Coyne on nyt saanut julkaistuksi uuden tutkimuksen, joka on minusta hyvinkin osuva. Siihen löytyy (valitettavasti "rahamuurin takana olevan") linkki Coynen omasta blogista. Se käsittelee uskontoa ja yhteiskuntaa. Ja sen otsikko on "Science, religion, and society: the problem of evolution in America."
Ennen kuin quote-minaavat kreationistit tulkitsevat otsikon joksikin jossa Coyne tunnustaisi evoluution ongelmaksi USA:n yhteiskunnassa on hyvä ottaa esille se, että hän oikeasti miettii syitä siihen miksi evoluutiodenialismi on USA:ssa hyvin voimakasta. Miksi evoluutio vs. kreatonismidebatti on siellä erityisen voimakasta. Vaikka maa tietysti ylpeileekin älykkyydellä, tämänlainen juopa kertoo taatusti siitä että iso kasa ihmsistä on tieteenvastaisella tavalla typeriä. (Tässä ei ole väliä kumpaa kannatat. Sekä evoluution että kreationismin kannattajia on pirusti ja jommatkummat ovat taatusti väärässä ja pihalla kuin lumiukot. Tiedätte taatusti kumpi puoli se minusta on enkä alleviivaa sitä että se on kreationistien puoli yhtään tämän enempää.) Hän miettii myös sitä miten ongelma voitaisiin korjata ; Näkemys on tarpeen sillä "kreationismista ja evoluutiosta ja evoluutiokritiikin osuvuudesta ja osumattomuudesta" keskustelemista on kokeiltu jo monta kymmentä vuotta. Ja se ei ole osoittautunut oikein tehokkaaksi. (Kreationisteja ja evolutionisteja on molempia liikkeellä laumoissa.)
Otan tästä tutkimuksesta hyvin pienen kohdan. Ja haen sen peräti sekundaarisesta lähteestä. (Hyi minua!) Larry Moran on nimittäin lainannut mielenkiintoista kohtaa Coynen julkaisusta. "Creationism in America, then, may be a symptom of religion, but religion in the modern world may itself be a symptom of unhealthy societies. Ultimately, the best strategy to make Americans more receptive to evolution might require loosening the grip of religion on our country. This may sound not only invidious but untenable, yet data from other countries suggest that such secularism is possible and, indeed, is occurring in the United States right now. But weakening religion may itself require other, more profound changes: creating a society that is more just, more caring, more egalitarian. Regardless of how you feel about religion, that is surely a goal most of us can endorse." Tämä on mielestäni hyvä näkökulma lähestyä uskonnollisuusteemaa.
Muistan nimittäin kun evoluutiodebatointini alkuaikoina viitattiin erilaisiin sosiologisiin tutkimuksiin uskonnoista ja esimerkiksi yhteiskunnan väkivaltaisuudesta. Tuolloin havaittiin että esimerkiksi rikollisilla alueilla ja köyhillä alueilla ollaan tavallisesti uskonnollisempia. Tämä tulos johti varsin erikoisiin tilanteisiin ; Ateistit tulkitsivat tämän usein jopa osoitukseksi siitä, että uskonnollisuus lisäisi väkivaltaisuutta. Uskovaiset taas selittivät että kenties uskonto ja uskonnollisuus olisi eriteltävä (joka oli yleensä ottaen ongelmallista koska jos sosiologisessa tutkimuksessa kartoitetaan kirkossakäyntiaktiivisuutta ja kysytään tutkimuskohteilta sitä tunnustautuuko uskovaiseksi ja identifioituuko uskovaiseksi on selvä että ero on oleelliselta tasoltaan huomioitu.) Nyttemmin tutkimuksia aiheesta on tehty melko paljon ja ne näyttävät korrelaation.
Asiasta tappeleminen on hiipunut ja ihmiset näyttävät (joitain poikkeuksia lukuun ottamatta) tunnustavan että rikollisella alueella uskonto on suositumpaa kun jos rikokset vain otettaisiin pois.
Itse olen korostanut sitä että monet sosiologiset tutkimukset näyttävät että uskovaisten ja ateistejen välille on vaikeaa tehdä eroa käytännön moraalivalintatutkimuksissa. Eli karkeasti ideologiasta riippumatta ihmiset ovat "suunnilleen yhtä hyviä". Tämä ei ensialkuun tunnu sopivan yhteen sen kanssa että uskonto on suositumpaa rikollisemmilla alueilla. Jos rikolliset uskoisivat tavallista enemmän, moraalisuuskeskiarvo vääristyisi. Tämä ero voisi keskiarvotasolla selittyä pois joko sillä että (a) uskonto tekee tavalliset ihmiset keskimäärin ystävällisemmiksi ja pahentaa joidenki ongelmia. Eli uskonto ääripäistäisi "megakiltiksi tai megatuhmaksi". (b) Tai sitten rikollisella alueella uskonto viehättää pelkääviä tavallisia ihmisiä eikä rikollisia. Itse korostan kohtaa b. Sillä en pidä ideologian kannattamista tärkeänä (~uskonto on oikeastaan keskustelussa relevantti vain maailmankuvan totuuskysymyksenä ja sitä kautta mitä poliittisia/julkisia/yhteiskunnallisia valtakoneistoja kuten instituutioita ja lainsäädäntöä ja sitouttamista siihen liittyy. Muuten siihen saa sitten "vaan uskoa" sillä omituisella turpakiinnimuaeikiinnostapätkääkään -mallilla)
Tätä ei kuitenkaan ole ollenkaan hyvä sotkea kausaatioon. Moni uskovainen olikin jo tuolloin alkuaikoina fiksu ja muistuttivat että uskovaiset olivat intuitiivisesti tienneet tämän korrelaation jo valmiiksi ja että se oli tärkeä perustelu julistamistoiminnassa. Heistä helppo elämä pinnallistaa ja etäännyttää henkisestä. Heistä helppo elämä tekee pintaliitäjän joka ei joudu kohtaamaan vaikeita asioita eikä siksi aktivoidu miettimään syvällisiä. Ja heistä uskonto antoi kärsivälle toivoa ja että esimerkiksi sanonta "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja" muistuttaa siitä että karujen olojen uskonnollistava voima on selviö. Näin ollen korrelaatio ei tietysti ihmetytä eikä se ole mikään yllätys tai huono asia uskonnolle. ~ Coyne onkin tuossa vetänyt mielestäni hyvästä narusta. Hän jatkaa siinä vanhassa hengessä joka sanoo uskovaisten sanonnalle "ei ole argumentti Jumalan puolesta vaan juoksuhautoja vastaan." Vaikka kaikki uskonnollisuus ei tietysti ole maallisen elämän epätoivosta kumpuavaa, korrelaatio näyttää että se on yksi selitys ilmiön takana. Siksi voimakas uskonnollisuus kertookin yhteiskunnallisista epäkohdista.
Tämä tarkoittaa sitä että valtaosa uusateisteista ja julistushenkisistä uskovaisista on lähestynyt koko asiaa väärästä päästä. He ovat ajatelleet että kysymys olisi vain ideologioista. Ja että yksi ideologia johtaa hyvään yhteiskuntaan ja toinen turmelee sen. (Se onko tämä ideologia ateismi ja uskonto ja miten päin on tietysti siten se mistä ollaan voimakkaasti erimielisiä.) On toki luontevaa ajatella että ihmiset seuraavat ideologioita ja tottelevat niiden normeja. Kuitenkin ihmisen suhde ideoligian valitsemiseensa on mutkikkaampi. Ihminen esimerkiksi myös valitsee myös ideologiansa tarpeidensa ja jo valmiiden mieltymystensä pohjalta ja hylkää muita jo suoralta kädeltä.
Coynestä ideologiakeskeisyys onkin väärin jos tarkoitukesna olisi oikesti ratkaista ongelma. (Eli karsia joko evoluutio tai kreationismi huonona tieteenä pois.) Uskontokeskustelukaan ei ratkaise sillä vaikka kreationismi johtuukin uskonnosta, niin syy uskontoon on syvemmällä eikä ideologia ja evoluutio-kreationismidebatti siksi ratkaise tai muuta mitään. Tällä tasolla pysyminen on pelkästään kosmeettista. Tämä mukailee hyvin voimakkaasti omaa näkemystäni. Siinä ideologia ei merkitse paljoa mitään. Ideologia itsessään on neutraali. Ja sen ongelmapaikat kertovat usein lähinnä karua kieltään ideologian kannattajista. (Esimerkiksi uskonnollisten lahkojen johtopaikat viehättävät narsisteja. Mutta se ei ole uskonnon vika - houkuttavathan lastentarhatkin pedofiilejä.) Ideologiat ovat tässä kohden ratkaisevia vain niihin liittyvien valtakoneistojen kautta. Ne ovat yhteiskunnallisia toimijoita jotka rakentuvat taustayhteiskunnan kautta ja sen pohjalle. Tässä vaikuttaa tietysti se mitä on ja mitä ei ole. Se mikä on kunnossa ja mikä ei ole kunnossa. ~ Jos ihmisillä ei ole toivoa he etsivät sitä toiveikkaista ideologioista. Jos heillä ei ole mielenrauhaa he tuntevat vetoa meditatiivisiin uskontoihin..
Toki itse ihmettelen sitä että Coyne nostaa sekularismin olennaiseksi osaksi ratkaisua. Sillä näkisin että sekularismikin on ideologiana pikemminkin asenne joka rakentuu helpommin toimivassa ja reilussa yhteiskunnassa. Siksi näkisin että ratkaisu olisi haettava vielä syvemmältä kuin mitä Coyne sitä hakee. Esimerkiksi terveydenhuoltouudistus ja köyhien kohtelu näyttävät USA:ssa olevan hyvin erilaista kuin mitä se on sekulaarissa Suomessa, Ruotsissa tai Norjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti