusarvomme on ehkä eri. Olen nähnyt ja näkemässä tällaiset vierailut pääsääntöisesti positiivisina ja puhun siitä, miten epäonnistumiset voitaisiin välttää. Koen, että sinä olet jo alusta alkaen epäilevä ja koet, että tällaiset tilanteet ovat koko ajan epäonnistumisen rajalla." Tämänlainen ajatus siitä että olisin perussävyltä vastahankainen ei tule minusta, vaan luultavasti juuri siitä että minun sanani tulkitaan "yleisessä kontekstissa". Tämä muistuttaa siitä että aivan järkeväkin ihminen - juuri ollakseen järkevä ja voidakseen ymmärtää toisen sanomisia - tekee "akateemisia arvauksia" joiden kautta hän saa rakennettua toisen tekstistä tulkinnan.
Ja tosiasia on että monet näistä tulkinnoista ovat hyviä ja toiset huonoja. Joskus hyvätkin tulkinnat epäonnistuvat. Kuten esimerkiksi tässä kävi. Tulkinta voidaan toki viitata epäuskottavaksi muistuttamalla siitä mitä olen sanonut muualla. ; Olen esimerkiksi esittänyt että ideologioista saa ja pitääkin päästä ääntä. Olen ollut lähinnä sitouttamista vastaan. Näin ollen olen myötämielinen siihen että joku esimerkiksi julkisesti harjoittaa omaa uskontoaan. Omasta vakaumuksesta kertominen on sitten tilannekohtaista koska osa kertomistavoista on asenteellisia ja siksi vastustettavia. Mutta tämäkään ei ole ehdoton kaiken uskonnosta kertomisen kielto. Ei edes koulussa.
Vastustus on nimenomaan muualla. Sitouttamisessa ja ääri-ilmiöiden suojelussa.
Sitouttaminen
Sitouttamisella tarkoitan yksinkertaisesti tilannetta jossa uskonnon ulkopuolinen osallistutetaan esimerkiksi rituaaliin. Tämä osallistuttaminen on hankala ja vaikea ilmiö. Esimerkiksi armeijassa ollessani olin olin "de facto" ateisti mutta en ollut eronnut kirkosta. Näin ollen vannoin sotilasvalan. Koska suhtauduin kuitenkin lupauksiini vakavasti, oli minulla oikeasti vaikea hetki enkä esimerkiksi halunnut sukulaisia, ystäviä tai tyttöystävääni ollenkaan paikalle ja vain salasin koko päivän. Jätin taktisia sanoja lausumatta ja pidin eräissä sanoissa "piilossa olevan käden" sormia ristissä. Alkujaan päädyin tälläiseen rakaisuun koska tyhmyyspäissäni ajattelin että asioista nillittämättä jättäminen olisi itselle se helpoin tie. Että parhaiten sujuu kun vain nielee tämänlaiset ja tekee. Valitettavasti tämä kenties kohtelias tie on helppo lähinnä muille. Siksi sellaiseen osallistuttamiseen vaatiminen osoittaa kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan ja on myös valta-aktion käyttämistä jossa oma ideologia asetetaan mahtavammaksi ja määräysvaltaisemmaksi toisen yli. Tätä kuvaa akateeminen termi "hyvin perseestä".
Ääri-ilmiöiden suojelu:
Ääri-ilmiöiden suojelun kohdalla ääri-ilmiöitä ja negatiivisia lieveilmiöitä suojellaan keskiarvolla tai massan kenties tosillakin hyveillä. Tässä on kaksi suuntausta ; (a) Joko ääri-ilmiöitä ja ylilyöntejä tekevät menevät "isojen joukkojen" selän taakse piiloon. Eli kun he toimivat, on heidän toimiensa kritisoiminen koko uskonnon kritisoimista ja uskontosensuuria joka murjoo uskonnonvapautta. (b) Tai sitten uskovaiset suvaitsevaiset nysväävät siitä miten ärsyttävyyden sietäminenkin on suvaitsevaisuutta ja siksi suojelevat sillä että kun uskonto on kaiken kaikkiaan positiivinen asia, niin olisi sitten pakko "utilitarismin hengessä" vain hyväksyä lieveilmiöt. (Joka muuten toimii utilitaristisella logiikalla jos ja vain jos lieveilmiöt ja niiden suosion suuruus olisivat molemmat pakolla tietyt.)
Tästä hyvänä esimerkkinä on katolisen kirkon pedofiliaskandaali. Tässä taas on monta elementtiä. Pedofiilien olemassaolo ei itsessään ole ongelma. Kun katolisessa kirkossa on toimintaa johon liittyy kuoripoikia on selvää että se houkuttaa pedofiilejä. Tämä on yhtä paljon katolisuuden syy kuin se, että koulut ja päiväkodit ja leikkikentät houkuttavat pedofiilejä. Katolisen kirkon kohdalla selibaattilupaus voi toki houkuttaa sekin jonkin määrin erilaisia pervertikkoja jotka häpeävät taipumuksiaan ja haluaisivat olla toteuttamatta näitä. Ja jos pervertikko sattuu olemaan pedofiilinen, on selvää että tässä sairas hakeutuu hoitoon mutta päätyykin kiusaukseen. Mutta enemmistö syystä on kuitenkin siinä että katolinen kirkko suojeli mainettaan ja päätyi PR -ratkaisunaan kätkemään, kiistämään ja vähättelemään selvinneitä tapauksia. Ja tätä kautta suojelemaan kiinnijääneitä pedofiilejä. Tämänlainen kätkötoiminta onkin sitten jo hyvin syvärakennettua ongelmaa joka on nimenomaan katolisen kirkon vika.
Sama toimii toki vähemmän vaarallisissakin alueissa. Esimerkiksi tiukan linjan fundamentalisteja katsotaan usein sormien läpi koska uskonnollisuus ja hengellisyys nähdään itsessään hyvänä ja positiivisena. Jos ylilyönti vähätellään "yksittäistapaukseksi" ja "innostukseksi" on selvä että vastuuta ei joudu kohtaamaan. Ja tällöin saadaan ikään kuin yhteisöltä lupa toimia. Asenne "tee vaan, me katotaan sormien läpi eli hyväksytään toiminta..." on miltei alleviivattua. Oma kantani on se, että ongelmat ovat marginaalisia jos ja vain jos ylilyönneille tehdään jotain. Jos niille ei tehdä jotain, kyse on nimenomaan laajemmasta ongelmasta joka kertoo keskiarvosta ja vaatii siksi kovennettuja toimenpiteitä.
Riskien relevanttius
Koulujen kohdalla nämä riskit ovat nähdäkseni relevantteja. Esitelmät esimerkiksi kokoavat useita luokkia mukaan. Ylilyöntejä on helppo ohittaa "kerran tapahtui ylilyönti kun innostui" -hengellä. Toki opettajilla on tässä kohden suuri valta ja vastuu. Mutta ongelmana on se, että siinä missä opettaja joutuu kohtaamaan vastuunsa sitä kautta että hän on seuraavana päivänä takaisin samassa paikassa töissä. Esitelmöitsijä sen sijaan voi kiertää tämän. Hänhän on seuraavana päivänä muualla.
Tässä on mukana myös yksi mielestäni relevantti ero. Koulussa opettaja voi tehdä ylilyönnin ja selvitä vastuusta vain kahta kautta ; (a) Oppilaat eivät ole oikeustietoisia, eli eivät tiedä esimerkiksi mitä opettaja saa ja ei saa kertoa tunnilla ja (b) Opettaja rikkoo lakia mutta ei paikallista kohteliaisuusnormistoa.
Näistä ensimmäiseen toimii koululaisten valistaminen oikeuksista, ei lakikirjojen fiilaaminen tai potentiaalisilla väärinkäyttäjillä fantasiointi. Ja näistä jälkimmäinen on sellainen että siihen ei käytännössä voida puuttua kovinkaan paljoa. Mutta toisaalta katson helposti tämänlaisia myös "sormien läpi". Jos paikallinen henki on asian salliva, en näe syytä nostaa aivan valtavaa meteliä tapauksesta. Reagoin näin kenties osittain siksi, että kun olin lukiossa meillä oli vähän aikaa yhteiskuntaopissa opettaja joka käytti varsin karskia kieltä. Kirosanat olivat miehellä todellakin hallussa. Mutta hän oli myös innostava ja kiinnotava opettaja. Laki oli erimielinen joten emme nähneet häntä kauaa. Joku oli ottanut nokkiinsa. Minä en ottanut nokkiini. Ja olen sitä mieltä että jos yleinen ilmapiiri olisi sallinut kiroilun, niin sitten se ei olisi haitannut. Nyt kun ylilyönti selvästi häiritsi valittamiseen asti - ja valittaminen johti opettajassa ronskiin reaktioon, kiroilun tunnustamiseen ja pahasta tavasta kertomiseen mutta ei tapojen korjaamiseen - poispotkimiseen oli varmasti "riittävän hyvin perustellut syyt". Jos valituksia ei olisi tullut, olisi tapa tietysti ollut OK, koska se ei olisi obviously häirinnyt ketään.
Näin ollen en suinkaan ole estämässä kouluesitelmiä tai edes uskonnollisia kiertueita. Muistutan vain, että jos näistä riskeistäni tehdään jompaa kumpaa (saati molempia) niin vain siinä tapauksessa todellakin ollaan "koko ajan epäonnistumisen rajalla". Sillä silloin kysymys ei enää ole siitä "meneekö" jokin isosti pieleen vai ei. Kysymys on enää vain siitä "milloin" menee. Se on vähän kuin vihaisen koiran kanssa jota kuvataan elokuvassa "Green mile" ; "You may get away with it once. Or even a hundred times ... but in the end - you'll get bit." Ja tässä opettajan rankaiseminen ei ole se keino estää rajoitteita. Sillä jos rangaistaan opettajaa, kiertueintoilija on jo jossain muualla. Ja Suomessa riittää lääniä kiertää, joten yhden koulun "älä tule tänne enää" ei liene aktiivi-intoilijoille kovin relevantti pelote.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti