Miekkalisäke

Olen usein kuvannut omaa miekkailuharrastushitoriaani ja taitojen kehittymistä siten, että olen kehittänyt uusia tapoja tehdä virheitä. Alussa oli tietysti vaikeinta saada oikeat raajat tekemään oikeita asioita. Ensimmäisissä tekniikkaharjoituksissa muistiini on jäänyt se, että en saanut tehtyä asioita samanaikaisesti. Siksi tarttuminen ja askellus olivat vaihtoehtoisia tai peräkkäin. Tähän kehitettiin lennosta pikakorjaus jossa jos en liikkunut minua lyötiin avokämmenellä maskiin. Muistan tästä kerrasta ensi sijassa sen että naamaan ropsahteli melko tasaisesti.

Sittemmin sain tämän puolen kuntoon, ja vähän aikaa tuntuikin että asiat menivät ihan mukavasti. Mutta sitten aloinkin unohtelemaan sitä, että miten asiat oikein tehtiin. Asioiden välittäminen oli tietysti vaikeaa, koska toimia ei osannut toisintaa. Tein tekniikat suunnilleen oikein, mutta en osannut sanoa miten tein ne.

Nykyisin ollaan siinä tilassa että olen pikku hiljaa oppinut toisintamaan tekoja ja välittämään tätä eteenpäin. Palasin siis eräässä mielessä ajassa takaisinpäin. Mukaan tuli kuitenkin uusi ongelma joka korostuu siinä, että jos toinen ei teekään sitä tekniikkaa johon ollaan tekemässä vastatekniikkaa, vaan jotain sinnepäin, tulee helposti aivan toisenlaista. Näin esimerkiksi se, että teräkontaktiharjoittelussa harjoitellaan keskiasennosta ja toinen on huolimaton ja laittaa kontaktin liian kärkiosaan, tulee tästä helposti se tekniikka joka sopii tähän tilanteeseen. Näin ollen tiedän että jossain tuli virhe johonkin suuntaan koska harjoite päättyi eri tavalla kuin pitäisi. Tämä on tietysti raivostuttavaa jos toinen on esimerkiksi aloitteleva, koska heillä samankin asian teoissa on aina yllättävänkin paljon variaatiota.

Pahiten on kuitenkin muuttuneet automaattiset reaktioni. Minulla on niitä moniakin. Ja ne eivät ole sellaisia joita harjaantumattomilla ihmisillä normaalisti on, eivätkä sellaisia joita treenatuillakaan ihmisillä normaalisti on. Windsor onkin selittänyt näistä että "You definetly have strange wiring. So we should not wonder if something weird just pop up." Ne ovat refleksinomaisia ja ne ovat olleet kenties suurin yksittäinen ongelma mikä minulla on. Reaktiot ovat jotain jotka ovat hyvin automaattisia ja rakenteeltaan hyvin omituisia, esimerkiksi vasemman silmän näkökenttä on todella anomaalinen. Olen oppinut ottamaan tämän huomioon sillä että ignoroin vasemman silmän likimain kokonaan. (Olen jopa harkinnut silmälapun käyttämistä. Kolmiulotteisen näkökyvyn menetys on siinä ja siinä rajalla että onko se suurempi haitta.)

Tämä onkin nyt kehittynyt omituisiksi puoliharjoitelluiksi reflekseiksi. Viimeisimmissä harjoituksissa havaitsimme omituisen reaktion joka toimii nimenomaan silloin kun toinen aloittaa ylävasemmalta ja kun torjun tämän, lähtee siitä oikealle. Tämä on hyvin spesifi tilanne, se vaatii sekä aloitteen että oman reaktioni että toisen jatkamisen tietyllä tavalla. (Tämä havaittiin kyseisellä tunnilla koska sen aihe oli juuri tämänlaiseen liittyvä.) Jos harjoittelemme perustekniikkaa, tämä johtaa siihen että siirrän itseäni kohti asetta. Tämän seurauksena kyseisellä tunnilla minua lyötiinkin (pallopäisellä) tikarilla alimpiin kylkiluihin ja lisäksi astuin toisen miekkaan niin että kävelin itseltäni ilmat pihalle kun sain kevyehkön tällin rintalastan alaosaan. (Juuri siihen joka tuntuu vähän samalta kuin löisi kyynärspään juuri väärällä tavalla pöytään. Tässä kohden on muuten miekkalisäke, joka on tässä tapauksessa tavallaan osuvaa.)

Omituisinta on, että tämä refleksi tapahtuu vain kun harjoitellaan tiettyä tekniikkaa. Jos samat tekniikat tehdään vapaamuotoisemmassa harjoittelussa "vähän yllättäen" kyseinen reaktio ei ilmene ollenkaan. Teen sen vain silloin kun tiedän että se on tulossa. Ja tämä on "tietyllä tavalla hyvin häiritsevää". Windsor antoikin minulle tätä varten itselleen epätyypillisen epämeditatiivisen harjoitteen jossa minun täytyy näissä tietyissä tekniikoissa hämmentää mieltäni tietyllä tavalla. Yleensä, silloin kun reaktiot ovat sellaiset kuin normaalilla ihmisellä on, on käytettävä läsnäoloa lisääviä harjoitteita. Yritän tietysti pestä pettymyksentunteita selittämällä intuitioideni voimasta "My Kung-Fu is strong".