koherenssi ja korrespondenssi

Olen usein kritisoinut ID;tä. Usein kulmani on tässä kohden ollut lähtökohtaisesti "uskonnon ulkopuolinen". Tämä kulma on toki osaltaan asiallista, mutta siltikin joku voisi esittää että ID olisi kenties huonoa minun lähtökohdistani ja hyvää jostain toisista lähtökohdista. Jotta voisin perustella tätä vastaan, otan vaihtelun vuoksi lähtökohdan jossa olen ehdoton teisti. Tämän valossa on helpohkoa näyttää että ID ei ole "huonoa teologiaa" kuten Richard Dawkins esittää, vaan se on enemmänkin "huonosti sovellettua teologiaa".

On kenties kepeintä lähteä liikenteeseen sosiologisella huomiolla. Intelligent Design on ilmiö jonka kannattajat ovat pääasiassa kristittyjä. Eri kantaa edustavat ovat hyvin harvinaisia kuriositeetteja. Tämä huomio nostaa esiin erikoisen piirteen ; Intelligent Design on "puolitiehen vietyä teologiaa" koska se ei itse asiassa tue sitä uskonnollista taustateoriaa jota suurin osa sen kannattajista edustaa. ; Konservatiivinen kristillisyys pitää nimenomaan kristillistä Jumalaa järjen todistamana. ID taas on tunnustus siitä että kristitty ei voisi todistaa omaa Jumalaansa tai edes yritä todistaa että Intelligent Design todella toimisi juuri heidän oman teologiansa sisällä ja sitä tukevanva voimana.

Toinen huomio onkin sitten hieman syvällisempi. Intelligent Designin kannattajat järkyttyvät jos joku epäilee heidän konseptejaan. He sekoittavat tämän toistuvasti ajatukseen että maailmassa ei olisi teleologiaa ja Jumalisuutta. Kuitenkin tosiasiassa on nimenomaan oikein hylätä heidän konseptinsa jos uskoo kristinuskon kaltaiseen Jumaluuteen ; Kun oletetaan että koko luomakunta on Jumalan valmistama, on selvää että ID ei itse asiassa pohjimmiltaan todista tai edes yritä todistaa että universumi olisi suunniteltu. Sen perusideana ovat Paleyn kelloseppävertauksen soveltaminen ja tässä taas yritetään mallintaa että jotkin asiat ovat "enemmän" tai "varmemmin" suunniteltuja. ; Kun kristitty katsoo rannalla kelloa, hän itse asiassa näkee ja tietää että kivi, hiekka ja vesi ja kello ovat kaikki suunnittelutyötä. Näin ollen suunnittelun todistamisen sijasta ID tarjoaakin aineistojen lajitteluperusteen joka ei itse asiassa kosketa koko suunnitteluaihetta. Siinä on korkeintaan huomio että luonnossa olevissa kappaleissa on erilaisia piirteitä, eli että koko todellisuus ei ole sisäisesti homogeenistä ja kaikkialla samanlaista. Ero taas on aina mahdollinen luokitteluperuste. ID vain liimaa apriorisen mielivaltaisen oletuksen kautta eri asiat "varmasti suunnitelluiksi" ja toiset "vähemmän suunnitelluiksi".

Kolmas huomio on taas rippusen oleelisempi ; Tiedemiehet ovat ihmetelleet sitä miksi Intelligent Designin kannattajat synnyttävät todella vähän tutkimusta. Kun kyseessä on muka uusin nouseva paradigma, sen pitäisi päin vastoin tuottaa runsaasti loistavia tutkimuksia ja vereviä tutkimushenkisiä debatteja. Kuitenkin käytännössö ID -tutkimusta tehdään hyvin vähäsen. Intelligent Designin kannattajat syyttävät tästä vainoamista, mutta tosiasiassa he ovat myös perustaneet omia tutkimuslaitoksiaan joissa he harjoittavat "ID:n sisäistä vertaisarviointia". Ja näihinkin laitoksiin tutkimuksia tulee yllättävän vähän. Näin syyllinen ei voi olla edes vaino. Oikea syy on siinä että ID ei itse asiassa perustu uusien tutkimustilanteiden luomsieen, vaan siihen että he vaativat muita tekemään työt. Jos esimerkiksi Behe toteaa jonkin olevan RC -konseptinen olio, tämä huomio ei suinkaan lisää kyseisen asian tutkimusta. Sillä "Design" -päätelmä tarjoaa lopputuloksen joka itse asiassa yrittää lyödä seinän eteen kaikelle tutkimukselle. Että "tuon taakse ei kannata yrittää, ei ole mahdollista". Siksi vastapuoli, darwinistit, hastetaan sen sijaan tekemään tutkimuksia joissa tämä väite kappaleen RC -luonteesta osoitettaisiin vääräksi. Kokoeilut ovat tutkimusta. Näin ollen on selvää että siinä missä sellaiset spekulatiiviset tutkimusalueet kuin säieteoria ovat tutkimusohjelmia koska niissä on tutkimustyötä asian puolesta, on ID selkeästi jopa näitä heikommalla koska sen parissa työt yritetään päinvastoin delegoida muille.

Vielä syvällisempi huomio johtuukin sitten siitä että tieteessä käytetään yleisesti ottaen aivan erilaista tutkiuksentekotapaa ja todistamisen tapaa. Toki esimerkiksi Pekka Reinikainen selittää innoissaan kirjassaan "Darwin vai älykäs suunnitelma" että tutkimukset ovat metodologialtaan samoja ja että erot ovat tulkinnoissa. Ja tämä henki ilmenee Intelligent Designin kannattajien toistuvasti rummuttamassa "samat havainnot eri tulkinnat" -väitteissä. Tässä on peruslähtökohtana asenne että kun naturalisti tai uskovainen tutkii, he käyttävät samoja laitteistoja ja asioita. Molemmilla on esimerkiksi mikroskooppi. Ja että ero on vain siinä miten tutkimustulokset tulkitaan. ; Kuitenkin kun tarkastelee Intelligent Designin "frameworkia", on ilmiselvää että tämä on kenties suurinta bullshittiä kaikista sen parissa esitetyistä väitteistä. On nimittäin selvää että suurin ero on nimenomaan tutkimusotteessa ja tutkimuslähestymistavassa. Intelligent Design nojaa koherenssiin ja analogiaan. Tieteessä taas ollaan korrelaatiokeskeisiä ja luotetaan korrespondenssiin. Tämä on hyvin syvällinen ero, ja se tarkoittaa nimenomaan sitä että edes faktat eivät ole samoja. Tämä tarkoittaa myös sitä että Intelligent Design etääntyy täysin empiriasta (eikä vain jostain eksoottisesta koejärjestelyjen "naturalistisesta tulkinnasta"). Se edustaa vanhaa rationalismia jonka mukaan asiat voidaan ratkaista "nojatuolissa istumalla" pelkästään katsomalla että premissit ja johtopäätökset ovat koherentteja. ~ Juuri mitään mahdollisuutta tilanantoon tässä kohden ei ole, koska korrespondenssiteorian ja koherenssiteorian suurimmat erot ovat suhteessa ad hoc -oletuksiin. Maailmankuvakeskeisessä Intelligent Design -henkisessä rationalismissa ad hoc -oletukset ovat maailmankuvallisuuden paikkoja. Korrespondenssiteoriassa taas vaikuttavat koulukunnasta riippuen falsifiointiperiaatteet ja Duhemin-Quinen teesin kaltaisten normien ohjeet. Koska mikä tahansa teoria voidaan pelastaa miltä tahansa ongelmalta kehittelemällä sopivia ad hoc -oletuksia, naturalismi ei hyväksy niitä. Niitä kutsutaan anomalioiksi. ID kuitenkin soveltaa ad hoc oletuksia vain yrittäessään kumota evoluutioteoriaa koska ad hoc koskee "naturalismia". (Joka btw. on oivalluksena sellainen että se sisältää tunnustuksen siitä että ID -piireissä ihan oikeasti ymmärretään jollain tasolla että puheet "sama tutkimus, eri tulkinnat" ovat paskapuhetta.)

Kun kaikki ylläolevat lasketaan yhteen, huomataan että perustulos on ID:n kannalta ongelmallinen. "Naturalistinen tiede" kun on oikeasti luonteeltaan sellainen että kumoaminen on aidosti mahdollista. Se on "revolutionaarista" ja siksi sen parissa tapahtuu esimerkiksi sellaisia asioita kuin paradigmanvaihdokset. Ongelmatilanteissa teoriaa toki paikataan ad hoc -oletuksilla, mutta vain "pakosta". Korrespondenssiteorioiden sisällä ad hoc ei ole rationaalisuuden pelastus joka poistaa ongelman, vaan se on "väliaikainen laastari". Moni tiedemies päin vastoin uneksii siitä että saisi itselleen kunniaa kehittämällä tämänlaisen vahvemman teorian. Ja tämän eteen ollaan innolla tekemässä ahkerasti tutkimusta. Intelligent Designin parissa sen sijaan luotetaan siihen että jos tulee ikävä tilanne, mikä tahansa ad hoc -oletus pelastaa näkemyksen. Ja näin ollen mitään rajua tutkimusta ei tarvita. Itse asiassa sen parissa on luontevaa olla konservatiivinen ja puhua maailmankuvien suojelusta. Tämä asenne on "revolutionaarisen vastakohta". Se pyrkii ylläpitämään tiettyä näkemystä ja pitää sen paikkaamista ad hoc -oletuksin jonain joka riittää pitämään näkemystä "hyvin reflektoituna" ja tätä kautta jonain joka kuuluu tieteeseen "vaihtoehtoisena selitysmallina". (Silti ID:n parissa käytetään paljon paradigmanmuutokseen vihjaavaa puhetta, joka on sisäinen tunnustus siitä että jollain tasolla hekin tietävät että ad hoc -selitykset ovat huono juttu ja että niiden heikkous ei ole vain "naturalismin sisäistä peliä", vaan oikeaa huonoutta. Tätä ei vain koskaan tunnusteta silloin kun ne koskevat ID -teoriaa itseään) ; Korrespondenssiteorian sisällä joudutaan aina nojaamaan korrelaatioihin ja sen parissa on pakosti "ongelmallisia tapauksia" jotka voisivat olla teoriaa vastaan. ID:n parissa tämänlaiset falsifiointikriteeriä ja sisäistä itsekriittisyyttä muistuttavat piirteet ovat Puolimatkaa lainaten "naturalistien sisäistä peliä, jolla ei ole niin paljoa väliä". Tässä piirissä ei ole mitään logiikkaa tai tosiasiaa joka voisi mitenkään vastustaa omaa teoriaa. Mikä tahansa havainto ei osoita että "designiä ei ole". Sen sijaan omituiset tulokset johtuvat joko siitä että luokitteluperusteet muuttuvat jonka jälkeen "tiedetään miten maailmassa on designiä" tai sitten "designiä löydetään yllättävältä alueelta". ; Lisäongelmia tulee tietysti siitä että tiedemaailmassa kokeita on toistettava. Mutta jos ID -teologi tuottaa ihmeen, ei sen toistumattomuus ole mikään ongelma, koska "Designerin tiet ovat sillä tavalla mystisiä".

Systemaattista koherenssipohjaista näkemystä ei kumota ja niitä voidaan kehitellä vaikka kuinka monta erilaista. Näin ollen on selvää että ei voida puhua totuudesta tai paremmuudesta vaan maailmankuvasta. ID:n parissa tämä näkyy siten että totuus ja paremmuus koskevat sitä että evoluutio on kakkaa. Ja totuus ja maailmankuva koskevat sitten sitä ID:n puolustamispuhetta. ~ Tällä luodaan erittäin omituinen illuusio joka johtaa sosiaaliselle puolelle josta lähdin. But something else that shows up here is that it is also politics, because it shows a different face to different people. Erittäin moni kristitty nimittäin huijaantuu. He ajattelevat että ID ei ole maailmankuvallinen tulkinta, vaan että joku on todistanut Jumalan. Ja että tämä on juuri heidän Jumalansa. Näin ollen he ajattelevat että Jumala on yhtä varma tosiasia kun vaikkapa se, että lentokoneet voivat lentää aerodynaamisin periaattein. He eivät suinkaan ajattele että olisi "minun maailmankuvallisten dogmien kanssa koherentti tulkinta" joka olisi samanarvoinen joidenkin muiden tulkintojen kanssa. Kuitenkin ainut mihin ID on toistaiseksi kyennyt on se, että se on huomannut että taskukello on erilainen kuin kivi ja sepustellut tämän jälkeen siitä miten taskukello on jumalallisempi sellaisella mystisellä määrittelemättömällä tavalla josta ei voida edes tietää liittyykö siihen sellaisia käsitteitä kuin "tavoite" tai "tietoisuus"..