Nykyisin konservativismista puolustettaessa korostetaan usein että se ei ole mitään perinteissä riippumista ja muutosvastarintaa muutosvastarinnan vuoksi. Sen sijaan korostetaan että konservativismi on käytänönläheistä. Siinä jyräisi pragmatismi. Tällöin sen perussäännöksi kuvataan usein lausumaa "If it's not broken, don't fix it." Eli jos se ei ole rikki, sitä ei tarvitse korjata. Konservativismissa on tällöin hieman pessimistinen peruskuva, jonka mukaan uutta tehtäessä ihmiset elävät usein mielikuvituksessa ja kohkaavat ja häseltävät.
Tämä on tietysti pessimismissään kaunista ja viehättää minua syvästi. Ylläolevassa mielessä olenkin konservatiivi. Ja pidän tätä ylläolevaa määritelmää peräti hyvänä konservatiivisuuden määritelmänä.
1: Se osuu mukavasti myös perinteiseen ideologiajakoon jossa konservativismin "vastapainot" eli sosialismi ja liberalismi ovat sellaisia että niissä ihmiseen suhtaudutaan optimistisesti muutoskykyisenä. Näissä korostuvat usein erilaiset utopiat ; Yhteiskunnassa muutos nähdään jopa itsetarkoituksellisena koska niissä on parantamisen henkeä. Kun muutos nähdään hyvänä on luontevaa tulkita nykyaikaa pessimistisesti. Tämäkin ihmisten muuntumiskykyä korostava nykytilapessimismi on mieleni perusrakenteisiin vetoavaa, mutta en kuitenkaan katso osuvani kovin hyvin näihin luokitelmiin. (Minulla on vain liberaaleiksi usein nähtyjä mielipiteitä.)
2: Lisäksi tapa määritellä konservativismi käytännöllisesti sopii hyvin siihen miten uuskonservatiivi suhtautuu perinteisiin ja uskontoon ; Moderni konservativismi on yllättävän harvoin (toki joskus on) jumalatodistuksia heilutteleva henkilö joka selittää että Jumala on tieteellisesti todistettu. Hyvin yleistä on uskomiseen uskominen jossa uskonnon nähdään tuottavan yksilöille ja yhteiskunnalle hyötyä, esimerkiksi yhteiskunnan vakautumista ja ihmisten kuulumisentunteen antamista. Tämä sopii siihen että uskontokaan ei enää ole ideologia vaan "hyvä käytänne".
Ylläoleva tapa lähestyä konservativismia onkin monin paikoin mainio. Jopa sellainen että on hyve olla konservatiivi. Kuitenkin, aivan kuten usein käykin, valtaosa konservatiivisuudesta ei oikeastaan "seuraa virallista määritelmäänsä". Se päinvastoin on nimenomaan muutosvastarintaa muutosvastarinnan vuoksi. Ja tässä muutosvastarinnassa puolustettavana on utopia. Konservativismin ydin onkin yllättävän usein sen moderneimmissakin versioissa nimenomaan se, että yrittää oikeastaan vain peittää tätä utopiamuutosvastarintarupakkaansa erilaisilla kikkailuilla.
Melko yleinen, jopa klassinen keino on viitata "nostalgisesti menneisyyteen jossa ei ole elänyt ja jota ei ole koskaan ollutkaan." Tällöin ajassa taaksepäin katsotaan ja siellä nähdään jonkinlainen kulta-aika. Esimerkiksi sellaisia ilmiöitä kuin raittiutta ja uskonnollista yhteyttä. Nähdään esimerkiksi maalaisidylli jossa oltiin hyvin sosiaalisia ja ystävällisiä esimerkiksi siksi että oli "sosiaalistava uskonto". Menneisyydessä nähdään esimerkiksi uhrautuvia vanhempia ja raittiutta. Tämä onkin jotain jota ei ole tapahtunut historiassa. Kyseessä on utopia, ihanne. Tämä murskaa pragmatisminäkemyksen ja näyttää varsin selkeästi että konservativismi on nimenomaan utopiantavoittelua. Tämän tiedostaminen laittaa sen samaan perusluokkaan liberaalien ja sosialistien kanssa. ; Tarina menneisyydestä hämää monet uskomaan että kyseessä on koeteltu onnistuminen ja sitä kautta kyseessä ei olisi utopia. Valitettavasti tapahtumaton utopia on todistettu lähinnä kuvitteellisella ajatuskokeella joka ei tee siitä mitenkään olennaisesti erilaista kuin vaikkapa ne dystopiat joita sosialistipohjainen kommunismi on tehnyt kaikkialla maapallolla. Kokeilu ei muutu konkreettiseksi sillä että se väitetään tapahtuneeksi.
Lisäksi vaikka konservatiivi väittää käytännössä aina ja poikkeuksetta olevansakin valmis muuttamaan toimintoja faktojen edessä, niin tosiasiassa tilanne on se, että konservativismia leimaa denialismi. Erittäin moni konservatiivi on valmis muuttamaan käytänteitään kun saadaan hänen päähänsä tosiasia jota hän ei millään ehdoilla suostu hyväksymään. Tämän seurauksena on syntynyt esimerkiksi voimakas ilmastonmuutoksen vastustaminen. Sen kohdalla konservatiivi ajatelee niin että hänen maailmankuvansa kertoo jo suoraan että ilmastonmuutos on väärin. Ja siksi ilmastonmuutos lähinnä ideologisoidaan liberaalien tarinaksi jotta voitaisiin romuttaa konservatiivien utopia vapaudesta ja saataisiin tätä kautta muutoksia ja rajoitteita esimerkiksi tehtaisiin ja yksityisautoiluun. Tässä ideologia määrää todellisuuskuvan ja tosiasiat jotka ovat sitä vastaan johtuvat tietysti ideologiasta. (Tämä on ilmastonmuutoksen kohdalla konkreettinen asia toisin kuin samantapaista strategiaa noudattava kreationismi tai liberaalia puolta vaivaava aivosyöpä nimeltä New Age.)
Lisäksi konservativismi noudattaa omintakeista ajattelutapaa joka on tuttua sosialistien puolella silloin kun puhutaan kulttuurirelativistien kanssa ; Tässä näkemyksessä se, että yhteiskunta ei ole tuhoutunut tarkoittaa että sen elementit ovat jotenkin perusteltuja. Tämäntapainen on johtanut sekä sosialisteilla että konservatiiveilla ajattelutapaan jossa se, että yhteisöllä on esimerkiksi jokin tapa, perinne tai uskonto, tarkoittaa sitä että siitä olisi todella oltava jotain hyötyä. Näin ei tietysti ole, ja tosiasiassa tässä vain luodaan tarina muutosvastarinnan tukemiselle ; Jostain väitetään olevan hyötyä ja tämä perustellaan ei suinkaan näyttämällä kiistattomia tutkimuksia asian hyödyllisyydestä vaan viittamalla siihen että sen on oltava hyödyllinen vain siksi että se on olemassa. Tässä naurettavuudessa sosialistin ja konservatiivin erottaa toisistaan vain siinä että sosialisti puolustaa vähemmistönäkemyksiä ja vieraita kulttuureita kun taas konservatiivi kohdistaa suojeluintressin omaan suosikkinäkemykseensä ja omaan jengiinsä.
Kuitenkin kenties merkittävin konservativismin ongelma on siinä että se ei ymmärrä todellisuuden muuttuvan. Jared Diamondin "Romahdus" -kirja. Se käsittelee yhteiskuntien tuhoutumista. Ja se muistuttaa empiirisistä tieteistä tutun periaatteen jonka mukaan muuttujan variaatio voi johtaa muutoksiin lopputuloksessa. Se, että jokin on "hyvä temppu" jossain ei ole välttämättä tarkoita että se on "hyvä temppu" aina ja erilaisissa tilanteissa. Yhteiskunnassa muuttujia on paljon, esimerkiksi ilmasto voi vaihtua ja ihmiskunnan väkiluku voi kasvaa. Ja esimerkiksi harjoitettu "hyvä temppu" toimintana voi muuttaa myös maastoa ja ympäristöä. ~ Jared Diamond muistuttaa kin mainitsemani kirjan sivulla 294 miten "Ilman yhteisiä arvoja he eivät olisi voineet olla yhteistyössä ja säilyä Grönlannissa hengissä. Tältä kannalta heidän panostuksensa lehmiin, Nordsetan-metsästykseen ja kirkkoihin on ymmärrettäviä, vaikka puhtaasti taloudelliselta kannalta ne eivät ehkä olleet tehokkain tapa käyttää norjalaista energiaa. Norjalaisten tuhoksi koitui sama sosiaalinen liima, jonka ansiosta he voittivat Grönlannin vaikeudet. Tämä osoittautuu yleiseksi teemaksi kautta historian ja se esiintyy myös nykymaailmassa, kuten jo totesimme Montanan yhteydessä (luku 1): arvot, joihin ihmiset takertuvat itsepäisesti epäsuotuisissa olosuhteissa, ovat juuri ne arvot jotka olivat aiemmin heidän suurimpien vaikeuksiensa voittamisen perusta." Diamond viittaa tässä Grönlannissa tuhoutuneisiin Norjalaisiin jotka noudattivat omaa elämäntapaansa tiukasti ottamatta oppia inuiiteilta. Ja Montanalaisiin viljelijöihin jotka esimerkiksi kastelevat peltojaan koska sillä saadaan parempia satoja ja jotka kuitenkin unohtavat samalla että sadevesi eroaa kasteluvedestä suolojen osalta ; Kun kasteluvedestä osa kuitenkin haihtuu ilmakehään toisin kuin suolot, seuraa tästä maaperän suolautumista. Joka ei ole hyväksi maanviljelylle (kuten valloittamien kaupunkiensa viljelykyvyn suolaa heittelemällä toteuttaneet muinaiset roomalaiset tiesivät...)
Tässä mielessä konservativismi ei vastaa määritelmiä. Ja tässä mielessä minäkään en ole "käytännön tasolla konservatiivi". Tosiasiassa ajattelen kuitenkin niin että seuraan konservatiivin määritelmää ja monet muut ovat sitten vain "vääräoppisia", väärällä tavalla konservatiiveja. Moni korostaa että on ihanaa kun on erimielinen josta saa tehdä vihollisen ja johon voi kokea ylemmyydentunnetta. Mutta vielä ihanampaa on se, kun saa itselleen kerettiläisen johon voi sitten kohdistaa oman tukiryhmänsä sisäistä ryhmäpainetta. (Sillä minä olen todellakin ihmiskuvaltani juuri näin pessimistinen. Enkä siksi voi olla oikeastaan mitään muuta kuin konservatiivi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti