Keikistelijät

Kuntoni on ollut viime aikoina tavallista huonompi. Hamamslääkäriprojekti ja sairaslomasta ja liikuntakiellosta seurannut kotona laiskottelupakko yhdistettynä aktiiviseen "Assassins Creedin" pelaamiseen (sekä ennen sairaslomaa että sen aikana) olivat hyvin turmiollisia, etenkin kun pelaan huonolla ergonomialla ja esimerkiksi puristan peliohjainta niin että jänteet lukkiutuvat. Siksipä olen tässä viime aikoina yrittänyt päästä takaisin "kesäkuntoon". Eli lihoontua muutaman kilon lihasmassaa. (Haluan näyttää hyvältä bikineissä.)

Kävin eilen töiden jälkeen leppoisalla noin 10 kilometrin lenkillä. Lähdin Sörnäisistä ja päädyin kulkemaan muun muassa Pasilan olympiastadionin ohi. Sen pusikoissa minua odotti yllättävä pelmahtaja-keikistelijä. Paikalliset tiaiset olivat oppineet yhden asian ihmisistä. Sen, että niiltä saa ruokaa. Siksipä ympärilläni oli tiaisia jotka olivat melko lähellä. Ne myös keikistelivät päätään erittäin omituisesti. Vajaassa kahdessa minuutissa ne tajusivat että en ruoki niitä joten koko parvi hajosi ja katosi lähipusikoihin.

Tämänlainen käyttäytyminen on tietyllä tavalla kuvottavaa. Sitä on tottunut että luonnon otuksilla on tietty lajinmukainen käyttäytyminen. Tämänlainen parveilukäyttäytyminen ja etenkin siihen liittyvä luonnonvastainen pään heiluttelu puolelta toiselle näyttäytyvät tässä kulmin luonnonvastaiselta, kieroutuneelta tai jopa perverssiltä, rappiokäyttäytymiseltä. Sitä siintää mielessä tämän jälkeen luontoidylli jossa asiat olisivat niinkuin pitäisi. Ja missä tiaiset olisivat tietysti lunnollisempia ja onnellisempia kuin tämänlaisessa hyvin keinotekoisessa kaupunkiympäristössä. ; Etenkään luonnonharrastajien parista tämänlaista asennetta ei ole vaikeaa löytää. Ja jopa minun silmiini pisti esiin nimenomaan se, miten "oppikirjanvastaisesti" tiaiset keikistelivät. Ensimmäisenä kun näin sen päänpyöritystavan, tuli mieleeni se, että lintu tekee tuota vain sen vuoksi että ovelalla tavallaan se tietää että ihmiset pitävät senlaista toimintaa söpönä ja että tämä on suorassa yhteydessä anteliaisuuteen. (Sillä tavalla jossa teleologian luonnetta voi olla syytä täsmentää; Siitä on eläimen harjoittama psykologisointi pois. Tiainen ei tunnista ihmisen mieltä, tunnistaa vain syy-seurauksen.) Tämä tuo helposti mieleen sen että tiainen jotenkin toimisi "väärin".

Kuitenkaan tiainen ei ole lakannut olemasta luonnoneläin. Se toimii miten tiainen toimii tämänlaisessa ympäristössä. Kysymyksessä on oppiminen. Ja väitän että tiainen joka saa usein helpon ateriansa ohikulkevalta mummolta on sellaisella "pinnallisella ja eläimellisellä tasolla" onnellisempi kuin se tiainen joka joutuu kamppailemaan nälkää vastaan tosissaan. Ja eläimet ovat tässä suhteessa melko pinnallisia.

Kenties nämä tiaiset auttavat suhtautumaan jopa ihmisten kieroutuneisuuteen. Onko Johanna Tukiaisen keikistelykään oikeastaan mitään muuta kuin oppimista siihen että kun käyttäytyy tietyllä tavalla, niin saa siitä sen päiväisen ruuan ja muun kivan?