Kontrolloitu konservatiivinen harmonia kaatuu omaan pömpöösiyteensä.
Kiinan tuhon syyksi nähtiin pysähtyneisyys. Sen vuoksi se jäi Euroopalle jälkeen kilpailussa. Eurooppalaiset kehittivät löytöretkeilyä kaupankäynti mielessä ja lähettivät keksintöjä Kiinaan lahjaksi. Kiina taas oli ensin lähettänyt löytäretkialuksia, mutta nämä olivat vain tuoneet eksoottisia lahjoja kuten kirahveja. Ja tätä ei nähty sen arvoiseksi ja niin Kiina kriminalisoi laivojen tekemisen ja niillä kulkemisen. Eurooppalaisille kerrottiin diplomaattisesti että Kiinalaisia ei kiinnostanut ovelat laitteet eikä niitä arvostettu. Tämä tuo esille sen, mitä voi olla vaikeaa käsittää länsimaissa. Syitä on kaksi.
Ensinnäkin olemme tottuneet yhdistämään itämaisen ajattelun harmonian hieman väärin. Moni ajattelee että se olisi nimenomaan "liberaali-hengellistä" suvaitsevaisuutta. Kuitenkin itämainen harmonia perustuu äärimmäiseen konservativismiin. Harmonia ei ole nimenomaan avomielisyyttä ja suvaitsevaisuutta vaan sitä että yksilö nähdään osaksi kokonaisuutta jossa tällä on myös tietty paikka ja toteutettava rooli. Kiinakin oli hyvin sulkeutunut maa ja harmoniakäsite korosti nimenomaan tätä. ~ Siksi olenkin hieman ihmeissäni siitä miten itämaiset uskonnot yleensä ovat liberaalien kannattamia ja että niissä koko uskonnon idea on muuttunut. Siinä missä itämaista ajattelua kuvaa hyvin vaikkapa Kungfutse korosti että tavallinen ihminen korostaa erikoisuutta ja että viisas näkee arkisen, on itämainen ajattelutapa länsimaissa sitä että meditaatiolla haetaan itselle yksilöllistä uskonnollista huippukokemusta. "Iron Mistressin" kaltaiset buddhalaiset jotka ovat tunnustuksellisesti ja avoimesti konservatiiveja ovat itse asiassa uskontonsa mukaisia - ja hyvin harvinaisia. Tämä sotii aivan käsittämättömän paljon itämaista ajattelutapaa vastaan.
Toinen vaikea asia on tietysti siinä että juuri Kiinan konservatiivisuus oli sen valtavan kulttuurin tuhon syy. Dokumenttikin kuvasi sitä että konservatiivisuuden perusongelmana on se, että yhteiskunnat ovat monisyisiä ja moniosaisia kokonaisuuksia. Siksi pysähtyneisyys synnyttää tasapainoloukkuja, hauraita tasapainotiloja joiden ainut ongelma on siinä että konservatiivisuus on muutosvastarintaluonteensa vuoksi "inertiaa" muutoksille, joka johtaa myös joustamattomuuteen tai ainakin reagoinnin hitauteen. Näin jokin taktinen muutos - joka oli Kiinan kulttuurin kohdalla peräti kulttuurin ulkopuolisesta maailmasta johtuva - voi johtaa siihen että koko rakennelma romahtaa omaan mahdottomuuteensa. ; Kiinan romahdusta joudutti voimakas keskusvaltaisuus. Valta oli hierarkisesti yksien käsien ohjauksessa. Tämä hidastaa muutoksia entisestään.
Kapitalistinen suvaitsevan innovatiivinen kulttuuri riistää heikompia ja syö eväänsä.
Dokumentti esittikin että euroopan valtti oli kapitalistinen lähestymistapa jossa oli paljon sisäistä kilpailua. "Hajota ja hallitse" toimi siten että oli hyödyllistä olla sirpaloitunut. Se synnyttää kanssakäymistä, ajatustenvaihtoa, eri ryhmien spesialisoitumista ja kilpailu kannustaa innovaatioiden tekemiseen. Jokainen joutui yrittämään parasta ja parhaaksi ei riittänyt "sama kuin eilen". Oli pakko innovoida tai tipahti ulkopuoliseksi esimerkiksi rahakkaista maustemarkkinoista. ; Tämä on hyvin mielenkiintoinen ajatus, koska Kiinan tuhoutumisen kaltaiset ilmiöt ovat tunnettu riski kapitalistisessa talousteoriassa. Kapitalistinen talousnäkemys nostaa esille juuri sen, että kilpailutilanteessa on "juostava jotta pysyy paikallaan". ~ Jopa "mielikuvaltaan luonnonläheiset" maatalousyritykset tuntevat nykyään nyrkkisäännön jossa toimintaa on koko ajan joko (a) laajmittaistettava (b) spesialisoitava kohti tietympää tuotetta ja valta-aseman tässä sekventissä hankkimiseen (b) laaja-alaistettava toimintoja jotta rahaa tulee useammasta eri lähteestä. Tai seurauksena on (c) tuotteen hinnan laskupakko tai tulojen aleneminen.
Kapitalismissakin on olemassa mielikuvaloukku. Vaikka konservatiivit usein ovat kapitalisteja, ei kapitalismi itse asiassa sovi kovin hyvin yhteen konservatiivisen filosofian kanssa ; Kapitalismin kilpailuhenkisyys keskittyy uuden teknologian ja uudistumisen päälle. Innovaatio muuttaa maailmaa ja on selvää että ei ole kovin sopivaa elää vanhan maan tavalla uudessa kulttuurissa. (Kuten Kiina opetti.) Kapitalismin kannalta ratkaisevaa on kuitenkin se, että sekin tarjoaa tuhon mahdollisuuden. Tämä tulee itse asiassa nimenomaan eteenpäinpyrkivyydestä. Kapitalismi on liian liberaali ja salliva ja yrittävä. Se tuottaa opportunistisia toimijoita jotka kahlitsemattomiin päästyään tarkoittaa käytännössä jonkinlaista sortoa ja riistoa. (Kyllä, tämä on liberalismin ongelma ja riski!)
Kenties näkyvimmillään tämä näkyy luonnon puolella. Kapitalistinen maailma ajattelee lyhytjänteisestä. Henki on Keynesin tapaan ajatella että "pitkällä tähtäimellä olemme kaikki kuolleita." Luonnon kohdalla tämä tarkoittaa sitä että uusiutuvia luonnonvaroja käytetään helposti enemmän kuin mitä ne uusiutuvat. Tämä johtaa siihen että ne toimivat kuin ne olisivat uusiutumattoman luonnonvaran kaltainen tuote jota "louhitaan" kunnes se loppuu. On selvää että lyhytjänteisesti ylikäyttämällä saadaan esimerkiksi enemmän puutavaraa käyttöön. Mutta pitkässä tähtäimessä tämä ylikäyttö tarkoittaa puuvarojen loppumista. Kestävällä tavalla kuluttaen "kaiken kaikkiaan saatava puu" olisi hyvin runsasta. Joku voisi ajatella että kapitalistinen systeemi helposti ymmärtäisi "pysyvän ja vakaan tulon". Mutta valitettavasti tilanne ei ole tämä. Sillä kapitalistista ajattelua värittää diskonttauksen kaltaiset periaatteet. Siinä tulevaisuudessa saatavalle tulolle asetetaan korkovaatimus. Ajatus on että jos tuloa ei saa huomenna vaan vuoden päästä, niin on vaadittava paljon enemmän tuloa koska rahaa olisi voinut siinä välissä investoida ja sijoittaa muualle. Tämä tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa saatavat tulot nähdään hyvin paljon arvottomampina (vaatimus tulosta kasvaa eksponentiaalisesti "korkoa korolle" kasvavalla tavalla, jolloin tulevaisuuden tulot ovat kasvavassa määrin arvottomampia.)
Sosialistinen maailma antaa ihmisten suopeasti tuhota itsensä ja toisensa.
Siksi ei varmasti ole vaikeaa ihmetellä miksi sosialismi viehättää monia. Sen kohdalla tilanne on kuitenkin kenties kaikista pahin. Sillä sen kohdalla vastaan nousee yhteismaan tragedia. Toki tämä on kapitalistisissakin systeemeissä tuttu ilmiö. Mutta kapitalismissa se tulee esiin vain tietyissä tilanteissa ; Esimerkiksi jos peltoa vuokrataan pellonvuokraajan kananttaa "ryöstöviljellä" maan ravinteet mahdollisimman tehokkaasti koska jäljelle jäävä "on häneltä itseltään pois". Samoin on monesti käynyt niin että kapitalisti on käyttänyt hyväkseen valtioita ; Kun vaikkapa kaivos on lopetettu, ei kaivoksen pohjaa ole puhdistettu ja näin ympäristön saastuminen on jätetty "muiden ongelmaksi". Ja jos valtiot ovat yrittäneet rajoittaa tätä ja asettaneet kaivoksen perustamiselle jälkiensiivoamisvaihtoehdon, on moni kaivoksenperustaja ymmärtänyt yhtiöittää tilannetta ja kun tehdas muuttuu kannattamattomaksi (kuten se aina tekee ennen kuin louhinta on lopetettu) se on ajanut tämän konkurssiin. Rahat on vain pumpattu "yhteistyökumppaneille" ja palkkoina pomojen taskuun ennen tätä. Ja konkurssiin menneellä ei ole varoja siivota joten yhteiskunta hoitaa tilanteen joka tapauksessa.
Sosialismissa yhteisomistus tarkoittaa sitä että tämä on arkipäivää. Tämänkin tajuaminen voi olla vaikeaa. Sillä yleensä sosialismin riskiksi nähdään "laiskottelijat". Eli ne henkilöt jotka eivät tee omaa panostaan työstä vaan antavat muiden työskennellä yhteisomaisuudesta ja itse sitten vain nauttivat seurauksista. Toki sosialismi voi kannustaa jonkin verran tämäntapaiseen "sun työt on sun työt, meidän omaisuus on myös minun omaisuus" -asenteeseen. Sosialismi itsekin ajattelee hieman tähän suuntaan ja häivyttää asioita käyttämällä kapitalismista kenties osuvaakin "riisto" termiä. Tämä termi on kuitenkin ulkoistettu eli sen nähdään koskevan vain kapitalistisia laitoksia. Sosialismi nähdään riiston vastakohtana. Tästä valitettavasti seuraa se, että riistoa tehdään mutta sitä ei huomata ; Sosialismissa yhteisomistus tarkoittaa myös sitä että monessa tapauksessa riskit ovat "yhteisiä riskejä" kun taas yhteisomistuksesta saatavat hyödyt ovat "minun hyötyjä". Ja tätä kautta sosialistisia maita ei suinkaan kuvaa "asioiden hoitamattomuus" vaan "asioiden ylihoitaminen". Sosialistiset valtiot tuottavat aivan kamalia ympäristötuhoja. (Kapitalismissakin pahimmat tuhot tulevat yhteismaan tragedian kautta.)
Näin ollen voidaankin huomata että kaikilla lähestymistavoilla on omat ongelmansa. Ja voikin olla niin että yhtä ratkaisua ei ole. Olisi esimerkiksi tasapainoteltava eri kantojen välillä. (Pienemmässä mittakaavassa, yritysten tasolla, sukupolvien kiertoa itse asiassa tapahtuu. Eli ei ole mitään "pitkällä tähtäimellä pysyvää" tilaa. Opportunisti-kapitalisti luo yrityksen, konservatiivi-hierarkikko ylläpitää sitä ja sosialisoimaan tottunut kuluttaa sen loppuun.) Konservatiivisuus toimii pysyvässä tilassa ja se miettii asioita pitkällä jänteellä eikä siksi helposti sorru lyhytaikaiseen hyötyyn ja tuhoisiin muotioikkuihin. Sen ongelmana oli muiden jalkoihin jääminen ja esimerkiksi luonnossa ilastonmuutosten tai luonnonkatastrofien aikaansaamien ympäristönmuutoksiin sopeutumisen huonous. Kapitalismi sopeutuu mutta se johtaa helposti lyhytjänteisyyteen, ihmisten ja luonnon riistoon. Sosialismi. Siinä taas huonossa osassa olevilla ihmisillä (joilla ei ole valtaa) on kenties paras olla. Muuten siinä sitten onkin isoja ongelmia.
Älkää huoliko, ihmiset. Käsille räjähtäneitä ongelmat ratkaistaan aina. Viimeistään anarkiavaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti